Iloa ja valoa!

Minähän olen täällä kehuskellut onnellani arpajaisissa- ei se tähän päättynyt, ehei.
Toissa päivänä toi posti aivan super paketin. Kipan pajan arvonnassa voitin aivan ihanan pipon. Se on sellainen arkipäivän piristys että pois alta. Lasten mukaan näytän siinä apinalta, mutta nehän ovat söpöjä:)
Eikä minulle mikään pipo yleensä edustavana sovikaan, mutta se ei ole ennen minua haitannut eikä alkanut haittaamaan nytkään. Rakastan piponi pirteyttä ja saan tosi paljon voimaa kauniista väristä! Eilen se on jo tehnyt ensi matkansa tulee sitä jatkamaan päässäni pitkään.

Ja siis kaikki kipin kapin Kipan pajalle tilaamaan omanne, näitä ja muita löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä, siilejä, apinoita, pöllöjä, käykäähän kurkkaamassa. Ja vielä kerran - kiitos Kipa, I love it!

Flunssa alkaa helpottaa, vaikka räkää tuntuu rööreissä riittävän ikuisiksi ajoiksi. Tänään on kuitenkin ollut niin ihana ilma, että tehtiin Leevin kanssa pihalla pieni tutkimusretki talven jäljiltä. Lumet ovat vallan kaikonneet ihan silmissä viime päivinä.

"Hei, kiipeilypuu ei olekaan enää lumen saartama"

"Paras siis terottaa kynnet pian" 

"Katos, kissaemo, mikäs se tuolla on?"

"Kato nyt. Tuolla se istuu, mikäs se on?"

(No oravahan se siellä istuu jähmettyneenä, eikä tämä kissaemo saa tarkennettua kuvaa kunnolliseksi(tietenkään)ilman silmäprillejä-

"Mä otan sen kiinni!"

"Hei, minne se katos? Tässä se hei istu, ihan varmana. Kyllä säkin sen näit?"

"Kato kissaemo, mäkin oon orava!"

Että tällaista meillä tänään. Orava meni onnekkaasti menojaan ja pian "varaoravakin" laskeutui puusta ihan oikeaa ruokaa syömään. Että eipä meillä muuta tällä erää.

Jos nyt joku on kortteja vailla äitienpäiväksi, edellinen postaus kannattaa vilkaista.
Mukavaa lauantaita. Me lähdetään kierrokselle teitin blogeihin ja sitten palataan ulos.