Vielä 6 kuvaa kesään----

                                         "Joulun sininen rauha, tähtien helminauha,kuu
                                           hangella hohtaa, mielen jouluun johtaa."

Kuvassa ei hohda kuu vaan ihanainen aurinko, joka päätti eilen näyttäytyä hetkisen. Aika lohdullista ajatella, että tämän kuvan jälkeen otan vielä muutaman hassun kuvan  ja on kesä! Mikä ajatus! :)

Mutta eletään tämä joulu ensin. Ei sekään ole hullumpaa, ei yhtään. Joulu on minulle rakasta aikaa, pidän tästä kaikesta hössötyksestä ja erityisesti pidän siitä hetkestä, kun perhe istuu joulupöytään - siitä alkaa minun jouluni - kiire loppuu ja saadaan viettää aikaa yhdessä.
Äsken sain parhaan joululahjani: armeijassa oleva esikoiseni pääsikin jouluksi kotiin! Alkuun hänen piti viettää joulunsa kiinni palveluksessa, mutta viime hetkellä tuli siirto toiseen yksikköön ja sattuikin lomavuorolle! Oi miten tämä äityli on onnellinen, saan pitää perheen kasassa ainakin vielä tämän yhden joulun.

Liiemmin höpisemättä, toivotan teille kaikille Rauhallista, Nautinnollista, Iloista, Kaunista, Onnellista, Hauskaa Joulua! Palataan taas asiaan ja asian viereen joulun jälkeen!

3. paketti Joulureestä

 Ihanainen kolmas ja viimeinen paketti tippui joulureestä. Sisältö ilahdutti suuresti:
karamellivuokia, muffinssivuokia, ja niiden koristeluun ihania hohtavia geelejä(eivät näy kuvassa, mutta ovat kirjansivuista tehdyssä paketissa), kynttilöitä ja tulitikkuja sekä aivan mahtavia -kenties itsetehtyjä - konvehteja joiden sisällä oli ihania joulurunoja, Tämä ihanan paketin ja ne kaksi aiempaa sain Annikalta. Annikalla ei ole blogia, mutta TOSI iso kiitos sinulle näistä ihanista paketeista! Perästä kuuluu...

Olen viime aikoina ollut tosi laiska päivittämään blogiani. Nyt piti oikein pakottautua tähän, jotta sain Joulureen paketin sääntöjen sisällä näytille. Laiskuus johtuu osaksi siitä, että töissä on tosi kiire aina ennen joulua ja istun suurimman osan päivästä jo tietokoneen ruutua tuijottaen. Selkä on ihan romuna ja jotain pitäisi ehtiä tehdä täällä kotonakin. No, huominen on enää töitä ja sitten menen seuraavan kerran vasta uuden vuoden aattona töihin, joten lepoa seurannee...Ehkä tämäkin rintama sitten hiljalleen piristyy.

Joululahjoja olemme Kultakutrin kanssa väsänneet, mutta kaikkia niitä ei voi täällä vielä esitellä. Niin ja osan kanssa olen ollut niin nopea, että ovat menneet pakettiin, ennen kuin olen muistanut, että kuvatakin voisi. Nämä sukat uskallan esitellä sillä 15- ja 16-vuotiaat kummipoikani eivät tiettävästi ole kiinnostuneita kummitätsynsä blogia lukemaan.

Molemmat ovat kokoa 46 ja lankana 7-veikka. Tein pitkät varret, sillä kumpikin hemmo pörryyttää menemään mopolla myös talviaikaan.

 Ikkunan väliin tein taas maisemointia. Tonttu on saanut seurakseen alennuskorista löytämäni kauriin. Ovat ihan suloinen pari. Pikkuisen meinaa heijastella ikkunaan, mutta jonkinlaisen käsityksen saatte.

Jännittäviä joulun odotuksen päiviä!!

Aherrusta, ärräpäitä ja 10 kuvaa kesään haaste.

Tässä on taas  vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta. Laiskottaa töitten jälkeen, eikä jaksa vaan istua tähän masiinan ääreen. Saatan käydä lukemassa teidän blogejanne pikaisesti, mutta aina ei jaksa edes kirjautua. silti koitan roikkua mukana.

