Eilen oli kaunis päivä

Kuka tunnistaa, mitä on kuvassa?

 Eikö olekin kaunista sinistä? Aika uusi purkki, tarttui mukaan kirpparilta.

Tässä vastaus:

No, nyt tietysti ihmettelette, miksi ihmeessä se on mennyt lupiineja purkkiin riipimään... On mulla siihen syy. Aion värjätä niillä lankaa. Kävi vain niin, ettei mulla ollutkaan alunaa ja saan vasta maanantaina sitä apteekista. Siellä ei enää ole sitä automaattisesti vaan pitää erikseen tilata. Värjäys siis siirtyi ja siksi jo riivityt kukat laitoin lasipurkkiin ja sinne vettä. Saavat siinä odotella keittämistä. Laitan teille sitten postauksen siitä vätjäämisestä, kun niin pitkälle pääsen.

Pihalla seurasi touhujani kirjosiepon poikanen joka sitten jo illalla olikin pesästä lähtenyt suureen maailmaan.

Tässä tämä surullisen kuuluisa pergolamme. Oli pakko hakea siihen juhannukseksi seinäkin ympärille, jotta tarettiin siellä olla. Jos suunnitelmani toteutuvat, köynökset tulevat tulevaisuudessa korvaamaan seinät...

Vasemmalla kuvassa nuotiopaikka, joka vielä on vähän kesken ja oikealla kääpiöomenapuu punakaneli.

Ja sitten vielä tämä ihanuus. Tilasin tämän ihanan savimökin Vanhasta saunasta. Käykää ihmeessä tutustumassa Sirpan luomiin satumaisiin savijuttuihin.

 Paikka ei ole ihan se, mihin sen ensin ajattelin. Olisin halunnut sen terassin viereen ruusuorapihlajaan, mutta puu oli vielä liian hentoinen. Nyt se on sitten puutarhaan vievässä portissa ja siinä näen sen myös keittiön ikkunasta, joten paikka on ihan hyvä. Joskus se sitten saattaa muuttaa siihen puuhun, kunhan se vähän kasvaa ja vahvistuu. En lakkaa ihailemasta tätä kyllä ikinä!

Me otetaan nyt sadetta pidellessä päivätorkut. Leevi näköjään kirjastokassissa, minä tyydyn ihan laittamaan pään tyynyyn... Mukavaa sunnuntaita!

Thank you for the music

Tukholma se ei pettänyt taaskaan. Täällä ollaan värjöitelty kylmässä ja sateessa, samaa oli luvattu myös lahden tuolle puolen, mutta rantauduttuamme tiistaina, aurinko tuli esiin ja päivä oli oikein kaunis eikä paleltanut.

 Sitten otettiin isännän kanssa suunta kohti ABBA-museota, lapsoset(tai nuoret oikeammin)suuntasivat kaupungille.

 En voi kuin lämpimästi suositella museota kaikille, jotka vähänkin ABBAn musiikista pitävät. Museon näyttely on myös kiva aika matka 70-luvulle.

Ei sattunut puhelin soimaan, harmi. Vaikka mitähän sitä olisi osannut puhuakaan...

Museossa oli mitä upeampia esiintymisasuja, tässä kait ne kuuluisimmat...

Jos minulla olisi työhuoneen ikkunasta näin upeat maisemat, ei taitaisi töistä tulla mitään...

=D

Paljon on myyty kultaa ja platinaa eri maissa...

Tässä vielä yhtye komeudessaan. Miten tuo Angetha on nuin kalpia?

Museon jälkeen treffattiin nuoriso kaupungilta jossa vielä vähän pörräiltiin kaupoissa ja sitten käytiin leivoskaffeilla. Mukavalla säällä oli kiva käpsytellä takaisin laivalle ja siellä nautiskella auringosta kannella. Kiitos taas Tukholmalle, kaupungille, josta todella pidän paljon. Onnistunut reissu.

