Sivut

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Nekku

Koska Leevi sai oman postauksensa, ja Nöpölläkin on sellainen muistokirjoituksen muodossa, on oikeus ja kohtuus, että myös Nekku sellaisen saa. Tässä se siis tulee.
Nekun äiti Miisu päätti ottaa meidät omakseen keväällä 2005. Se vain alkoi kököttää meidän portailla ja vaikka päätimme olla syöttämättä sitä, se vain oli ja viihtyi. Tuona keväänä oli maaliskuussa todella kovia pakkasia, mittari hipoi välillä lähes -30 astetta. Säälitti kissa ja ajattelimme, että kyllä se nyt lähtee takaisin kotiinsa. Se vaikutti kuitenkin niin kesyltä ja mukavalta, että koti sillä jossakin oli. Vaan kissa pysyi. Aloimme hakea sen omistajia, ilmoittelimme ja kyselimme eläinsuojelusta, onko sitä kaivattu. Ketään ei löytynyt. Viimein hellyimme, ja aloimme antaa kissalle ruokaa. Lapset antoivat sille myös nimen Miisu.

Miisu kesällä 2005
Ennen kuin ehdimme tajuta, oli meillä kissa. Ja pian myös hoksasimme, että meillä on kissa, joka odottaa pentuja. Ja se kissa synnytti heinäkuussa pennut, kuusi kaunista raitapaitaa videolaatikkoon.
Miisu ja pennut
Toisena syntynyt pentu oli puolta pienempi kuin muut ja pelkäsimme, että se ei selviäisi. Neiti osottautui kuitenkin erittäin sitkeäksi sissiksi ja alkuun kutsuimme sitä Miniksi.
Ensimmäinen joka päätti lähteä kiipeämään pois laatikosta, oli tuo pienin, Mini. Äidin tuoman hiiren otti muilta pennuilta pois Mini. Se näytti meille, että maasta se pienikin ponnistaa ja valloitti sydämemme. Ja päätimme, että se jäisi meille Miisun seuraksi.
Kämmykkä-kissa Mini alias Nekku

Nekku ja Sylvi-sisko päiväunilla
Lapset olivat sitä mieltä, että Miniä ei voi kissasta jättää, koska sitä kiusattaisiin nimen takia kissa-piireissä. Niinpä se sai nimekseen Nekku, Karvinen sarjakuvan kissanpennun mukaan.
Sen kolme siskoa ja kaksi veljeä muuttivat uusiin koteihin ja Nekku jäi äidin mussuksi. Hyvin suureksi asti se vielä nukkui päikkärit äidin tissi suussa.
Nekku päiväuni-maidoilla
Nekku oli selvästi perinyt äitinsä kiltin ja lempeän luonteen, mutta oli paljon arempi. Kun Nekun tultua jo reilun vuoden ikään, Miisu katosi, Nekku oli ihan onneton. Miisu tuli takaisin 1,5 viikon päästä, mutta sitä oli ammuttu toiseen takajalkaan niin pahasti, että eläinlääkäti joutui lopettamaan sen kärsimykset. Voi sitä surun päivää!
Nekku ei tiennyt miten olisi. Se etsi äitiään ja oli ihan onneton. Sen arkuus tuntui lisääntyvän.
Sen tähden päätimme etsiä sille kissa-kaverin ja löysimme Nöpön. Se on sitten eri tarina.
Nekku on nyt 5,5 vuotias kissa neiti ja se on paljon rohkaistunut omiensa seurassa. Meidän kanssa se kulkee pihalla "puuhailemassa", mutta jos tulee vieraita, se mieluummin häipyy maisemista, kuin jää seurustelemaan. Poikkeuksena ovat naapurin tytöt, joita vastaan Nekku aina menee.
Nekku on niin kiltti, että meinasi aina jäädä altavastaajaksi Nöpölle ja sama on vähän Leevinkin kanssa. Tosi paikan tullen se kuitenkin näyttää Leeville, missä kaappi seisoo. Ja yrittäkööt vaan vieraat kissat tulla meidän pihalle...

