Kissamaista

Tapahtui eräänä kauniina maaliskuun päivänä: "Nuuh, nuuh. Onkos tämä nyt se kevään tuoksu? Varmaankin, tämähän on ensimmäinen kevääni."

 "Mutta mikäs tuo sitten on? Näyttää ihan.."

 "Onko tosiaan?! Kyllä vain, täytyy katsoa lähempää!"

"Hei muukalainen! Mitäs täältä etsit? Tämä on mun ja Nekun piha!"
(Tässä kohtaa kameran käyttäjä petti, koska kaikki tapahtui niin nopeasti, joten tässä sanallinen selostus:
Leevi tuli kasalta alas muukalaista nuuskimaan ja tämä kävi kimppuun. Samassa jostakin ilmestyi Nekku, joka antoi yllättäen ensin Leeville lähtöpassit ja kävi sitten vieraan kissan kimppuun. Kaikkeen kului ehkä noin kymmenen sekunttia.)

Nekku poistui Leevin perään HYVIN suuren ja pelottavan näköisenä, muukalainen jäi vähän hämillään paikoilleen.

Sitten hän huomasi kuvaajan ja päätti ottaa jalat alleen ja häipyä tästä merkillisestä pihasta.(aika komea katti muuten, eikös vaan)

 "Tästä se meni. Jätti jälkeensä aikas döfiksen!"

"Tässäkin se taisi käydä, ompas outo partavesi kaverilla."(Huomatkaa Leevin häntä: aika päyhkeänä vieläkin.(Älkää huomatko syksyllä pihalle jäänyttä paprikaruukkua.))

 "Ei, kyllä tämä nyt riittää. Tuletteko laskemaan sisälle, vai pitääkö oikein soittaa kelloa?!"

 "Täällä on aina yhtä hidas palvelu! Aina saa kaiken tehdä itse!!"

 "No, aukeappas nyt ovi!"

 "Viimeinkin sisällä. Tahdon jatkossa parempaa palvelua!!"

"Kai tässä täytyy mennä sisään, kun kerran Leevi jätti ovenkin auki."(Vielä varoiksi viimeinen tuima katse muukalaisen menosuuntaan.)

Sellainen tarina tällä kertaa. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!