Sivut

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kohti ensimmäistä adventtia

Tänään viimein innostuin hieman avaamaan ovea joululle. Ostin tässä taannoin puisia kärpässieniä monikulttuurikeskus Myllystä ja nyt laitoin ne pienen tonttusen keralla ikkunan väliin joulua odottelemaan. Siellä ne ovat turvassa karvatassujen ja hillokourien hyökkäyksiltä, siis saavat olla rauhassa. Leevi sattui mukavasti kuviin ja tietysti aurinkokin ilmaantui juuri silloin kun sitä ei olisi niin kaivannut. Antaa paistaa kuitenkin!

Leevi on varsin isokokoinen poika. Minusta tuntuu, että sille taisi tulla muutama lisäkilo, kun oli naapurin tytön hyvällä hoidolla meidän reissaillessa. Ruokahalu sillä on kyltymätön!
Lapasia on syntynyt kovalla tahdilla, pukinkonttiin ne eivät vain tahdo ehtiä, kun nuoriso napsii ne valmistumistahtia käyttöön. No, hyvä kun pitävät.


Kuopukselle tein kahdella eri sinisellä kalanruotoa, esikoinen tilasi harmaata. Piristin niitä hieman Virveriikan Aulin mallin mukaisesti vihreällä. Mielestäni niistä tuli kivat ja esikoinenkin tykkäsi. Ruudulliset ehkä saan kummipojan pakettiin, vaikka esikoinen noitakin jo vähän mallaili. Puikoilla tulossa kirjoneulekokeilu, saa sitten nähdä esittelenkö myöhemmin vai meneekö purkuun, mietinnässä on.
Viimeisessä kuvassa vielä kaappien kätköistä löytynyttä. Vahingossa tänään sattui käteen ja sitten muistinkin ostaneeni sängyn päälle viime joulun jälkeen alennusmyynnistä tyynyliinat. Vähältä piti, etten ohittanut kokonaan, vuodessa ehtii unohtaa...

Kaikille oikein ihanaista ensimmäistä adventtia!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Tänään se sitten tuli!

Paketti salaiselta kirppisystävältä, toisin sanoen joulukalenteri! Ihana paketti täynnä ihania paketteja! Olen kyllä ollut tosi kiltti! Kiitos salainen ystävä, joka on siis  Mintz . 24 jännittävää pakettia ja itse tehty kortti, vau, olen sanaton. Tässä kohtaa yhdyn Kirsiin, joka kertoi siitä, että vielä enemmän jännittää, mitä oman lähetyksen vastaanottaja paketistaan tykkää. Täytyy sanoa, että tuo jännitys kohosi entisestään tämän tulleen ihanuuden myötä.


Rakensin joulukalenterin lipaston päälle, hyvä kun siihen mahtui.
Poro löysi tiensä vaatehuoneesta tiensä vahtimaan paketteja (etten mene etukäteen kurkkimaan).
Tässä vielä Minzin tekemä kortti. Ja vielä kerran kiitos! Mitenhän tässä jaksaa odotella joulukuun alkua?

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kohti joulua hiljalleen...



Salaisen kirppisystävän joulukalenteripaketti lähtee huomenna postiin ja pitäisi kai alkaa täyttämään näitä kuvien kalentereita seuraavaksi. Aina kun kaivan ne esiin, ihmettelen, miten olen saanut ne aikaiseksi. Nyt en enää saisi, vaikka aikaa olisi paljon enemmän kuin silloin, kun lapset olivat pieniä. Eihän näihin enää kummia pussukoita tule, mutta vähän namia ja jotain pientä tarpeellista, niin kauan kuin asuvat kotona. Näin olen heille sanonut, ja kyllähän namit maistuu!

Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty. Pelkkää suunnittelua olenkin saanut vasta joulunlaiton suhteen aikaiseksi. Meinasin jo tänään alkaa vaihtamaan keittiön verhoja, mutta en sitten viitsinytkään alkaa niitä silittää. Meinasin myös alkaa tekemään joulukortteja, mutta en jaksanut vallata keittiönpöytää itselleni kaikkien evästen tekijöiden keskeltä. Mutta kyllä minä vielä pääsen käyntiin. Eilen annoin kyytiä lopuille kesäkukille ulkona, vaikka osa vielä sinnitteli kukkien. No, tänään olikin aamulla -7 astetta pakkasta ja nyt on -9, joten nyt ne viimeistään olisivatkin menneet.

Kaikille mukavaa alkavaa viikkoa ja tänne luvattiin luntakin huomenna. Se kyllä tuo joulun lähemmäksi.
Tässä vielä kuva viime vuodelta joulukuulta. Tätä toivon tällekin joululle!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Terveisiä Turkista!

Heippa taasen. Eilen palailtiin ihanasta, aurinkoisesta ja lämpimästä Alaniasta. Näillä sanoilla väänsin veistä haavassa - täällä sumuisessa, tihkuisessa, pimeässä...plääh...
Tuntui tänään ihan omituiselta käydä kaupassa, kun joka paikassa oli joulutavaroita, pussukoita, suklaita...
ja ihan outoa, että huomenna on isänpäivä. Oman isäni kuolemasta on kulunut jo melkein 17 vuotta, mutta viime yönä näin hänestä unta, se oli mukava uni. Minulla on vieläkin usein isääni ihan mielettömän ikävä. Hän kuoli viikko sen jälkeen, kun Kultakutri syntyi, eikä ennättänyt nähdä tätä. Tiesi kuitenkin, että meille oli syntynyt tyttö.
Viime keväänä kuoli mieheni isoisä. Huomenna siis juhlimme miestäni ja hänen isäänsä ja muistelemme meille tärkeitä jo poistuneita isiä rakkaudella.

No, johan. Tämä piti kyllä olla matkakertomus, joten siihen siis.
Aamuisin herättiin ekan kerran jo viiden aikoihin minareeteista kaikuviin rukouskutsuihin. Siis minä ja isäntä herättiin, jälkikasvu ei tiennyt kutsuista siihen aikaan mitään. Ehtivät niitä kyllä kuulla myöhemminkin, sillä kutsut kajautettiin ilmoille viisi kertaa päivässä.

Kauppahallissa oli mahtavat valikoimat hedelmiä ja vihanneksia ja ne kyllä ovatkin melkeimpä etelänmatkailun parasta antia heti auringon ja lämmön jälkeen.





Liekö Tähkäpää tormissaan? No, tällä kertaa Kultakutri kuitenkin,,,

Kauniita maisemia kävimme ihailemassa Kale-kukkulan linnoitukselta käsin.
Jylhää oli myös Dimin tippukiviluolan maisemissa. Kapusimme vuoren uumeniin 320 metriä huonoja rappuja pitkin ja pitihän sieltä tulla myös takaisin..Huh, huh. Tuntui kyllä kintuissa. Kultakutrin kanssa vähän hidasteltiin, kun huomattiin erään saksalaismummon puuskuttavan ja jäävän seurueestaan jälkeen. Selvisi hänkin sitten maanpinnalle onnellisesti, vaikkakin lopen uupuneena. Heidän oppaansa olisi kyllä pitänyt varotella vanhuksia menemästä maanuumeniin saakka!


Samaa vuosikertaa- tai luola aikas paljon vanhempi, mutta avattu yleisölle 1999.


Aikas hulppeat näkymät, vai mitä?



Tätä kissakuntaa Turkissa riittää. Puistossa oli paikka, jossa kissoille saattoi laittaa ruokaa. Ylimmässä kuvassa portin takana näkyvä pikkukisu sai kodin, kun olimme viimeisenä iltana tervehtimässä uusia ystäviämme. Eläinpartio kävi hakemassa pennun ja vei kissaa etsivälle uudelle omistajalle, onnellinen päätös lyhyelle kulkurinelämälle.
Alimmassa kuvassa taas on meidän aamupalaseurue; Pilli ja Pulla sekä Huhuli. Ne istuivat uskollisesti aamuisin meidän parvekkeen alla, ja taisivat jotain saadakin.