Jotakin olen saanut tehtyä käsityörintamalla, mutta paljon on syntynyt myös sutta; pöllölapasia piti tehdä tupalasti, koska tein ensin kaksi vasemmankäden lapasta, siksak sukat saivat oudot varret: toisen siksakit menevät suoraan ja toisen vinottain, enkä edes keksinyt miksi näin. Onneksi ne olivat tulossa omaan käyttöön.

Vähän pöllömpi juttu oli, kun huomasin, etten ollut muistanut ajatella mallia toisen lapasen kohdalla toistepäin vaan minulla oli kaksi vasemman käden tumppua! Plääh!

Nämä ovat jo ollet käytössä, ennen kuin muistin kuvata. Kuvassa se oikeaoppinen varsi,,

Kuopukselle piti tekaista lapaset käyttöön, kun on nyt niitä tykästynyt pitämään :)

Ja avainnauhoja olen tehnyt työkavereille heidän väritoiveidensa mukaan. Hauska huomata, kuinka tekiessään ajattelee toisen värejä ja sitten kun antaa nauhan, saaja ilahtuu ja hämmästyy siitä, kuinka on sattunutkin värit kohdilleen. Se tuntuu mukavalta.

Ja sitten vielä haasteeseen, eli 10 kuvaa kesään. Vuorossa on kuva nro:3. Kuva on huonolaatuinen, johtuen säästä, likaisesta ikkunasta sekä kameran lopussa olevasta patterista, mutta oleellisin taitaa tulla selväksi; synkkää ja harmaata marraskuuta...Mutta enää 7 kuvaa kesään :D

" Nyt minä rauhoitun.
Talvi näyttää asettuvan taloksi.
Sen valkoinen takki on jäänyt kivelle.
Orvokeille sanon:
Nukkukaa hyvin siellä puhtaan peittonne alla!
Ilman kaipausta kohotan pikkuiset leuat,
suutelen umpeen samettisilmät."

Oikein mukavaa marraskuista sunnuntaita teille kaikille. Toivotaan, että saamme sen talven puhtaan peiton peittämään tämän mustan maan pian.

Joulureen kyydistä...

...putosi taas paketti. Oli kiva tulla töistä ja huomata postilaatikossa paketti minulle! Jihuu!
Ja kun avasin sen, siellä olikin kolme pakettia lisää.

 Ja mitä niistä sitten paljastuikaan! Nami suklaata, suklaan tuoksuisia kynttilöitä, piparikuviosia lasinalustoja(aivan ihanat, pääsevät heti lögimukien alle), sydämellinen tiskirätti sekä magneetti, johon jostain salainen ystäväni on käynyt nappaamassa Nekun kuvan! Magneetissa lukee "Puhu tassulle". Ihana paketti, kiitos taas salainen ystäväni!

Tänään meillä on siivottu. Vaihdettu verhot olkkariin ja matot, pesaisin jopa ikkunat. Kuopuksella oli läksynä tehdä jauhelihakastike ja sen hän tänään teki. Sillä täytettiin cannelonit ja nam, oli hyvää. Joku ihmeellinen tauti tuolla lapsella on, kun lähti vapaaehtoisesti pihalle haravoimaan!? Jos saa homman hoidettua, taidan ottaa ja pyörtyä. Ei, kun tämä on harvinaista herkkua ja aion nauttia siitä.
Kohta kutsuu taas ajo-opettajan pesti tyttären kanssa. Lähdetään harjoittelemaan taajama-ajoa, hyvin tuo jo sujuukin.

Leevi tappeli yhtenä päivänä erään kulkija kollin kanssa. Jalkaan sattui, kaveri puri sitä oikein kunnolla.
Leevi sitten oli tosi kipeä ja istui mielenosoituksellisesti koko illan pöydän alla. Ei suostunut syömään(mikä on jo tosi vakavaa sen ollessa kyseessä) eikä sitä saanut muutenkaan paapoa. Se vaan istui ja piti tassua ylhäällä.

"Ei tartte heilua siinä sen kameran kanssa. Enkä huoli herkkuja en mitään. Antakaa mun olla!"

Viimein uni voitti ja aamulla kaikki oli jo hyvin :) Nyt ei herrassa näy merkkiäkään tuosta tappelusta.

