1. arpa: Kerro jokin lapsuusmuisto ystävyydestä kommenttiboxiin.
2. arpa: Tällä kertaa toisen arvan saa linkityksestä. Yllä olevaa kuvaa voi käyttää.
3. arpa: Jos olet lukijani nyt, saat kolmannen arvan. Liittyville lukijoille ei tällä kertaa arpaa heru, koska en toivo kenenkään liittyvän vain arvonnan takia.
Niin ja tietysti saattaa kiinnostaa myös palkinto? Siitä sen verran, että puikoilla on. Siis lapasta pukkaa, mutta malli olkoon vielä salaisuus(myös siksi, että ensimmäisestä on vasta varsi valmiina)
Jos siis uskallat ottaa riskin, niin ei muuta kuin kommentoimaan. Arpajaisiin osallistuminen alkaa nyt ja päättyy 14.2.13 klo.18. Sitten viikonloppuna suoritan arvonnan. Jos osallistut anonyyminä, jätä jokin nimimerkki, jolla sinut voi julkistaa voittajaksi.
Onnea arvontaan ja oikein mukavaa lauantai-iltaa kaikille!
Ps. Myös Mirrinminttua ja kissanhäntiä-blogin puolella on käynnissä synttäriarvonta. Puutarhasta kiinnostuneet sinne osallistumaan. Pääset sinne sivupalkista.
Eka luokasta aina yläasteen murrosiän kuohuntaan asti minulla oli tosi hyvä ystävä. Yläkoulussa häntä alkoi kiinnostaa tupakka ja viinakset, minua ei. Tiemme valitettavasti erkanivat.
VastaaPoistaKahdella mukana!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEkalla luokalla kävelin yhden Sirpan kanssa koulumatkaa, joka oli kotiin palatessa pelkkää ylämäkeä ja aika pitkä. Kerroin ajankuluksi joka päivä uuden itsekeksimäni kummitustarinan. Sirpa oli kyltymätön kuulija! :)
VastaaPoista3 arvalla mukana! Hyvää viikonloppua!
Olin viisivuotias kun muutettiin ko. naapurustoon. Samassa rapussa asui vuotta vanhempi Pipsa - me vissiin otettiin ystävyyden hieronnan avuksi muutama tarvekalu: maalipurkki ja muutama puutikku, olisko ollut pensselikin...yhdessä asunnossa tehtiin remonttia, miehet ruokatunnilla, ovi auki.....
VastaaPoistaHei mutta, tämähän onkin sellainen tarina jonka taidankin kertoa tuolla blogin puolella :D -joten saat pikapuoliin jatkon sinne!
Pipsan kanssa tiet erosi kymmenen vuotta myöhemmin kun me muutettiin paikkakuntaa, mutta yhteyttä pidetään edelleen satunnaisesti. Mummuiksi me yhden pojan äidit tultiin samoihin aikoihin, hän kahdelle pojalle, minä kolmelle rinsessalle :)
Mukana ehdottomasti arvonnassa kaikilla kolmella, mä nimittäin en omista ainoitakaan tumppuja!!
Tarvetta olis!
Kiitos Mustakissa.
VastaaPoistaLaitoin kuistinoven kerran lukkoon etteivät naapurin kaksoset pääsisi kotiin kun halusin vielä leikkiä. He rupesivat rääkymään, joten pakkohan se oli avata:) Näin heidät syksyllä 20 vuoden jälkeen ja oli ihana muistella menneitä, tätä en tainnut kehdata muistella.
Monellako olen mukana:) Toivottavasti olen kommentoinut muutoinkin, ainakin katsellut:)
Ystävystyin Ruotsissa asuessamme naapurin tytön kanssa ollessamme noin 5- vuotiaita. Ala- asteen kävimme samaa luokkaa suomenkielisessä koulussa. Kun tuli lähtö yläasteelle, perheemme muuti takaisin Suomeen. Meidän ystävyys on säilynyt näihin päiviin saakka välimatkasta huolimatta, viimeksi tapasimme toissakesänä. Tästä ystävyydestä olen enemmän kuin kiitollinen!
VastaaPoistaKaikilla kolmella arvalla mukana arvonnassa!