Tutustuimme myös banaaniviljelmään vuoristossa. Herkullisia luomubanaaneja!



Museossa ei tullut käytyä, koska se oli remontissa, mutta kukkaloisto oli pakko kuvata.

Marraskuun alku oli oikein hyvä aika matkustaa Alaniaan; siellä oli vielä päivällä hyvinkin lämmintä, n.+25 astetta ja aurinkoa. Merivesi oli vielä yli +20 asteista, joten uiminen oli tosi mukavaa. Lämpötila oli siitä hyvä, että jaksoi hyvin kuljeskella ja katsella ympärilleen. Edellisen kerran olimme Alaniassa muutama vuosi sitten kesäkuussa ja se oli kyllä aivan liian kuumaa. Olimme viimeisen viikon matkailijoita ja siksipä kaupoissa ja basaareissa oli ale. Eipä edes hirmuisia tinkimis-sessioita tarvinnut harrastaa, vaan huppareita sai 10 eurolla ja neuleita jopa 5 eurolla! No, nuoriso oli innoissaan, kun omat matkarahat riittivät vaikka mihin.

Laitoimme aika paljon ruokaa itse, kun huoneistohotellissa asuimme, mutta kävimme myös ulkona syömässä. viideltä hengeltä illalline alkupaloineen, juomineen ja jälkkäreineen maksoi n.110 turkin liiraa elikkäs noin 50€. Ei paha.

Turkkilaiset ovat hyvin ystävällisiä ja mukavia ihmisiä ja kovasti kiinnostuneita muista kulttuureista. Monet asiakastyössä olevat ovat matkustelleet pohjoismaissa ja tapasimme yhden, joka oli myös opiskellut taloutta Suomessa. Opinnot olivat vielä kesken, koska ulkomaalaisella täytyy olla aika paljon rahaa tullessaan Suomeen opiskelemaan, jotta voi viranomaisten silmissä elättää itsensä.

Alaniaa voin lämpimästi suositella matkakohteeksi, se mahtuu hyvin top kolmeeni matkakohtetteitten osuudelta.

Nyt täytyy taas totuttautua tähän oman maan menoon ja ilmastoon. Onneksi joulu kolkuttelee ovelle, joten eiköhän tässä aika nopsaan pääse mukaan tunnelmaan. Huomenna käyn katselemassa, mitä teille kuuluu.
Kaikille oikein mukavaa huomista isänpäivää, täytyy lähteä lasten kanssa kakun koristeluun!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Vielä sinnittelevät

                                                                    
On sitten jo marraskuu, vaan kukapa sen uskoisi jos ulos katsoo. Lämmintä oli tänäänkin yli 10 astetta ja pihalla vielä kesäkukat kukkivat kuin ei mitään. Varmasti jos olisi jokin lamppu kasvihuoneessa, sieltä voisi vielä kerätä satoa ilman kummempaa lämmitystä. Kasvihuone on kuitenkin laitettu jo talviteloille.
Sammalleimu alkoi uudelleen kukkimaan, oli vain aikaisemmin aniliininpunainen ja nyt syksyväri onkin lila!?

Timanttikukka aukaisee aurinkoisella säällä edelleen nuppujaan.

Leijonankidat eivät kai aio lopettaa ollenkaan kukintaansa.

Verbenakin innostui uudelleen kukkimaan, enkä raaskinut heittää pois, vaan istutin sen kukkapenkkiin.
Tämä tyttönen lähtee perheineen perjantaina etelän lämpöön(toivotaan), joten pienoinen tauko tulee nyt tänne blogistaniaan. Palailen sitten lomakuulumisten kera:)
Tunnelmallisia syysiltoja viimeisten syyskukkijoiden kera!