Sivut

lauantai 21. joulukuuta 2013

Täällä minä vielä olen...

                                         OIKEIN IHANAA JOULUA TEILLE KAIKILLE!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Diy -lyhdyt

Ihan ensin täytyy kommentoida edellistä "postausta". Sain nimittäin siihen vain kuvan. Kun yritin alkaa kirjoittaa, siirtyi koneeni aina ihan muihin svääreihin ja tekstiä ei vain tullut. No, mitä opimme tästä? Sen, että kuva todellakin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, nimittäin kommenteista huomasin, että teksti olisi ollut turhaa, te ymmärsitte muutenkin. Ja huomasitte, että tarkoitus oli kuvata myös keinutuolin saama peitto afrikkalaisista kukista! Kuinka fiksuja lukijoita minulla onkaan! En tosin ole sitä epäillytkään...

Mutta siitä huolimatta ajattelin nyt myös hieman sanoja käyttäen teille esitellä lyhty tuunausta. Viime keväänä ostin Tiimarin alesta lyhtyjä ihan super alesta. Ale-hinnasta tuli vielä -70%, joten hintaa näille jäi yhteensä muutama euro. Punainen väri, vaikka siitä paljon tykkäänkin, on vaan niin maan epäkäytännöllinen. Eipä sitten kuin tuumasta toimeen ja halpaa valkoista spraymaalia hankkimaan.

 Pikkuisen vuorausta autotalliin ja sprayaamaan(tuota ei varmasti kuulu kirjoittaa noin...). Ja da -daa...
,,,niin muuttuivat valkoisiksi. Muut menivät ihan yhdellä kertaa, tuo oikean puoleinen tarvitsi vielä uuden käsittelyn, muututtuaan ensin ihanaiseksi vaalean possun punaiseksi. Mutta kyllä näissä nyt kelpaa kynttilöitä poltella.

Afrikkalaisista kukista jäi yli ja mietin, mitä niistä voisi syntyä- syntyi tämä.
Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen, saattaa tuo löytää tiensä pukinkonttiin..

Olin myös tässä syksyllä ystäväni luona värjäämässä lankoja luonnonantimin ja lapasiakin on noista langoista syntynyt, mutta niistä lisää tuonnempana. Nyt taidan jatkaa tätä niin harvinaista arkivapaan viettoa ja mennä nauttimaan vähän tuosta auringosta, vaikka siellä tuuleekin aika mojovasti vielä. Taitaa olla Einon rippeitä--

Oikein ihanaa syysviikkoa kaikille teille ihanat, älykkäät ja fiksut lukijani!!!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Arvoitus ratkesi!

Tämän linnun arvoitus ratkesi, kiitos Suden, jonka pihapiirin lintuihin kaunokainen kuuluu. Googletin ja tässä lintusesta tietoa:

Järripeippo

Fringilla montifringilla

  • Heimo: Peipot – Fringillidae
  • Yleiskuvaus: Tutun peipon pohjoinen serkku, tunnetaan parhaiten valkeasta yläperästä. Hartiat ja rinta oranssit.
  • Koko: Pituus 14–16 cm, paino 19–28 g.
  • Pesä: Puussa (kuusi, koivu) tai pensaassa 1–15 m:n korkeudella. Rakennettu naavasta, sammalista, korsista, pajunvillasta. Vuorattu höyhenillä, karvoilla, sammalien itiöpesäkkeiden perillä, sopulinnahan palasilla yms.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 3–8 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 11–12 vrk. Pesäpoikasaika 12–13 vrk.
  • Esiintyminen: Pesii Pohjois-Suomessa, harveneva pesimäkanta ulottuu Keski-Suomeen, toisinaan harvinaisena myös Etelä-Suomessa. Suosii harvahkoja seka- ja havumetsiä. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 1–2,5 miljoonaa paria (kuuluu kaikkein runsaimpiin pesimälintuihimme).
  • Muutto: Pääosin päivämuuttaja. Syysmuutto syys–lokaluussa, paluu maalis–toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Välimeren maissa. Pieniä määriä myös Suomessa.
  • Ravinto: Siemenet, selkärangattomat eläimet.
  • Ääni: Lentoääni ”jäk”, laulu muistuttaa viherpeipon laulua, mutta on syvän ryystävä, tasaisempi ja synkemmän sävyinen.
Järripeippo on hieman peippoa suurempi ja pitkäpyrstöisempi peippolaji, joka on kaikissa puvuissa tunnettavissa rinnan ja hartioiden oranssista väristä ja valkoisesta yläperästä. Järripeipolla on peipon tapaan kaksi valkoista juovaa siivellä, mutta pyrstönreunat ovat ilman valkoista. Kesäpukuisella koiraalla pää ja etuselkä ovat sinimustia, kupeet mustatäpläisiä ja vatsa valkoinen. Syksyllä sinimusta väri peittyy harmaanruskeiden höyhenkärkien reunusten alle. Naaraspukuinen järripeippo (aikuinen naaras ja nuori lintu) on paljon vaatimattomamman värinen, sen selkä on kirjava ja päälaki juovikas.
Järripeipon koivet ovat ruskeat ja silmän värikalvo on ruskea. Koiraan nokka on kesällä sinertävänmusta ja talvella mustakärkisesti keltainen. Naaraan ylänokka on vaalean punertavanruskea ja alanokka keltatyvinen.

