Sivut

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vihdoin jotakin valmista!

Ensimmäinen amigurumini olkaa hyvä. Ostin taannoin kirjan "Virkkaa omat maskottisi" ja siitä tuloksena kilppari Lilli( Poriin muuttaneen kilpikonnani mukaan). Sain valmiiksi myös tytön kirjan ohjeilla, mutta Leevi ehti ottaa hänet niin hyvin hengiltä, että hänestä jäi vain muisto - ja kasa lankoja...
Amigurumien tekeminen on hauskaa ja melko nopeaa puuhaa. Suurin työ on kasaamisessa, mutta sekään ei ole vaikeaa. Näitä teen vielä kyllä lisääkin.











Olen hyvässä vauhdissa kyllä myös hahtuvalapasten kanssa, mutta esittelen ne vasta, kun olen saanut ne viimeisteltyä. Virosta tuomani hahtuvat olen kohta virkannut, pitäisi varmaan huikata jollekin Tallinnan kävijälle, että saan lisää lankaa. Se on siellä tosi paljon halvempaa, ja ihan yhtä hyvää kuin tälläkin.

Huomenna olisi loma taas historiaa ja työ kutsuu. Nyt on kyllä jotenkin niin vaikeaa kammeta itsensä aamuisin ylös että- no, ehkä se taas siitä, kun alkuun pääsee. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Niin on loma täälläkin loppu ja opeteltava nousemaan ajossa ylös, voi, voi sentään, ei sua aamulla nukkua kaheksaa, niin kun tuli lomalla tehyksi. Ihanan söpö tuo Lilli♥

    VastaaPoista
  2. Vaude,miten hieno Lilli,söpö kilppari♥,kun alkuun pääsee ,niin ei varmaankaan vaikea ois tehdä tuollasia:D.Täällä ei nukuta pitkään aamuisin herään siinä 6 aikoihin,siihenkin tottuu♥Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos,
    meilläkin aamu alkaa arkena jo 5.30 ja totta on, että siihen tottuu. Usein herää jo ennen kellon soittoa. Tähän pimeyteen ei vain oikein totu, vaikka iltaisin se on ihan jees, niin aamulla toivoisi vähän päivän sarastusta:)

    VastaaPoista
  4. Amigurumit ovat totta vie söpöjä. En ole ainuttakaan tehnyt, mutta aina kuvia nähdessäni suunnittelen tekeväni.

    Voi kun multa on mennyt ohi tuo edellinen postaus. Olen niin pahoillani Nöpön puolesta. Voi kun se vain voi niin riipaista!

    VastaaPoista
  5. Hauska amigurumi! Hellyttävän näköinen. Surullista teidän yhden kissan kohtalo! Olen pahoillani sen puolesta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sini ja Sanna teille Nöpön muistamisesta. Pikku hiljaa elämä voittaa, mutta kyllä sitä hetken aina odottaa tulevaksi, kun menee ovelle. Ja olen välillä kuulevinani kulkusen kilinää, Nöpöllä oli kulkunen pannassa.
    Arigumeja en ole enempää saanut aikaan, mutta jotain muuta kylläkin, niistä myöhemmin:)

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!