♥ Ihana arvonta, mielelläni osallistun lukijana mukaan. Minulla oli lapsena kaksi ihanaa Mervi-nimistä ystävää..paljon touhuttiin ja joskus leikittiin hautuumaalla, kun siellä oli niin kaunista♥
VastaaPoistaLapsuuden muistoista ekana tulee mieleen kaverikirjat ja kirjevihkot, joita ystävien kans kirjoteltiin. :D
VastaaPoistahulamaja ät gmail.com
Minulla on muutama laspuuden ystävä, joiden kanssa olen uudelleen alkanut olla tekemisissä vasta viime vuosina kun olemme palanneet "juurillemme"...
VastaaPoistaKaksi arpaa kiitos, kiva arvonta siitäkin kiitos !
Oi, mikä arvonta! Ihana! Minun lapsuuden ystäväni Katri muutti meidän alakertaan, kun olin 10-vuotias. Katri on vuoden nuorempi. Kun ei ollut kännyköitä, kehitimme oman viestintäkeinon. Minun ikkunastani roikkui Minigrip-pussi, johon laitoimme kirjelappuja toisillemme. Katrin ikkuna oli suoraan omani alapuolella. Nykyään välillä naureskelemme tuolle meidän tiiviille kirjeenvaihdollemme.
VastaaPoistaTosi ystävä jo kouluajoista lähtien minulla on. Yhteydenpidot väliin pitkiäkin on. Ystävät eivät unohda toisiaan. Yhdellä mukana.
VastaaPoistaLapsuudenkodin naapurissa asui tyttö, Heidi nimeltään jonka kanssa olimme ystäviä. Oli lyhyt matka leikkimään, siitä vain vihreän lauta-aidan läpi kiemurtelemalla!
VastaaPoistaKolmella arvalla mukana:)
Kahdella arvalla mukana, koska vasta liityin lukijaksi (olen kyllä tänne kurkkinut monet kerrat mutta oma on vikani). Ystävyydestä tulee nyt mieleeni, kuinka paras ystäväni Pirjo sai kolme paksua vahakantista iskelmävihkoa, joihin olin kerännyt Toiveiskelmistä sanoja ja jokaisen kohdalle liimannut tähden kuvan. Me muutimme toiseen kaupunkiin ja minä halusin silloin antaa ne hänelle. Olin niin surullinen muutosta. No, nyt vanhana olen joskus kaivannut vihkoja, niitä olisi ollut kiva selata. Mutta sitä se ystävyys teettää.
VastaaPoistaMulla oli paras kaveri samalla ala-asteen 1-2 luokilla, mutta harmillisesti hän muutti ja samalla myös koulu vaihtui. Hänen kanssaan hypättiin mm. koulun liikuntatunnilla uimahallissa korkeimmalta hyppytasanteelta. Kukaan muu tyttö ei sitä uskaltanut tehdä. Tämän muistan aina ja ikuisesti. Sen jälkeen mulla ei kauhean kivaa koulussa enää ollutkaan, koska olin koulukiusattu koko ala-asteen, yläasteen ja lukionkin. Hyviä ystäviä ei kouluajoista sitten jäänytkään ja vanhemmalla iällä niiden saaminen onkin hankalaa. Onnellisia ovat he, joilla hyvä ystävä!
VastaaPoistaNiin, ja kahdella arvalla siis osallistun. Linkitys löytyy blogini oikeasta reunasta. ;)
VastaaPoistaAlle kouluikäisenä paras kaverini oli naapurin Jukka... he sitten muuttivat Varkauteen, minä kovasti mietin pienessä mielessäni tästä kuullessa, että miksi heidän varkaiksi pitää ruveta. ;D
VastaaPoistaJukalta sain muutes ekan pusunki... mummoni piharakennuksen vanhassa ulkohuussissa... hih.
Kaikilla kolmella lähden kokeileen, mutta jos linkitys ilman kuvaa ei oikeuta toiseen arpaan niin sitten olen kahdella mukana. =)
Kommentointi takkuaa joten toivottavsti tää ei tule miljoonaan kertaan :) Tapasin mun parhaimman ystäväni 3- vuotiaana kun hän seisoi pihamaalla ilmapallo kädessään kun saavuimme muuttokuorman kanssa. Yhä vieläkin hän on paras ystäväni ja poikamme ovat lähes saman ikäiset.