Siis meillä täällä etelässä vähän harvinaisempi. Vanhassa lintukirjassa sanottiin, että se lyöttäytyy syksyisin muuttomatkoille peipposten mukaan. Niitä parveilee pihallamme paljon ja siinä porukassa se on sitten tämäkin ollut, ennen kuin kohtasi Leevin.

Tässä tuli taas kerran koettua, miten paljon iloa on olla blogistanian jäsen. Kiitos teille ystävät!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Lintuja ja keittiössä puuhailua



Viime viikonloppuna tuli tehtyä paljon kaikenlaista keittiössä ja siinä sivussa seurattua myös lintuja, jotka tuntuvat olevan nyt vauhdissaan. Osa suorittaa tankkausta muuttomatkaa varten ja tuntuvat siitä pihapiirin pysyväisetkin tipuset innostuvan. Leevikin on tainut huomata innostukseni lintuihin, koska se toi tällaisen harvinaisuuden näytille(ikävä kyllä). En löytänyt sitä lintukirjastakaan, joten luotan nyt teihin ystäväni, jotta joku teistä tietää, mikä tämä kaunokainen on. Onneksi meidän kissat harvoin tuovat lintuja, pitäytyvät pääsääntöisesti hiirissä ja myyrissä, ehkäpä siksi, että niitä on tässä pellonreunassa yllin kyllin.





Lempparini punarintakin tuli kuvattavaksi.
Mustarastaita on paljon, ne tykkäävät omenoista,


Räkätit syövät orapihlajat tyhjiksi.
ja kelpaavat ne mustarastaillekin.
Tintti innostui penkaamaan lehtiä, mitä lie öttiäisiä sieltä löysi.

Lintutieteilijä tutkimusretkellä



Ja sitten keittiöön. Ensinkin tein kesäkurpitsoista pikkelssiä. Vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, sipulia ja etikkaliemi. Kolmisen viikkoa saavat liemessä lillua ja sitten ovat valmista herkkua lisäkkeeksi.


Valmistin myös vihreitä tomaatteja lopuista kypsymättömistä tomaateista, niistä minulla ei ole tässä kuvaa, mutta ohjeen voisin teille jakaa. Se on Kotikokki-lehdestä 7/1959

                                                        Vihreä tomaattihilloke

  • 1 l pieniä vihreitä tomaatteja
  • 1½ rkl etikkaa
  • ½ l vettä
Liemi:

  • 4 dl ruokaetikkaa
  • ½ kg sokeria
  • kanelitanko
  • 10 neilikkaa
Huuhdotut tomaatit pistellään ja kiehautetaan etikalla maustetussa vedessä.
Etikasta, sokerista ja mausteista keitetään liemi, johon esikeitetyt, valutetut tomaatit pannaan hiljalleen kiehumaan pehmeiksi.
Sen jälkeen ne ladotaan tölkkiin. Liemi keitetään sakeammaksi ja kaadetaan kylmänä tomaateille. Tarjotaan kylmänä liharuokien lisäkkeenä.


Keitin myös omenoista mehua mehumaijalla, koska en enää keksinyt, mitä tehdä kaikille ihanaisille ompoille. Tähän mehuun ei juurikaan tarvitse lisätä sokeria, se tulee juotua melkein sellaisenaan. Osan pakastin ja osa jäi heti käyttöön. Mehusta tulee mm. aivan erinomaista vispipuuroa.
Uuniomenoita piti kuitenkin vielä laittaa jälkkäriksi, nam.
Ja uudesta Pirkasta nappasin puolukkabrownien ohjeen, jota ehdottomasti kannattaa kokeilla, se on aivan huippu herkkua!

Tähän vielä loppuun huonolaatuinen kuva siitä, miten kissaa voi kohdella loukkaavasti.
Kuvassa näkyvä grillin pöytätaso on usein aamusella ollut Nekun aamutorkkupaikka. Siihen kesällä paistaa aurinko heti aamusta ja siinä neiti odottelee sisälle pääsyä. No, nyt kävi niin, että ystäväni kävi kylässä ja toi minulle tuon pallokrysanteemin, jonka ensi hätiin olin nostanut tuohon pöydälle. Tuloksena oli mielenosoitus; eli Nekku päätti nukkua siinä kuitenkin, vaikkei mahtunutkaan makaamaan. Viesti meni perille ja kukka on sijoitettu uudelleen - ja kissa onnellisena saanut paikkansa kokonaan takaisin.
Voin kertoa, että oli hymy herkässä aamulla tämän näyn kohdatessa:)
Mukavaa viikonloppua! Luvattiin kivaa pihatyöilmaa =D

lauantai 28. syyskuuta 2013

Mökkeilyä

Viime viikonloppuna oltiin mökillä ja - no kuvat kertokoon tarinaa....















