Arvoitus ratkesi!

Tämän linnun arvoitus ratkesi, kiitos Suden, jonka pihapiirin lintuihin kaunokainen kuuluu. Googletin ja tässä lintusesta tietoa:

Järripeippo

Fringilla montifringilla

• Heimo: Peipot – Fringillidae
• Yleiskuvaus: Tutun peipon pohjoinen serkku, tunnetaan parhaiten valkeasta yläperästä. Hartiat ja rinta oranssit.
• Koko: Pituus 14–16 cm, paino 19–28 g.
• Pesä: Puussa (kuusi, koivu) tai pensaassa 1–15 m:n korkeudella. Rakennettu naavasta, sammalista, korsista, pajunvillasta. Vuorattu höyhenillä, karvoilla, sammalien itiöpesäkkeiden perillä, sopulinnahan palasilla yms.
• Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 3–8 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 11–12 vrk. Pesäpoikasaika 12–13 vrk.
• Esiintyminen: Pesii Pohjois-Suomessa, harveneva pesimäkanta ulottuu Keski-Suomeen, toisinaan harvinaisena myös Etelä-Suomessa. Suosii harvahkoja seka- ja havumetsiä. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 1–2,5 miljoonaa paria (kuuluu kaikkein runsaimpiin pesimälintuihimme).
• Muutto: Pääosin päivämuuttaja. Syysmuutto syys–lokaluussa, paluu maalis–toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Välimeren maissa. Pieniä määriä myös Suomessa.
• Ravinto: Siemenet, selkärangattomat eläimet.
• Ääni: Lentoääni ”jäk”, laulu muistuttaa viherpeipon laulua, mutta on syvän ryystävä, tasaisempi ja synkemmän sävyinen.

Järripeippo on hieman peippoa suurempi ja pitkäpyrstöisempi peippolaji, joka on kaikissa puvuissa tunnettavissa rinnan ja hartioiden oranssista väristä ja valkoisesta yläperästä. Järripeipolla on peipon tapaan kaksi valkoista juovaa siivellä, mutta pyrstönreunat ovat ilman valkoista. Kesäpukuisella koiraalla pää ja etuselkä ovat sinimustia, kupeet mustatäpläisiä ja vatsa valkoinen. Syksyllä sinimusta väri peittyy harmaanruskeiden höyhenkärkien reunusten alle. Naaraspukuinen järripeippo (aikuinen naaras ja nuori lintu) on paljon vaatimattomamman värinen, sen selkä on kirjava ja päälaki juovikas.

Järripeipon koivet ovat ruskeat ja silmän värikalvo on ruskea. Koiraan nokka on kesällä sinertävänmusta ja talvella mustakärkisesti keltainen. Naaraan ylänokka on vaalean punertavanruskea ja alanokka keltatyvinen.

Siis meillä täällä etelässä vähän harvinaisempi. Vanhassa lintukirjassa sanottiin, että se lyöttäytyy syksyisin muuttomatkoille peipposten mukaan. Niitä parveilee pihallamme paljon ja siinä porukassa se on sitten tämäkin ollut, ennen kuin kohtasi Leevin.

Tässä tuli taas kerran koettua, miten paljon iloa on olla blogistanian jäsen. Kiitos teille ystävät!

Lintuja ja keittiössä puuhailua

Viime viikonloppuna tuli tehtyä paljon kaikenlaista keittiössä ja siinä sivussa seurattua myös lintuja, jotka tuntuvat olevan nyt vauhdissaan. Osa suorittaa tankkausta muuttomatkaa varten ja tuntuvat siitä pihapiirin pysyväisetkin tipuset innostuvan. Leevikin on tainut huomata innostukseni lintuihin, koska se toi tällaisen harvinaisuuden näytille(ikävä kyllä). En löytänyt sitä lintukirjastakaan, joten luotan nyt teihin ystäväni, jotta joku teistä tietää, mikä tämä kaunokainen on. Onneksi meidän kissat harvoin tuovat lintuja, pitäytyvät pääsääntöisesti hiirissä ja myyrissä, ehkäpä siksi, että niitä on tässä pellonreunassa yllin kyllin.

Lempparini punarintakin tuli kuvattavaksi.

Mustarastaita on paljon, ne tykkäävät omenoista,

Räkätit syövät orapihlajat tyhjiksi.

ja kelpaavat ne mustarastaillekin.

Tintti innostui penkaamaan lehtiä, mitä lie öttiäisiä sieltä löysi.

Lintutieteilijä tutkimusretkellä

Ja sitten keittiöön. Ensinkin tein kesäkurpitsoista pikkelssiä. Vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, sipulia ja etikkaliemi. Kolmisen viikkoa saavat liemessä lillua ja sitten ovat valmista herkkua lisäkkeeksi.

Valmistin myös vihreitä tomaatteja lopuista kypsymättömistä tomaateista, niistä minulla ei ole tässä kuvaa, mutta ohjeen voisin teille jakaa. Se on Kotikokki-lehdestä 7/1959

                                                        Vihreä tomaattihilloke

• 1 l pieniä vihreitä tomaatteja
• 1½ rkl etikkaa
• ½ l vettä

Liemi:

• 4 dl ruokaetikkaa
• ½ kg sokeria
• kanelitanko
• 10 neilikkaa

Huuhdotut tomaatit pistellään ja kiehautetaan etikalla maustetussa vedessä.
Etikasta, sokerista ja mausteista keitetään liemi, johon esikeitetyt, valutetut tomaatit pannaan hiljalleen kiehumaan pehmeiksi.
Sen jälkeen ne ladotaan tölkkiin. Liemi keitetään sakeammaksi ja kaadetaan kylmänä tomaateille. Tarjotaan kylmänä liharuokien lisäkkeenä.


Keitin myös omenoista mehua mehumaijalla, koska en enää keksinyt, mitä tehdä kaikille ihanaisille ompoille. Tähän mehuun ei juurikaan tarvitse lisätä sokeria, se tulee juotua melkein sellaisenaan. Osan pakastin ja osa jäi heti käyttöön. Mehusta tulee mm. aivan erinomaista vispipuuroa.

Uuniomenoita piti kuitenkin vielä laittaa jälkkäriksi, nam.

Ja uudesta Pirkasta nappasin puolukkabrownien ohjeen, jota ehdottomasti kannattaa kokeilla, se on aivan huippu herkkua!

Tähän vielä loppuun huonolaatuinen kuva siitä, miten kissaa voi kohdella loukkaavasti.

Kuvassa näkyvä grillin pöytätaso on usein aamusella ollut Nekun aamutorkkupaikka. Siihen kesällä paistaa aurinko heti aamusta ja siinä neiti odottelee sisälle pääsyä. No, nyt kävi niin, että ystäväni kävi kylässä ja toi minulle tuon pallokrysanteemin, jonka ensi hätiin olin nostanut tuohon pöydälle. Tuloksena oli mielenosoitus; eli Nekku päätti nukkua siinä kuitenkin, vaikkei mahtunutkaan makaamaan. Viesti meni perille ja kukka on sijoitettu uudelleen - ja kissa onnellisena saanut paikkansa kokonaan takaisin.

Voin kertoa, että oli hymy herkässä aamulla tämän näyn kohdatessa:)

Mukavaa viikonloppua! Luvattiin kivaa pihatyöilmaa =D