Arvoitus ratkesi!

Tämän linnun arvoitus ratkesi, kiitos Suden, jonka pihapiirin lintuihin kaunokainen kuuluu. Googletin ja tässä lintusesta tietoa:

Järripeippo

Fringilla montifringilla

• Heimo: Peipot – Fringillidae
• Yleiskuvaus: Tutun peipon pohjoinen serkku, tunnetaan parhaiten valkeasta yläperästä. Hartiat ja rinta oranssit.
• Koko: Pituus 14–16 cm, paino 19–28 g.
• Pesä: Puussa (kuusi, koivu) tai pensaassa 1–15 m:n korkeudella. Rakennettu naavasta, sammalista, korsista, pajunvillasta. Vuorattu höyhenillä, karvoilla, sammalien itiöpesäkkeiden perillä, sopulinnahan palasilla yms.
• Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 3–8 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 11–12 vrk. Pesäpoikasaika 12–13 vrk.
• Esiintyminen: Pesii Pohjois-Suomessa, harveneva pesimäkanta ulottuu Keski-Suomeen, toisinaan harvinaisena myös Etelä-Suomessa. Suosii harvahkoja seka- ja havumetsiä. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 1–2,5 miljoonaa paria (kuuluu kaikkein runsaimpiin pesimälintuihimme).
• Muutto: Pääosin päivämuuttaja. Syysmuutto syys–lokaluussa, paluu maalis–toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Välimeren maissa. Pieniä määriä myös Suomessa.
• Ravinto: Siemenet, selkärangattomat eläimet.
• Ääni: Lentoääni ”jäk”, laulu muistuttaa viherpeipon laulua, mutta on syvän ryystävä, tasaisempi ja synkemmän sävyinen.

Järripeippo on hieman peippoa suurempi ja pitkäpyrstöisempi peippolaji, joka on kaikissa puvuissa tunnettavissa rinnan ja hartioiden oranssista väristä ja valkoisesta yläperästä. Järripeipolla on peipon tapaan kaksi valkoista juovaa siivellä, mutta pyrstönreunat ovat ilman valkoista. Kesäpukuisella koiraalla pää ja etuselkä ovat sinimustia, kupeet mustatäpläisiä ja vatsa valkoinen. Syksyllä sinimusta väri peittyy harmaanruskeiden höyhenkärkien reunusten alle. Naaraspukuinen järripeippo (aikuinen naaras ja nuori lintu) on paljon vaatimattomamman värinen, sen selkä on kirjava ja päälaki juovikas.

Järripeipon koivet ovat ruskeat ja silmän värikalvo on ruskea. Koiraan nokka on kesällä sinertävänmusta ja talvella mustakärkisesti keltainen. Naaraan ylänokka on vaalean punertavanruskea ja alanokka keltatyvinen.

Siis meillä täällä etelässä vähän harvinaisempi. Vanhassa lintukirjassa sanottiin, että se lyöttäytyy syksyisin muuttomatkoille peipposten mukaan. Niitä parveilee pihallamme paljon ja siinä porukassa se on sitten tämäkin ollut, ennen kuin kohtasi Leevin.

Tässä tuli taas kerran koettua, miten paljon iloa on olla blogistanian jäsen. Kiitos teille ystävät!