Mukavaa viikonloppua ystävät!

Vapaapäivä

Tänään olen ollut vapaalla, sellaisella ansaitulla, koska on tullut paiskittua töitä hiukkasen ylimääräistä.
On se jännä, miten mukavaa on nousta aikaisin, kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Työpäivinä herääminen on taas yhtä tuskaa. No, en tänään sentään herännyt viiden jälkeen, kuten yleensä, mutta ennen seitsemää kuitenkin. Kerkesin tyttären kanssa vaihtaa muutaman sanan, ennen kuin hän kiirehti bussille ja sitten herättelin Kuopuksen aamupalalle. Kun hän lähti kouluun, lähdin minä kauppaan. Sekin oli mukavaa näin aamusta, väkeä ei ollut paljon ja sai ihan rauhassa kuljeskella hypläämässä.

Kotiin palattuani laittelin tämän päivän ja huomisen ruoat ja tein Mustankissan tanko-taikinan(ohje löytyy täältä). Sen tekeytyessä kävin läpi eteisen kaapin, keräsin pois kesätamineet ja vaihtelin paksummat tilalle. Aika kasa lähti myös risoja/pieniä kenkiä pois kaapin uumenista. Tuokin homma on ollut työn alla pitkään, mutta nyt oli kiva tehdä se ihan vaan tässä omia aikojani.Nyt on tangot leivottu ja kohta saankin sitten jo ensimmäisen lapsukaisen koulusta kotiin.

Huomenna on taas työpäivä, mutta nyt tuntuu siltä, ettei se haittaa. Akut on ladattu hetkiseksi ja taas jaksaa painaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Me jatketaan vielä vähän rentoilua:)

Saatiin tunnustus!

"Kipan pajan Bono ja Nasu olivat kaapanneet blogin ja laittoivat sitten tunnustuksen mulle ja Nekulle,
siis mun piti nyt kaapata tää meijän kissaemon blogi. Tällasen kukan ne laittovat, kiitos vain teille!

Tällasii kysymyksii ne laitto ja yritetää nyt sitte Nekku ja minä, Leevi, näihin jotain järkevää keksiä.

1) Lempinumero
No tää oli noille koiruliineille kuulemma helppo nakki, mutta musta ei niinkään. Nekku kyllä heti sano, että sen on 7, kun se on seittemän vuotta ja se ja sen äiti mukaan lukien, niitä oli seittemän kun se oli pieni.
Mutta mikäs mun sitte ois? Hei, se on tietty ykkönen, kun oon niin paras, että oon aina eka! Siis 1!

"Toi se vaan nukkuu, kun näitä pitäis miettiä! Höh, tylsimys."

2)Alkoholiton suosikkijuoma
Koirien lempijuomaa voi olla vesi, mutta tästä me katit oltiin yhtä mieltä - KERMA! Ei me sitä usein saada, mutta sitten kun saadaan, niin ai että on hyvää! Kissaemo se vettä sitten lipittää tai teetä, höh.

"Ja kun on saanut jotain niin hyvää, niin pitää saada myös pestä itsensä tosi puhtaaksi."

3)Lempieläin
Meistä tämä on toosi helppo - KISSA. Sai sitte sanoa tai ei... Kissaemo tykkää myös kilpikonnista erikoisen paljon...

"Vaikka kissaemo joskus kyllä on sitä mieltä, että mussa on myös osa koiraa. Mistä se sellasta on saanut päähänsä?"

4)Facebookki vai tvitteri

Me ei kato tiietä kumpaakaan, eikä kissaemokaan ole kummaskaan mukana, se vaan täällä blogissa häärii.
5)Intohimoni
Kaikki sanoo, että mun intohimoni on ruoka, ja niin se sitte varmaan on. Se vaan on niin hyvää ja se kuulemma näkyy musta, että syön yleensä meijän molempien safkat.

Nekun intohimo taitaa olla makaaminen, koska sitä se useimmiten puuhaa tossa sohvan nurkassa.
Mä mieluummin leikkisin, mutta toi on vähän niinku tylsä.

"Mä syön sitte vaikka kynsiä, jos en muuta saa."

