Hyvää naistenpäivää!

Ajattelin, että mikäpä parempi päivä kertoa teille tarina hermostuneesta naarasleijonasta, kuin naistenpäivä. Tähän tarinaanhan viittasin edellisessä postauksessa, jossa tiikerityyny syntyi.

Näin se menee, pysykää mukana:

2010 teimme autoreissun Ruotsiin ja Tanskaan. Kävimme synnyinseudullani viettämässä nelikymppiseni ja sitten ajeltiin Legolandiin. Takaisin tultiin sitten Ruotsin itärantaa ja tietysti pakko käydä myös Kolmårdenissa. Olimme ihan täpinöissämme, koska olimme kuulleet, että siellä pääsee oikeasti ajamaan eläinten seassa autolla. Kirjoitin edellisenä iltana matkapäiväkirjaan:" Odotamme innolla tapaavamme leijonat ja tiikerit. Mahtaa olla vaikuttavaa nähdä ne aivan läheltä."

No, tähän voin sanoa, että osimoilleen niin, vaikuttavaa oli. Päätimme, että minä ajan ja mies kuvaa videokameralla, koska osaa sitä paremmin käyttää. Lapsilla oli kännykät ja ottivat niillä valokuvia takapenkiltä. Kolmårdenissahan homma toimii niin, että autot ajavat letkassa, eikä pysähtyä saisi, eikä ikkunoita saa avata(eikä kyllä olisi ihan heti tullut mieleenkään niin tehdä).

Alkuhan oli lasten leikkiä; hirviä, peuroja, seeproja ja kirahveja väistellen ajeltiin seuraavaan aitaukseen. Siinä sitten jo vähän meinasi hiki tulla, kun karhu juosta lönkötteli auton rinnalla, aika otus sekin niin lähellä.

Sitten saavuttiin itse asiaan - leijonat. Ajoin aitaukseen ja jouduin heti pysähtymään, koska valtavat urosleijonat päättivät alkaa tappelun heti automme edessä!

Kuvat on otettu kännykällä ja minä kuvasin ne tähän kuvakirjasta,
koska en löytänyt tikkua, jossa kuvat on tallessa. Siitä johtuu kyseenalainen laatu.

Toisella puolella autoa pesi leijonan pentu itseään ja isukit pistivät toisiltaan naamat verille. Väistyivät viimein ja lähdin etenemään hiljalleen. Naarasleijona tuli meitä kohti. Takapenkillä kuopus sanoi, että leijona katsoo häntä niin pahasti, että jos hän ei olisi autossa, leijona söisi hänet. Leijona käveli automme ohi ja sitten alkoi tapahtua. Olin lähdössä liikkeelle, diesel murahti ja sitten kävi hirmuinen kolina ja menin ihan paniikkiin. "Aja,aja", kiljui mies vieressä ja minähän ajoin. Henkilökunnan auto ajoi vauhdilla paikalle ja ajoi näin leijonan pois ja me vapisten ja täristen ajettiin ulos aitauksesta ja suoraan parkkipaikalle.

Auton puskuri roikkui ja hampaan tai kynnenjäljet olivat komeat puskurissa ja maalipinnassakin oli komeat naarmut. Oltiin tosi harmistuneita. Perässämme ajanut ruotsalaismies oli saanut samankaltaisen kohtelun autonsa kylkeen ja siinä sitten ihmeteltiin. Hän neuvoi meitä menemään toimistoon tekemään ilmoituksen, jotta saamme vakuutusta varten todistuksen. Todistuksen kirjoittanut mies vähän hymyillen sanoi, että voi olla, ettei vakuutusyhtiä ihan heti usko, että leijona on hyökännyt auton kimppuun...

Pikkuisen aikaa polvet kyllä tutisivat tämän jälkeen ja mietin, että kannattaisi miettiä mitä sitä toivoo...

Tämä kaveri olikin sitten turvallisesti häkissä, eikä kohdattu kasvokkain - onneksi!
Olemme kuulleet, että enää Kolmårdeniin ei pääse kierrokselle omalla autolla, ilmeisesti leijonanaaras oli saanut tarpeekseen mölvivistä autoista ja turvallisuus joutui vaakalaudalle.

Parempi tyytyä vain läheltä katsottuna näihin kotitiikereihin

Se oli sellainen seikkailu, ettei se hevin unohdu, mutta pitäähän niitä elämään mahtuakin, että on mitä muistella. Meillä on muistona myös aika ainutlaatuinen video leijonien tappelusta sekä siitä pahakatseisesta naaraasta, joka olisi halunut syödä minulta pojan, mutta tyytyi onneksi autoon.

Naisten päivän kunniaksi leivoimme tytön kanssa leivoksia joulusta jääneistä torttulevyistä.

Ohje on kirjasta Suolasita ja makeaa kotipuutarhasta. Suositteln lämpimästi. Lainasin ensin kirjastosta ja ihastuin niin, että kävin ostamassa omaksi.
Tässä teille kirjan ohje:

Ihanaa naistenpäivän iltaa teille kaikille ihanaisille!!