Sivut

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Se viimeinen....

...salaisen neuleystävän paketti saapui eilen.

                                                   

KESÄKUU

"Kesän ensiapupakkaus"
- Käsityövinkkejä lomalle ja matkailuun
- Kierrätystä?
- Lempilankasi?




Paketti oli taas täysi kymppi! Mukana puuvillalankaa ihan mun väreissä, ensiapupakkaus (neulaa, lankaa, sakset, mittanauha yms.) sakset, kivaa "home made"-nauhaa, kesäisiä servettejä, jotka pääsevät nyt heti juhannuskäyttöön sekä nameja kissoille (ne eivät näy kuvassa, koska lähtivät maisteluun heti eilen pojan toimesta ja päätyivät siis pois paketista ennen aikojaan). Eilen en löytänyt lähettäjää tälle paketille. Poika sanoi, että voisit kurkistaa osoitteen alle, koska laatikko oli kierrossa ja oma osoitteeni teipattu laatikon päälle. No, salapoliisityö toi tulosta ja aavistelin kuka parini oli. Mutta varmuus tuli tänään, kun aloin hyplätä lankoja tarkemmin ja asetella kuviin. Löysin parini kirjoittaman kirjeen.
Ihana parini tällä kierroksella oli Ansu

Mutta eihän tässä vielä ollut kaikki. Ansu oli laittanut taitavat kätensä myös peliin.

Aivan ihana huivi! Täynnä Sny-magiaa, sillä juuri tuskailin, että minulta puuttuu täysin valkoinen huivi, joka olisi käytännöllinen esim. kesämekkojen kaverina, kun vetoarkojen niskojeni takia aina täytyy huivi matkassa olla. Kiitos Ansu tuhannesti näistä kaikista lähettämistäsi paketeista ja tästä aivan upeasta huivista! 
Olemme monet kerrat todenneet, että taikavoimat ovat liikkeellä näissä Sny-jutuissa. Niin tälläkin kertaa, sillä onhan sekin ihmeellistä, että vaikka parini asuu toisella puolella Suomea, ovat hänen isovanhempansa joskus asuneet tässä pienessä pitäjässä, jossa asun! Eikö ole taianomaista? Minusta on kyllä aika sattumaa, että me osuimme tähän vaihtoon pareiksi.

Ja kiitos vielä Heidille näistä kaikista Sny-kierroksista joissa olen ollut mukana, kiitos, kun olet jaksanut näin kauan toimia emäntänä, paimentaa meitä leikissä mukana olijoita ja metsästää kadonneita pareja ja paketteja. Toivottavasti opintosi tuovat sinulle ammatin, jossa viihdyt ja opintojen lisäksi aikaa jää myös käsillä tekemiselle:)

Ja tämän kuvan myötä toivotan kaikille Snyläisille ja kaikille muillekin oikein mukavaa, ihanaa ja leppoisaa juhannusta!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kukuljärven kierros

Kukuljärvi on pieni erämaajärvi Loviisassa. Järvi on pisimmältä kohdaltaan 840 metriä pitkä.
Kukuljärven ympäristössä kulkee noin 8 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka on paikoin todella jyrkkää ja vaikeakulkuistakin. Reitti ei todellakaan sovi liikuntarajoitteisille, mutta jos vain kynnelle kykenee, kannattaa ehdottomasti kokea kaikki kipuamisen vaiva. Maisemat palkitsevat kyllä vaeltajan.
Kävimme mieheni kanssa kiertämässä reitin viime viikonloppuna ja toivottavasti nämä kuvat saavat houkuteltua jonkun muunkin sinne kierrokselle😉



Reitti lähtee Ruotsinpyhtään kirkonkylän urheilukentän maastosta. Parkkipaikalle saa hyvin jätettyä auton ja sitten vaan reppu selkään ja matkaan.


Ensimmäinen pätkä kulkee kauniissa lehdossa, jossa on paljon luonnon kasveja ja ainakin nyt oli todella paljon perhosia. Linnuista tunnistin ainakin satakielen, mustarastaan ja käen, palokärkikin takoi onttoa puuta lähistöllä.




Reitti kulkee ensin Kymijoen Ahvenkosken haaraa ja rannasta löytyi upea grillipaikka.


Me tosin jatkoimme matkaa, koska meidän tavoitteemme eväspaikaksi oli reitin puolivälissä laavulla.