6)Suosikki viikonpäivä
Mun suosikki päivä on kyllä lauantai tai sunnuntai, kun sillon saan istua ruokapöydän tuolilla ja pitää seuraa aamupalaa syöville ihmiselukoille. Tietty olen ite jo silloin syönyt. Arkipäivinä ei oo aikaa moiselle.

Nekulla ei oo varsinaista suosikkipäivää, kun sille kelpaa mikä vaan, kunhan saa nukkua sohvalla.

7)Suosikkikukka
Me ei kans nyt niin kukkafaneja olla, tosin ne kissaemon samettikukat ja paprikantaimet maistuivat keväällä aika makosalle - niin ja onhan meilla suosikkikukka - Mirrinmittu! Siitä saa kuulkaa mukavan olon, kun sitä on makustellut. Ihan höperöksi tuun ja Nekulle riittää kun se kierii siinä.
Niin ja kissaemon suosikkikukka on pioni, mikä sitte se lieneekään.

"Nää oli hyviä. Kissaemo sano, että ne tuli nyt sitte latvottua, mitä se nyt sitte onkaan."

Kiitti vaan koiruliineille tästä ja me laitetaan tää viidelle eteenpäin:

Hunkseille Punainentalo maalla -blogiin
Artulle ja Leeville Lauran kotona -blogiin
Junnulle Junnun elämää maalla -blogiin
Läskille Aika on taikaa -blogiin
Herra Hermannille, Omppu Pompulle ja Jamekselle Tylsän Mörököllin -blogiin.

Sellaista tällä kertaa ja oikein mukavaa viikonloppua!
Terkuin Leevi"

Ja pikku mainos: Koskaan ei ole liian myöhäistä-blogissa saattaa vielä keretä mukaan "Hyvä kiertää"-haasteeseen. Kipi kapi mukaan vaan! Se on hauskaa!!

10 kuvaa kesään.. ja talven varalle jotakin

Olen viettänyt tosi laiskasti aikaa tässä koneella viime aikoina. Johtuu siitä, että töissä on kiirettä ja siellä tuijotan sitten tätä masiinaa niin, että silmissä välkkyy.
Toinen syy on se, että aloitettiin Kultakutrin kanssa autokoulu. Joka on seuraillut blogiani kauemmin, muistaa ehkä, että opetin esikoiselle auton ajamisen salat ja koska näillä lapsosilla ei ole ikäeroa kuin 1,5 vuotta, menee Kultakutri samoilla lämpimillä - noin niin kuin periaatteessa. Aikaa se kuitenkin ottaa illoista ja kone on saanut lepäillä. Itse asiassa avasin tämän ekan kerran kotona tällä viikolla.

Mutta sitten haasteeseen. Eli kymmenen kuvaa kesään, kuva 2.

"Lokakuu ei ole joka kuu,
päivät pienet pilvelliset,
yöt pitkät ja pimeät.
Halla hanhen siiven alla,
talvi joutsenen takana"
(savolainen kansanruno)

Kuva on otettu viime sunnuntaina, nyt tänään maisema olisi paljon valkoisempi. Pihlajanmarjat ovat kadonneet vasemmassa reunassa olevasta pihlajasta sitten ensimmäisen kuvan. Ja taitaapi olla välimmäinen peltokin kynnetty ja naapurin vesilinja kaivettu... Sitten enää tämän jälkeen kahdeksan kuvaa kesään! Jes!
Vaikka on se tunnustettava, että ensilumi sykähdytti mieltä. Tuli niin mukava olo tuosta valkeudesta=D

Mutta talveen on varauduttava. Siispä jatkoin lapasten rintamalla ja syntyivät nämä:

Selailin yhtenä päivänä nettiä ja siellä näin tällaiset. No eipä muuta kuin ruutupaperia esille ja kuvasta värkkäsin jonkinlaisen mallin. Sitten tehden ja puraten niistä viimein tuli tällaiset. Lankana Nalle, koska se on vähän ohkaisempaa kuin 7 veikka ja sain enemmän muffineja riville. Jollekin nämä kolahtavat pukinkonttiin.

Mutta tämä kyllä oli ehdoton raja tässä istumiselle tälle päivälle, huomenna yritän käydä teillä kylässä, on paljon lukemista viikon tauon jälkeen:)

Oikein ihanaa viikonloppua teille ihanaisille!! Ottakaa rennosti. Se ei paljoa tilaa vaadi, ainakaan Nekun mielestä...

