Paluuta syksyn muistoilla

Heijssan pitkästä aikaa! Olen potenut varmaankin jonkinlaista kaamosmasennusta tai talvihorrosta, en vain ole saanut itseäni tämän aparaatin ääreen kuin hetkittäin. Nuo hetket olen sitten käyttänyt käymällä teidän kirjoituksianne lukemassa, en postaamiseen. Huomaan kuitenkin, että kun aurinko alkoi näyttäytyä, alkoi kaikki kiinnostaa enemmän. Viimeksi kirjoitin värjänneeni syksyllä lankoja. Ajatus oli kuvata koko sessio, mutta kuinkas kävikään; homma vei niin mukanaan, etten muistanut koko kameraa kaivaa mukaan. Entinen työkaverini, Minna, opasti minua värjäyksen saloihin. Hänellä oli pihamaallaan porisemassa monta vanhaa saunapataa, jossa sitten lankoja värjäsimme. Olin myöhässä kasvien keräämisen kanssa ja keräsin ne vasta juhannuksen jälkeen, jolloin värisävyistäkin tuli erilaisia kuin yleensä.

Tässä alla langat ovat monien huuhtelujen jälkeen kuivumassa. Valo oli vähän huono, joten kuvan värit eivät taida olla ihan oikeat.

Koko päivä hommassa meni, mutta täytyy sanoa, että olin todella tyytyväinen. Joulupukin kontti oli pullollaan lapasia, jotka tein näistä langoista. Ja tietenkään en tullut kuvanneeksi ensimmäistäkään paria, nyt harmittaa.

Tämä pipo valmistui nyt vielä värjätyistä langoista ja tässä sävyt ovat oikein; Pohjaväri on värjätty lupiinilla. Jos oikein tarkkaan katsoo, näkee, että sävy vaihtuu. Se johtuu siitä, että tummempi on värjätty ensimmäisessä väriliemessä, vaaleampi seuraavassa- yleensä lupiinista tulee kirkas vaaleanvihreä, kertoi Minna, mutta tässä siis myöhäiskesänväri. Sitten jos lähdetään pipon reunasta ylöspäin, on eka raita värjätty sipulinkuorella, ensimmäinen väriliemi. Sitten on sama sipuli, mutta värjäysliemi 2 ja vielä värjäysliemi 3. Neljäs raita on värjätty koivunlehdillä, joista niistäkin tulee aivan toinen väri alkukesästä - keltainen, sellainen oikein lämmin, kaunis väri. Sitten raidotus alkaakin alusta.
Värjäsimme myös nokkosella, josta tuli nyt aika ruskea, alkukesän nokkosesta tulee tummanvihreää. Mutta jännä juttu, kun tein lapasia, joihin laitoin nokkosen kanssa koivua tai keltaista sipulia, lanka näytti vihreältä. Tämä oli kyllä koukuttavaa. Ostin jo ison kattilan, mutta talvi on vienyt innon. Ehkä kun saan vielä alunaa apteekista, alkaa pata porista. Materiaalihan ei nyt juuri ole, mutta sipulinkuoria sain Minnalta ison säkin, joten sitten tulee oranssin ja keltaisen sävyjä, ja niihin kyllä olenkin aivan hurahtanut.

Eihän tämä ollut hassumpi aloitus tälle vuodelle, mennä vanhoja muistellen?  Tästä tämä lähtee---

Lintujakin aloin aamulla bongata, mutta kamerasta loppui patteri(Kultakutri on kuvannut ahkerasti), mutta kerettiin me Leevin kanssa kameralla bongata jotain ihan muuta...Ja tällä herralla oli kovasti asiota...

Nekku taas päätti ottaa vähän rennommin

Rentoa viikonloppua!