Näiden yläkuvassa näkyvien pitkospuiden jälkeen ylitimme tien ja sitten se alkoi, kapuaminen.


Alkumatka meni aika kivuttomasti, vaikka välillä olikin hyvin kivikkoista tai kallioista polkua, ja ylhäältä näki todella pitkälle.


Välillä poikettiin metsään pitkospuille...


..ja mentiin suota pitkin pitkospuilla sielläkin. Näkyisi olevan hyvä mesimarjasato tulossa. Vaikka metsä oli rutikuivaa, suolla oli kosteaa.


Tästä kuvasta näkee, että nousut olivat paikoin jyrkkiä. Tämän alla olevan nousun lisäksi oli toinen mäki, jossa oli köysi apuna ja voin sanoa, että tarpeeseen tuli molemmissa kohdissa.


Ja noin neljän kilometrin kipuamisen ja kapuamisen ja vaeltamisen jälkeen saavuimme Kukuljärvelle.






Yllä olevasta kuvasta näkee, miten vaikeakulkuisia polut paikka paikoin ovat.

Sammakonpoikia

Ja vihdoin laavulla! Odotettu eväshetki siis. Tosin termari oli sanonut sopimuksen irti ja kahvi oli kylmää, eikä sitä uskaltanut juoda, koska pullo helisi siihen malliin, mutta olihan meillä muuta evästä ja juomista mukana. Ja huili tuli tarpeeseen.


Laavulta oli hienot näkymät järvelle. Laavulle pääsee kyllä myös autolla ihan lähelle, jos joskus haluaa mennä vaikka vain paistamaan makkaraa tai ihastelemaan maisemia.


Ja lepohetkisen jälkeen jälleen matkaan, jota siis oli vielä noin puolet jäljellä.


Jalat olivat jo ihan hapoilla, vaikka laavun jälkeen olikin helpompaa maastoa. Huuhkajavuorelle kapuamiseen oli tehty myös portaita. Huuhkajavuorella on ollut vielä hiihtokeskus 1900- luvun lopulla, mutta ei sitä uskoisi ollenkaan todeksi tänä päivänä, mitään jälkiä siitä ei näy.


Tässä ollaan Huuhkajavuorella 76 metriä merenpinnan yläpuolella. Meri näkyykin taivaanrannassa.
Loppu matka olikin sitten helpompikulkuista.
Yllä olevasta putkesta putkahdettiin takaisin tien toiselle puolelle ja siitä oli enää pikkuinen askellus autolle.

Oli kyllä rankka retki mokoma 8 kilsaa tällaisille tavallisille tallaajille, joilla ihan vain peruskunto. Olen kyllä silti sitä mieltä, että kannatti lähteä ja varmasti tulee joskus mentyä uudelleen.
Laavulta olisi ollut 900 metriä ns. Brannin luolalle, jossa lehmipaimen on pitänyt asuntonaan kesäisin 1900-luvun alussa. Päätimme kuitenkin katsastaa luolan toisella kertaa, ehkä laavulta käsin.
Suosittelen lämpimästi Kukuljärven reittiä, mutta en sellaisille, joilla on liikuntarajoitteita tai vaikkapa sydänvika, sen verran rankkaa kapuilua reitillä on.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kuk-kuu

Ensin luulin saavani vihdoin kameran kanssa kiikkiin pitkin talvea ja kevättä pikkulintuja piinanneen pienen ja nopean haukan, jota en nopeudestaan johtuen ole onnistunut tunnistamaan. Tarkempi tarkastelu osoitti omenapuussa istuvan vieraan kuitenkin Käeksi. Sain kuvata häntä pitkän tovin ja sen jälkeen lintu lensi läheiseen koivuun ja aloitti kukkumis-konsertin. Kun meidän Nekku aina kesällä katoaa pidemmäksi ajaksi kerrallaan, olemme vitsailleet, että on lähtenyt käen perään, se kun kuuluu huhuilevan "Nekkuuu, Nekkuu.." Ja kuinka sattuikaan, Käki tuli ihan pihaan huutelemaan, kun Nekku onkin kotona ollut jo muutaman päivän putkeen😉





Mukavaa torstai-iltaa!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Muistaminen ystävältä


Kiitos vielä toistaiseksi salaiselle neuleystävälleni muistamisesta! Kaunis kortti ja kaunis koru.
Pian saan tietää kuka olet.