Hyvää kiertää!

Torstaina minua odotti postilaatikossa ihana yllätys! Osalistuin taannoin Mun sun meitin blogin Matonkuteen PIF-haasteeseen. Eli siinä Matonkude lupasi tehdä kolmelle ensin osallistuvalle jotakin omin kätösin, jos osallistuja laittaa haasteen eteenpäin ja tekee taas kolmelle osallistuvalle jotakin itse. Oli varmaan hyvin selitetty? No enivei - tämä ihana paketti oli Matonkuteelta! Ja mitä se pitikään sisällään;

Hieno pussukka, ja kyllä varmasti pääsee käyttöön, kynttilöitä, tonttutikut ja aivan hurmaava enkeli silmukkamerkki. Kiitos Matonkude, pidin tästä lähetyksestä todella paljon!

Pussukan kulmassa hieno yksityiskohta napeista.

"Kun on taivas tähtikirkkain,
Syttyy jouluvalot.
Löytää tonttu piippalakki
kaikki tuvat, talot."
Ihana runolla varustettu tikkuaski:)

Todella sievä enkeli.

Ja kaiken kruunuksi kaunis kortti, jossa lienee minä halaan Leeviä kovasti!

Omat pakettini lähtivät eteenpäin tänään ja jännityksellä odotan, ovatko ne saajiensa mieleen. Tämä oli tosi mukava haaste ja toistekin saatan lähteä vastaavaan mukaan.

Nyt toivotan kaikille mukavaa lauantaipäivää! Nauttikaa ja muistakaa myös levätä!

Joulu jo ovelle kolkuttaa....

...ainakin joulureen kyydistä tippui minulle ensimmäinen paketti! Kylläpä ilahduin, kun flunssan kourissa sängyssä makasin ja poika toi postilaatikosta paketin, ja millaisen!

Kauniiseen kirjekuoreen oli kätketty kaunis enkelikuvioinen joulupaketti(innostuksissani en muistanut kuvata ennen avaamista, sorry) ja sieltä sitten paljastui kaikkea ihanaa; askartelupapereita(jouluiset olivatkin lopussa), pitsinauhaa, lumihiutalenauhaa, käsin tehtyjä tarroja, niinipalloja ja krassin siemeniä. Mitä kaikkea kivaa näistä saakaan aikaan! Kaiken kruunasi vielä kaunis joulukuusikortti, jossa luki näin;
"Ensimmäinen paketti sisältää puuhaa jouluista, mieluisaa.
Toisella paketilla lupaan tuoda jouluntunnelmaa tupaan. Salainen Jouluystäväsi"

Kiitos vain sinulle Salainen ystäväni! Paketti oli todella mieluisa ja arvasit jopa haikeuteni, kun syksy saapuu, eikä oikein pääse pihalla viljelemään. Krassit lähtevät itämään just. Joulureen kyytiin kannatti hypätä ja kummaa, miten äkkiä sitä pääseekään joulutunnelmaan. Kaivoin äkkiä esiin myös joulumuistikirjani ja aloin tsekkaamaan, mitä muistiinpanoja sieltä löytyisi lahjoja ajatellen.

Kannen kuva on joulukortista joittenkin vuosien takaa- kuvan poika näyttää aivan kuopukseltani ja voiko muutenkaan suloisempaa korttia olla...

Ja asiasta kukkaruukkuun. Muistatteko vielä sen kuppikaapin, josta puhuin? Sain nyt vihdoin nämä kuvat tänne.

Jyskin alesta viimein löytyi kaappi, joka ei ollut liian iso, eikä liian pieni, eikä liian syvä ja mahtui keittiön seinälle. Tosin oli ihan pakko ostaa siihen alle vielä tuo naulakkokin, koska se vaan oli niin hieno.

Jotain hiton puita kasvaa tuolla takaseinässä, mutta kunhan löydän sopivan vanhan tapetinpalan, saan sen asian korjattua. Pääasia on, että nyt BR-kuppini ovat näkyvissä ja helposti myös käytettävissä ilman, että niistä tarvii joka kerta ensin pestä pölyt pois. Ja mikä parasta, niitä mahtuu vielä uusia mukaan...

