Sivut

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Miten viettää sadepäivää?

Muuta kuin siivoamalla, johon ne useimmiten kuluvat, koska kesäisin hyvällä säällä suurin osa ajasta kuluu pihalla.

 No, nyt suunnattiin Kultakutrin kanssa autiotalon pihamaalle, sateen vähän välillä tauottua. Meidän lähelle aletaan tehdä moottoritietä ja sen alle jää muutama talo. Nämä talot ovat olleet jo viime talvesta tyhjillään ja jotenkin ne ovat niin surullisia. Pihoilta olen käynyt pelastamassa kasvin jos toisenkin.

Harmittaa, kun tällainen unelmatalo menetetään. Aitoa 50-lukua.

Kivijalan vieressä sinnittelijä.


Tämäkin on jo hylättynä. Liekö tänä kesänä asunut siinäkään enää ketään?

Kirsikkapuu ei tiedä, ettei sen satoa enää kerätä.

Kurkkuyrtti lienee kylväytynyt viime kesänä.

Tätä erikoista kukkaa en tunnista.

Krassit ilahduttivat vielä kiven vierellä.

Saunan ikkuna odottaa avoinna saunojaa?

Ovi haassa, vaan ei lukossa.

Tässä vanhempi talo kaunokainen.

Ei enää lehmiä tai kanoja tässä navetassa.

Haikeaksi vetää, kun ajattelee näiden talojen kohtaloa. Ne jäävät pian vain historiaan ja yli huristaa moottoritie. Eikö mokomaa olisi voinut muualta vetää? Ainoa lohtu on se, että asukkaat olivat jo iäkkäitä, eikä heillä olisi ollut tulijoita taloihinsa. Nyt he saivat hyvän korvauksen ja saivat ostettua asunnot läheltä palveluita. Moottoritien vierestä heiltä ei kukaan olisi taloa ostanut, luulisin. Mutta maisema muuttuu surullisesti...

Tiedättehän sen mainoksen, jossa mies hautaa roskia maahan, kuten isovanhempansakin? Ja miehellä on kuusi sormea. Olisi kiva tietää, kuinka moni sormisia ovat tämän meidän talon entiset asukkaat. Aina kun aioin kaivaa kuopan jollekin puulle tai pensaalle, löydän jonkun rojuhaudan. Nyt löysin metsän reunasta vanhan putkiradion raadon ja kahvipannun. Luulin pannua huonommaksikin, mutta putsattuani sen, huomasin, ettei siinä muuta vikaa ole, kuin että kahva puuttuu. Kummaa, miten pitää haudata rojua maahan! Vihaksi pistää!!
Eikös ole ihan hieno!? Kukat ovat autiotalon pihalta.


Mukavaa viikonloppua kaikille ja muistakaa kisut käydä osallistumassa arvontaan .

5 kommenttia:

  1. Harmi, että talot pihoineen jäävät tien alle. Näinköhän edes vanhoja talon osia (ovia yms.) osataan kerätä talteen. Kaikki eivät osaa arvostaa vanhaa. Hienon pannun olet löytänyt!

    VastaaPoista
  2. Surullista katsottavaa, IHAN TULEE HAIKEA MIELI KUN MIETTII TALOJEN ELINKAARTA.

    VastaaPoista
  3. On se haikea ajatella, että joskus joku on tämän talon rakentanut ja siihen muuttanut ja niin edelleen... elellyt siinä ja todennäköisesti tämä on jonkun lapsuudenkoti. Ennenvanhaan oli tyyliä kaivaa romuja maahan. Tuntuu ihan hullulta nyt se ajatus. Yksi tuttuni kävi oikeautta edellisen talonsa omistajan kanssa kun koko piha oli täynnä romua ja autonosia. Tuli kalliiksi kaivaa niitä ylös ja pieni huoli oli siitä, että ties mitä myrkkyjä siellä on rautaromun lisäksi...

    VastaaPoista
  4. Olipas surullinen tarina.. Niin paljon kaunista jää moottoritien alle.. Hyvä että pelastit tuon kahvipannun! ;)

    VastaaPoista
  5. Trina: surullista tosiaan. Olen ajatellut, että kun talojen purkaminen alkaa, yritän mennä pelastamaan vanhat ovet, jos niitä ei laiteta kiertoon. Lisäksi talossa on aivan ihan kakluuni, jos senkin saisi purkaa. Täytyy vain olla tarkkana...

    Tupu: Juuri näin on. Nämä ihmiset ovat syntyneet tuossa talossa ja kasvattaneet siinä vielä omatkin jälkeläisensä.

    Auli: Juuri sitä minäkin mietin, että mitä kaikkea mahtaakaan maaperässä olla, kääk!

    Pirjo: Surullista se on. Toisaalta moottoritie tuo meille myös turvallisuutta, koska enää ei tarvitse tuurilla ylittää isoa tietä, jossa on huono näkyvyys. Aina hirvittää lasten koulumatkat. Pannu löytyi meidän pihasta, mutta pelastus sekin oli kyllä.

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!