9 kommenttia:

  1. Ihana, kun Miisu ajatteli palkita teidän kiltteytenne antamalla lisää kissoja perheeseen. Onneksi Nekku ehti olla emonsa kanssa kumminkin pitempään kuin muut pennut. Meilläkin jätettiin kuolleena syntynyt, mutta henkiin elvyttämäni Maija kotiin. Sekin jäi hyvin pieni kokoiseksi ja muita aremmaksi, mutta on silti niin suloinen. Noita kissan-ampujia pitäisi itseään joskus posauttaa jalkaan, että tietäisivät miltä se tuntuu :/

    VastaaPoista
  2. Kaunis tarina ♥
    Miisu tahtoi tulla teille ,kun odotti lapsukaisia, turvaan, kuten myöhemmin sille ressukalle kävikin huonosti, voi ei :(

    Kauniita lapsia tekikin, Nekku aivan hellyttävä ♥

    VastaaPoista
  3. Sude ja Seijastiina: Miisun tarina on surullinen, mutta ilman Miisua meillä ei varmaankaan olisi kissoja ollenkaan. Olen nimittäin allerginen kissoille(lapsena todettu) ja vaikka olen aina pitänyt kissoista kuin hullu puurosta(mistä lie tuokin sanonta lähtöisin?!, en ole voinut niiden kanssa samoissa tiloissa olla. Miisu mutti ensin meidän uudisrakennukseen ja pian huomasin, etten saa siitä oireita, jos en vallan kamalasti rapsuttele. Kun pennut tulivat, huomasin, että alkujärkytyksen jälkeen niistäkään ei tullut mitään oireita. Se on se päivän sana - siedätyshoito. Miisu siis paransi tai ainakin lievensi allergiaani. Nykyään huomaan, että vieraista eläimistä saan oireita, omista tosi harvoin ja silloinkin vain ohimenevää nenän niiskaamista.
    Jos olisin tiennyt, kuka Miisua ampui, olisi sille hemmolle käynyt kalpaten. Kun en tiennyt, ei poliisikaan voinut mitään, vaikka rikosilmoitus tehtiinkin, eläinsuojelurikos nimikkeellä.

    VastaaPoista
  4. Minä en ymmärrä noita kissa vihaajia en alkuunkaan ja toisekseen vaikka kissa on vieläkin lainsuojaton, on laki sen verran kohentunut jotta ei enää saa kissaa mennä ampumaan eikä muutenkaan metästämään, vaan jos sen kiine ottaa on se toimitettava löytöeläin hoitolaan, tai johonkin sen tyyliseen. Joka kunnassa täytyy olla paikka mihen löytöeläimet viedään.
    Miisuressu:"( Nekusta kasvanu kaunis kissaneito.

    VastaaPoista
  5. Mukava oli kissatarinaa lukea.
    Ihania nuo kisut Nekku ja Sylvi tuossa nukkumakuvassa :)

    VastaaPoista
  6. Olipas mukava lukea vähän surullistakin tarinaa,ompas sattumaa,kun meilläkin mun kotona oli,samanniminen ja samnvärinenkii,paitti otasta nennään päin ol sillä vähän valkoista,kolli,Miisu.:D,jännää,miten joskus sattuu saman nimisiä,kuin muillakin on!
    Komea on kissaneiti Nekku vanhenpana♥,ihania kuvia kerrassaan.:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle ja Kävitkö jo hakee tunnustuksen blogistani,jos et,niin käyppäs siellä♥

    VastaaPoista
  7. Oman onnen seppä: Juu metsästyslaissa puhutaan, että selvästi villiintyneen kissan voi lopettaa, muuten ottaa kiinni ja toimittaa löytöeläintaloon. Pyöreähkö, musta punaisella pannalla varustettu kissa ei luultavasti täytä villiintyneen tuntomerkkejä, eikä kitumaan jättäminen lopettamisen..
    Epäilemme, että asialla olivat kyyhkysen metsästystä pellolla harrastaneet nuoret miehet, sattui juuri metsästys aikaan ja Miisu kävi pellon reunassa myyräjahdissa. Nyt alkaa taas suuttumus nousta kun tätä kirjoitan, vaikka tapahtumasta on yli neljä vuotta:(
    Katjusha:minustakin tuo kuva kissa neideistä on kiva. Joskus sattuu kameran kanssa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan:)
    Tansku: Se on mukava kun törmäilee tuttuihin kisun nimiin, ja niissä vaihtelee tuo sukupuoli todella paljon.
    Kiitos, kävin nappaamassa tunnustuksen blogistasi:D

    VastaaPoista
  8. ompas ihastuttavat kuvat!
    mukavaa helmikuun alkua ;)

    VastaaPoista
  9. Oijoiii.. mitä kuvia! Nuo vierekkäin nukkuvat pikkuiset kisumirrit saivat sydämen melkein sulamaan :)))

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!