Nyt en jaksa olla pystyssä kauempaa, taitaa alkaa kuume taas nousta. Voi hemmetti sentään. On tainut päästä peruskunto tosi huonoksi, kun olen jo toista kertaa muutaman viikon sisään kipeenä. Yleensä kun en ole useinkaan! No, nyt on kuuri päällä ja pari päivää lepäilen töistä(joita sitten joudunkin kuromaan kiinni senkin eestä, voi kökkäre sentään...) eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu. Suututtaa vaan, kun on ollut niin ihana viikonloppu ilmojen puolesta. Enivei, oikein suloista sunnuntaita teille kaikille!

Synttäreitä ja löytöjä

Meillä vietettiin ukin synttäreitä viikonloppuna. Ukki sai lahjakseen (vaihteeksi) kynsikkäät, kun on sellainen ulkona puuhailija ja kalastamisestakin tykkää. Ja kortin sen mukaan...

 Taisi ihan tykätä saamistaan lahjuksista.

Tein viime viikolla Robin Hoodista iloisen löydön. Vai mitä tykkäätte joka käsityöimmeisen lemppari kynntilöistä?

 Näyttävät tosiaankin lankakerältä ja palmikkoneuleelta luonnossa! Hauskoja lahjaideoita:D

Tässä pari kivaa lahjaidistä myöskin. Ne ovat 1972 vuoden Eevaneuleesta, jonka äitini oli löytänyt tavaroistaan ja antoi minulle. Nythän ovat ruudut muodikkaita ja kovasti tekijöiden mieleen.

Eikä kai kellään voi olla patalappuja liikaa?

Lopuksi vielä ihanainen kahvipurkki, jonka löysin sunnuntaina kirpparilta, kaunis vai mitä?

Kuppikaappini esittely jää vielä seuraavaan kertaan, koska nyt aion tehdä vielä kierroksen blogeihinne.
Oikein mukavaa viikkoa teille kaikille!!

Omenoita pomenoita

Omenoita tuntuu riittävän. On tehty piirakkaa ja hilloa, omenapaistosta, vispipuuroa. Ja kun uudet reseptit on koluttu, siirryin hieman vanhempiin.

Tällainen ohje löytyi vuoden 1935 Kotiliedestä, jonka vast'ikään nappasin mukaan kirppikseltä - Marenkiomenat. Voin suositella kyllä ja siksi jaan sen reseptin teidän kanssanne:

Marenkiomenat 6 annosta
-6 omenaa
-½ l vettä
- 2 dl sokeria
- 6 keksiä
- ½ dl hilloa
- ½dl mantelirouhetta
- 2 munanvalkuaista
- 5 rkl sokeria

Ota omenista omenaporalla siemenkota pois ja kuori omenat. Omenat keitetään sokerivedessä melkein pehmeiksi. Mehu valutetaan hyvin pois omenoista ja asetetaan kukin omena pyöreän keksin päälle. Reikä täytetään hillolla, johon on sekoitettu mantelirouhe. Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, lisätään 5 rkl sokeria ja vatkataan vielä hetki. Vaahdon pitää olla tosi kovaa. Marenkiseos pursotetaan omenoiden päälle ja omenat pannaan hyvin mietoon uunin lämpöön kunnes marenki on kuivunut ja saanut kauniin värin. Tarjotaan kerman tai vaniljakastikkeen kanssa.

Muunsin ohjetta sen verran, että laitoin reikään puolukoita, mantelirouhetta ja vähän hillosokeria. Meillä omenat nautittiin ilman kermoja tai vaniljakastikkeita ja hyvältä maistui. Tätä teen toistekin!

Marenki näyttää kuvissa ihan epäonnistuneelta, mutta nyt kuva valehtelee. Se onnistui kyllä ihan hyvin.

Tähän loppuun vielä kirpparilöytö samalta reissulta kuin lehdetkin. Olisin myös esitellyt teille, kun viimeinkin sain kaapin BR-kupeilleni, mutta blogger oli nyt sitä mieltä, että enempää kuvia ei sovi latailla.
Esittelen sen sitten toisella kertaa.
Nyt kaikille oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja voimia tulevan viikon koitoksiin =D