perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kukuljärven kierros

Kukuljärvi on pieni erämaajärvi Loviisassa. Järvi on pisimmältä kohdaltaan 840 metriä pitkä.
Kukuljärven ympäristössä kulkee noin 8 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka on paikoin todella jyrkkää ja vaikeakulkuistakin. Reitti ei todellakaan sovi liikuntarajoitteisille, mutta jos vain kynnelle kykenee, kannattaa ehdottomasti kokea kaikki kipuamisen vaiva. Maisemat palkitsevat kyllä vaeltajan.
Kävimme mieheni kanssa kiertämässä reitin viime viikonloppuna ja toivottavasti nämä kuvat saavat houkuteltua jonkun muunkin sinne kierrokselle😉



Reitti lähtee Ruotsinpyhtään kirkonkylän urheilukentän maastosta. Parkkipaikalle saa hyvin jätettyä auton ja sitten vaan reppu selkään ja matkaan.


Ensimmäinen pätkä kulkee kauniissa lehdossa, jossa on paljon luonnon kasveja ja ainakin nyt oli todella paljon perhosia. Linnuista tunnistin ainakin satakielen, mustarastaan ja käen, palokärkikin takoi onttoa puuta lähistöllä.




Reitti kulkee ensin Kymijoen Ahvenkosken haaraa ja rannasta löytyi upea grillipaikka.


Me tosin jatkoimme matkaa, koska meidän tavoitteemme eväspaikaksi oli reitin puolivälissä laavulla.


Näiden yläkuvassa näkyvien pitkospuiden jälkeen ylitimme tien ja sitten se alkoi, kapuaminen.


Alkumatka meni aika kivuttomasti, vaikka välillä olikin hyvin kivikkoista tai kallioista polkua, ja ylhäältä näki todella pitkälle.


Välillä poikettiin metsään pitkospuille...


..ja mentiin suota pitkin pitkospuilla sielläkin. Näkyisi olevan hyvä mesimarjasato tulossa. Vaikka metsä oli rutikuivaa, suolla oli kosteaa.


Tästä kuvasta näkee, että nousut olivat paikoin jyrkkiä. Tämän alla olevan nousun lisäksi oli toinen mäki, jossa oli köysi apuna ja voin sanoa, että tarpeeseen tuli molemmissa kohdissa.


Ja noin neljän kilometrin kipuamisen ja kapuamisen ja vaeltamisen jälkeen saavuimme Kukuljärvelle.






Yllä olevasta kuvasta näkee, miten vaikeakulkuisia polut paikka paikoin ovat.

Sammakonpoikia

Ja vihdoin laavulla! Odotettu eväshetki siis. Tosin termari oli sanonut sopimuksen irti ja kahvi oli kylmää, eikä sitä uskaltanut juoda, koska pullo helisi siihen malliin, mutta olihan meillä muuta evästä ja juomista mukana. Ja huili tuli tarpeeseen.


Laavulta oli hienot näkymät järvelle. Laavulle pääsee kyllä myös autolla ihan lähelle, jos joskus haluaa mennä vaikka vain paistamaan makkaraa tai ihastelemaan maisemia.


Ja lepohetkisen jälkeen jälleen matkaan, jota siis oli vielä noin puolet jäljellä.


Jalat olivat jo ihan hapoilla, vaikka laavun jälkeen olikin helpompaa maastoa. Huuhkajavuorelle kapuamiseen oli tehty myös portaita. Huuhkajavuorella on ollut vielä hiihtokeskus 1900- luvun lopulla, mutta ei sitä uskoisi ollenkaan todeksi tänä päivänä, mitään jälkiä siitä ei näy.


Tässä ollaan Huuhkajavuorella 76 metriä merenpinnan yläpuolella. Meri näkyykin taivaanrannassa.
Loppu matka olikin sitten helpompikulkuista.
Yllä olevasta putkesta putkahdettiin takaisin tien toiselle puolelle ja siitä oli enää pikkuinen askellus autolle.

Oli kyllä rankka retki mokoma 8 kilsaa tällaisille tavallisille tallaajille, joilla ihan vain peruskunto. Olen kyllä silti sitä mieltä, että kannatti lähteä ja varmasti tulee joskus mentyä uudelleen.
Laavulta olisi ollut 900 metriä ns. Brannin luolalle, jossa lehmipaimen on pitänyt asuntonaan kesäisin 1900-luvun alussa. Päätimme kuitenkin katsastaa luolan toisella kertaa, ehkä laavulta käsin.
Suosittelen lämpimästi Kukuljärven reittiä, mutta en sellaisille, joilla on liikuntarajoitteita tai vaikkapa sydänvika, sen verran rankkaa kapuilua reitillä on.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kuk-kuu