Mukavaa lauantai-iltaa!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Arvonta suoritettu!

 Ensin tietenkin virallinen valvoja pesi varpaansa, ollakseen kaikin puolin freesinä tehtäväänsä.....

 Sitten yritettiin ainakin herätellä toinen virallinen valvoja mukaan hommaan...
 Ja loppujen lopuksi kumpaakaan ei ollut mailla eikä halmeilla, kun arvonta aloitettiin. Mutta koska mieheni on läpeensä rehellinen äijä, hän sai toimia onnettarena.

Ja rumpujen pärinää..... Voittaja kommentoi keittiöpuuhiaan näin;
"Minäkin ajattelin heti että lempipuuhaani on syöminen =) Kaikkia muita keittiötöitä inhoan yli kaiken. Kahdella arvalla mukana kuitenkin :)" 
Ja tämän kommentin jätti hän, jonka nimen olemme nähneet aika usein voittajien joukossa arvonnoissa ---
ONNEA SUDE!

Mutta, koska Mustankissan tytär-blogin lisäksi heinäkuussa vietti 8 vuotissynttäreitään myös mustankissantytär Nekku, päätimme arpoa myös toisen palkinnon. Sitä ei ole tässä nyt esitellä, mutta jokin ylläri pylläri lähtee myös HEZKUlle! Onnea! Laitahan minulle sähköpostilla osoitteesi, niin saadaan jotain kivaa postiin. Henzkun lempipuuhaa keittiössä on ruoanlaitto.

Ja näiden arpajaisten kunniaksi nostamme kaakaomaljan kaikille osallistujille Pepiltä voittamastani Pipistä!
Kauniin annoksen sekä kuvan loi Kultakutri.

Kaikille osallistujille kiitos ja kaikille oikein mukavaa loppu viikkoa!

perjantai 13. syyskuuta 2013

5+5

Sain joku aika sitten Seijastiinalta tälläisen haasteen jossa kerrotaan kesästä 5 parasta ja 5 ikävää asiaa.
Koska nyt tässä niistämisen välissä on hyvin aikaa, koetan nyt parhaani mukaan vastailla tähän.


Olkoon ykkösenä se, kun kaikki alkaa kukkia ja tulee oikeasti se kesä! Tänä vuonna se olikin ihan mahtava aloitus.

 Kakkosena tulee juhannus, koska silloin sain esikoiseni takaisin valtiolta - eli palasi kotiin armeijasta kersanttina.

Kolmantena tulee kesäloma, mikäs sen nyt voittaisi?


Neljäntenä ovat kesäapulaiseni, jotka aina hyörivät kesäisin jaloissa pihalla. No näissä kuvissa ottavat vähän rauhallisemmin lämmöstä johtuen.


Ja viidentenä sitten sadonkorjuu. Se kuuluu kesään ja tuottaa suurta iloa.


Sitten se vaikeampi osuus.. Mitä ikävää oli tässä kesässä?

No ehkä  ainakin yksi asia liittyy tulevaan moottoritiehen. Tai pikemminkin siltaan, joka sen ylittää ja tuo meille ja lapsillemme turvallisen koulutien ja helpottaa kaikkien kulkemista kylälle turvallisesti. Siitä on noussut kauhea haloo yhden ihmisen taholta, ja hän on alkanut vastustaa siltaa, joka valmistuu ensi viikolla. Tästä keskustelusta on moni pahoittanut mielensä ja se on ikävää.


Ehkä yksi asia on se, että esikoinen ei ole vielä saanut töitä, vaikka hakee koko ajan.

Ja tietysti veljeni uurnanlasku oli ikävä päivä. Mutta suurin suru oli jo talvella. Tosin hän oli minulle sen verran tärkeä henkilö, ettei siitä surusta ihan kokonaan koskaan pääse.

Ehkä olen nyt sitten tosi tylsä, mutta ikäviä asioita en keksi enempää.

Haasteen laitan eteenpäin seuraaville blogeille. Jos olette jo vastanneet tai ei muuten innosta, ei haittaa, mutta tämä lähtee nyt:
-Ruusukumpuun
-Eteville emännille
-Hyppyselliseen fantasiaa
-Koitoisaan arkeen
-Jotain Sinistä

Näihin nyt tällä kertaa. Nyt lähden keittämään uuden satsin teetä ja hakemaan lisää nenäliinoja.

Vielä on aikaa osallistua arvontaan. Siihen pääset sivupalkista....