Kuka tunnistaa, mitä on kuvassa?
No, nyt tietysti ihmettelette, miksi ihmeessä se on mennyt lupiineja purkkiin riipimään... On mulla siihen syy. Aion värjätä niillä lankaa. Kävi vain niin, ettei mulla ollutkaan alunaa ja saan vasta maanantaina sitä apteekista. Siellä ei enää ole sitä automaattisesti vaan pitää erikseen tilata. Värjäys siis siirtyi ja siksi jo riivityt kukat laitoin lasipurkkiin ja sinne vettä. Saavat siinä odotella keittämistä. Laitan teille sitten postauksen siitä vätjäämisestä, kun niin pitkälle pääsen.
Pihalla seurasi touhujani kirjosiepon poikanen joka sitten jo illalla olikin pesästä lähtenyt suureen maailmaan.
Tässä tämä surullisen kuuluisa pergolamme. Oli pakko hakea siihen juhannukseksi seinäkin ympärille, jotta tarettiin siellä olla. Jos suunnitelmani toteutuvat, köynökset tulevat tulevaisuudessa korvaamaan seinät...
Vasemmalla kuvassa nuotiopaikka, joka vielä on vähän kesken ja oikealla kääpiöomenapuu punakaneli.
Ja sitten vielä tämä ihanuus. Tilasin tämän ihanan savimökin Vanhasta saunasta. Käykää ihmeessä tutustumassa Sirpan luomiin satumaisiin savijuttuihin.
Paikka ei ole ihan se, mihin sen ensin ajattelin. Olisin halunnut sen terassin viereen ruusuorapihlajaan, mutta puu oli vielä liian hentoinen. Nyt se on sitten puutarhaan vievässä portissa ja siinä näen sen myös keittiön ikkunasta, joten paikka on ihan hyvä. Joskus se sitten saattaa muuttaa siihen puuhun, kunhan se vähän kasvaa ja vahvistuu. En lakkaa ihailemasta tätä kyllä ikinä!