Ensin luulin saavani vihdoin kameran kanssa kiikkiin pitkin talvea ja kevättä pikkulintuja piinanneen pienen ja nopean haukan, jota en nopeudestaan johtuen ole onnistunut tunnistamaan. Tarkempi tarkastelu osoitti omenapuussa istuvan vieraan kuitenkin Käeksi. Sain kuvata häntä pitkän tovin ja sen jälkeen lintu lensi läheiseen koivuun ja aloitti kukkumis-konsertin. Kun meidän Nekku aina kesällä katoaa pidemmäksi ajaksi kerrallaan, olemme vitsailleet, että on lähtenyt käen perään, se kun kuuluu huhuilevan "Nekkuuu, Nekkuu.." Ja kuinka sattuikaan, Käki tuli ihan pihaan huutelemaan, kun Nekku onkin kotona ollut jo muutaman päivän putkeen😉





Mukavaa torstai-iltaa!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Muistaminen ystävältä


Kiitos vielä toistaiseksi salaiselle neuleystävälleni muistamisesta! Kaunis kortti ja kaunis koru.
Pian saan tietää kuka olet.


lauantai 26. toukokuuta 2018

Kalajoki

Kalajoki on myös sukkien nimi. Sain niihin ohjeen ja ihanan Hot socks diamont langan niiden tekemiseen huhtikuun Salainen neuleystävä paketissa. Lanka houkutti ottamaan sukat heti puikolle ja tässä ne nyt ovat. Kesäsukat.


Voi olla, että malli tulisi esille paremmin yksivärisellä langalla ja sellaisestakin vielä tulen ne tekemään, niin kiva malli oli neuloa. Kiitos Snylleni😊
Hauskintahan tässä on se, että olemme suunnitelleet kesälomalla suuntaavamme mm. Kalajoen suuntaan. Sny taikaa...

perjantai 25. toukokuuta 2018

Salaiselta ystävältä

Salaisen neuleystävän toukokuun paketti saapui ja hain sen postista eilen.

TOUKOKUU

Kevään/kesän juhliin pieniä asusteita, lahjoja ja tuliaisia.


Olipa taas kiva paketti, kiitos. Oikein ajateltu, minullakin usein kesällä vaihtuvat puikot virkkuukoukkuun ja musta lanka ei ole niin hankalaa virkatessa kuin neuloessa. Rievuille ja räteille on aina käyttöä. Jos kuvasta ei käy ilmi, paketissa oli: Aina niin tarpeellista käsivoidetta ja saippuaa, kaksi kerää bambulankaa ja kerä puuvillalankaa, suloinen bambu-riepu, ihania merkkejä valmistuviin töihi, ulkotulia ja vohveleita(joista suurin osa on jo tänään pistelty poskeen). Tykkään myös siitä, että jaksat aina kirjoittaa kirjeen paketin oheen, jossa avaat ajatuksiasi pakettia kerätessäsi. Kiitos vielä.

Paketti on paketti ja saapui laatikossa. Kissa-ihmiset tietävät mitä se tarkoittaa...


No, ei Taavi ihan mahtunut..

Alkaa jo tuntua haikealta, sillä enää yksi lähetys jäljellä. Ja kun vielä tietää, että koko leikki loppuu siihen, niin on vielä haikeampaa. Mutta kai kaikella on aikansa.

Tätä yhtä asiaa ei voi unohtaa. Leevi täyttää tänään 8 vuotta! Onnea omalle murulleni!


Ja kaikille muille oikein hyvää viikonloppua!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Tikli ja vihervarpunen


Tänään aamusella huomasin ilokseni lintulaudalla Tiklin! En ole onnistunut koskaan siitä kuvaa saada, ovat yleensä parvessa ja vieläpä kovasti arkoja. Tämä kaveri oli jostain syystä yksin, eikä säikkynyt kameraa.





Yllättäen samoihin kuviin pyrki myös Vihervarpunen. No tervetuloa vaan, kun kerran kamerakin oli ladattuna odottamassa!



No, hän ei sitten kuitenkaan halunnut jäädä paparazzin kuviin kauemmaksi aikaa 😊


Kun myöhemmin olin pihatöissä ja tein istutuksia ihan lintulaudan vieressä, tuli kaksi Vihervarpusta lintulaudalle ihan muina miehinä. Eihän minulla nyt Canon kaulassa roiku lapion varressa heiluessani, joten hiippasin sisälle sitä hakemaan ja sillä aikaa linnut olivat lentäneet pois. Näistä kohtaamisista jäi kyllä hyvä mieli, eikä sitä poistanut edes alkanut vesisade, joka toi minut sisään pihatöistä. Ehkäpä siellä vielä tänään kirkastuu.🌞