Ja kotona sitten odotti vähän närkästynyt katti. " Missä sitä oikein on oltu? Ei mitään järkeä jättää mua toisten hoidettavaksi. Nekku jo häipy kokonaan, kun teitä ei näkyny!" Ei hätää, Nekku tekee sen aina. Tuli kuitenkin jo eilen illalla takaisin, kuuli kai, että oma väki on palannut kotiin...ja Leevi nukkuu purkamattomassa matkakassissa...tapansa mukaan.



Siis ABBAlle thank yuo for the music!  (Tästä linkistä kappaleeseen)

Keskikesän juhla

Tiistaina meillä näytti tältä. Ei ihan heti mieleen tullut, että samaisella viikolla on juhannus, keskikesän juhla. Herää kysymys; mikä keskikesä? Ehkä kesä oli ja meni jo toukokuussa, niin ja olihan aikas lämmintä myös jo huhtikuussa, silloin täällä, kun lämmittelin varpaitani pääsiäisenä Kreikkalaisessa hiekassa. Onko vähän reilua? Eka kesälomavikko ja ulkona sataa lunta! No, ei saa valittaa, koska sanoin ennen lomaa, että mulle on ihan sama vaikka sataisi ukkoja ja akkoja, kun vaan saan olla kotona. Sitä saa mitä tilaa, mutta tämä tuli tilaamatta. Sade ei kyllä haittaisikaan, mutta mielestäni täällä Suomessa saa palella vuoden mittaan ihan tarpeeksi, joten olisi ihan kohtuullista, että kesällä tarkenisi ilman villahousuja!

Maanantaina pystytettiin uusi pergola ja tiistaina se olikin sitten jo osissa naapurin pellolla. Onneksi isäntä on kätevä käsistään ja sanoisin, että nyt tarvitaan jotakin hirmumyrsky Katarinan tapaista saattamaan se uudelleen matkaan, mutta siitä laitan kuvia, kun se on edustuskunnossa.

Tänäänhän oli jo ihan siedettävää ulkonakin. Paljon kukkii kauniisti, pionit vielä odottelevat viimeisillään lämpimämpää päivää avatakseen nuppunsa täyteen kukkaan. Ruusuorapihlajasta olen nauttinut jo viikon päivät, enkä väsy sitä ihailemaan.

Laitetaan sitten ne villahousut jalkaan ja pipo päähän ja nautitaan juhannuksesta. Ei lannistuta vähästä. Oikein ihanaa juhannusta!

Pääministerin pihapäivä

Suomi sai tänään uuden pääministerin. Enempää siihen kantaa ottamatta, meillä on täällä pihapiirissä ihan oma pääministeri. Hän kävi tarkistamassa valtakuntansa vointia pihan laitamilla:

 "No niin, kuinkas täällä kasvetaan? Hyvin näkyy voikukkaa puskevan kaikki pientareet, onko tämä huomioitu?"

"Ja-ha mitäs tuolla tapahtuu?"

"Täytyypä ottaa asiasta selvää. Mitään ei pidä tapahtua ilman, että pihan päämies on siitä selvillä."

 "Hmmm..."

"Kukas siellä kehtaa rapistella? Alas tulla esiin sieltä, tämä on käsky!"

"No, ei se tainut olla mitään, ei ainakaan mitään tärkeää.."

"Paras ottaa pieni huili..."

"Ei sitä julkkis saa edes rauhassa levätä."

"Tää ottaa nyt hatkat. Nyt täytyy saada vähän omaa rauhaa! Heippa!"

Sellainen oli eräs päivä meidän perheen päämiehen elämässä. Kuvat ovat Kultakutrin ottamia.

Meillä alkoi nyt kesäloma ja se on kyllä varsin mukava asia. Ihmeitä lomasuunnitelmia ei ole ja hyvä niin, voidaan aamulla katsoa mitä tehdä huvittaa. Säät ovat mulle ihan yks lysti, eletään sitte sen mukaan, pääasia on, että kello ei soi 5.15 ja työstä ei tarvi stressata,
Mukavaa viikonloppua teille kaikille!