VastaaPoistaMukaan kolmella arvalla :)
Parhaan ystäväni olen tuntenut 1-vuotiaasta asti. Muutimme naapureiksi täsmälleen samana päivänä. Osallistun yhdellä arvalla. Nimimerkki Neiti Kesäheinä
VastaaPoistaMinun paras kaverini taisi olla vuotta nuorempi pikkuveljeni. Kun iso-sisko toi poikakavereitaan kotia me veljen kanssa annoimme heille paininäytöksiä. Minä yleensä voitin, mutta tosissaan painittiin.:)
VastaaPoistaKolme arpaa minulle, kiitos.
Lapsuusmuisto ystävyydestä, ainoa vielä nykyäänkin yhteyttäpitävä lapsuuden ystäväni on myöskin nimeltään Anne ja hän oli meillä hoidossa. Asuimme samassa kerrostalossa, hän kerrosta ylempänä kuin me. Aamulla pikku-Anne tuli meille samalla kun vanhemmat lähtivät töihin ja illalla töistä tullessaan hakivat Annen. Sieltä se ystävyys kasvoi minun 3 ja hänen 2 vuoden iästä alkaen.
VastaaPoistaYksi arpa, mutta liityin silti :)
Minulla on hyvä ystävä lapsuudesta. Tavattiin ekan kerran hiekkalaatikolla. Minä kysyin ystäväni äidiltä: " Mikä ton nimi on? ". Nykyään ystäväni asuu keski- Suomessa ja minä etelä- Suomessa. Kirjoitellaan etana- ja sähköpostia, lähetellään paketteja ( mm. kierrätetään lasten vaatteita ) ja tavataan noin joka toinen vuosi.
VastaaPoistaKokeilen onneani yhdellä arvalla.
- Susanna maalta -
Voih, kaupasta ei saa kunnon lapasia, ehottomasti arvonnassa mukana! Mun päivittäiset lapsuusystävät olivat kaikki poikia, jotka "ystävällisesti" opettivat minut kiltin tytöntyllerön, kunnon pojankoltiaistavoille:D.
VastaaPoistaJOS arpaonni suosii, niin helena.taanila@gmail.com
-Helena ja Blackie-
Keksin ystävän kanssa, että "unohdan" koulurepun hänen pyöräänsä, joten oli ihan pakko mennä illalla sitä hakemaan ja pääsimme leikkimään, kun äiti ei olisi muuten päästänyt. 2 arpaa kiitos ja hyvää blogiystävän päivää : )
VastaaPoistaMinulla oli lapsuuden kaveri, olimnme erottamattomat monta vuotta ja ikuisen ystävyyden valat vannottiin, Sitten kävi niinkuin usein, Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan, hänen perheensä muutti niin kauas että yhteydenpito kävi vain kirjeitse, ensin ahkeraan sitten hiljentyen ja lopulta sammuen.
VastaaPoistaja tänne lähden kolmella mukaan!
3 arvalla mukana ja lapsuusmuistoni liittyy hevosiin,kun meidän suunnalla,missä asuin silloin nuorena,asui samanniminen tyttö,kuin minä,jonka kans käytiin joka Sunnuntai ratsastaa hepalla,että sellaisii muistoja..
VastaaPoistaMeillä kotonas leivottiin aina sunnuntaiaamuisin sultsinoita. ja Lauantaisin tehtiin leipää isossa uunissa.
VastaaPoistaLeikimme lapsena saman talon ja naapurin lapset paljonkin yhdessä. Nykyään ei olla enään tekemisissä. Luen blgiasi muutaman kerran viikossa ja nautin ihanista töistä ja noista ilostuttajista eli kissoista. harmaakissa[at]luukku.com nimet
VastaaPoista-kertoo kai mistä pidän ;)
Mukana ollaan! eevu@hotmail.fi
VastaaPoistaYstävistä ei ole hirveästi muistoja kun olin lapsi, mutta sen verran muistan, että jotenkin minusta aina tuntui, kuin kaikki minun ystävät aina muuttaisivat poisa. Ja niin yleensä kävikin, ja sitä myötä ystävyys suhteetkin aina kariutuivat. Mutta onneksi muutama hyvä ystävä kuitenkin lapsuusajoilta jäi mukaan :)
Minun ystäväni tykkäsivät kaikki Puffet jäätelöstä, mitä sitten syötiinkin aina alikulkusiltojen alla kesäisin ja talvisinkin :)
VastaaPoista-Reevi-
reevipee@luukku.com