Leevillä on ollut jonkun aikaa pieni patti selässä. Ajattelin sen olevan sellainen rasvapatti ja sitä seurailtiin tarkkaan. Nyt se oli meistä kasvanut ja selvästi alkoi kiusata Leeviäkin, se yritti koko ajan pestä pattia. Sormeen se tuntui siltä, kuin ihon alla olisi ollut herne. Varattiin siis herralle lääkäri.
Eilen käytiin ja lääkäri oli sitä mieltä, että rasvapatti se on, mutta poistetaan, jotta varmasti nähdään.
Leevi nukuksiin ja leikkaukseen. Patti saatiin kokonaan pois ja lääkäri sanoi, että rasvapatti se oli, mutta hyvä että otettiin pois niin ei kiusaa kissaakaan.
Oli hyvin mielenkiintoinen reissu. Tyttären kanssa lähdettiin ja jo kilometrin päässä kotoa(eläinlääkäriin on sellainen 15 kilsaa matkaa)Leevi oli saanut kuljetuslaatikon ristikon irti ja oli valtoimenaan autossa. Hellekeli ja neitini pikku shortseissa ja topissa ja pelokas kissa - huono yhdistelmä. Onneksi meillä oli kisulla myös valjaat päällä. Ei kun auto tiensivuun ja kuskin vaihto, koska mulla oli enemmän vaatetta päällä. Selvittiin vaikka Leevi piti koko matkan valitusvirttä.
Eläinlääkärissä Leevi käyttäytyi herrasmiehen tavoin. Kävimme leikkauksen aikana hommaamassa kaulurin ja heräämisherkkuja. No, eläinlääkäri halusi herättää Leevin, ennen kuin antoi meidän mukaamme. Ei puhettakaan että kissaa olisi saanut kuljetuslaatikkoon, joten samanlainen kotimatka odotti. Apteekkiin emme voineet pysähtyä antibiootteja hakemaan, mutta eilisen annoksen Leevi saikin piikkinä ja kuuri aloitettiin vasta tänään. Onneksi olin ottanut kuljetuslaatikosta viltin syliini, sillä viimeisissä mutkissa ennen kotia, kisulle tuli pisut alle. Olin kuin itsekin vahingon kohdannut kun pääsin autosta ulos...Sain sentään pelastettua auton penkin kastumiselta(tuli sitten tehtyä vatsalihasreenitkin siinä samalla monttuisella tiellä penkkiä varjellessani).
Kotiin päästyä alkoi sitten kauluriaskartelu ja se oli se helpoin osuus. Se vaikeampi oli saada kissa kauluriin tai toisin päin. Mutta lopulta kissalla on siis kauluri. Illalla tosin otin sen pois, kun Leevi osoitti halua syömiseen ja oli niin rauhallisen oloinen ja silmäin alla. Yöksi sitten veivasin sen takaisin.
Leevi ressu, vaikea on oppia, ettei joka paikkaan pääse, kun on tötterö päässä. Ja Nekku vain sähisee ja murisee sille. Kai sille tuli mieleen kauhun hetket kun Leevi oli pieni. Silloin esikoinen oli jättänyt kissanruokapurkin esille ollessaan yksin kotona. Hän alkoi kuunnella, miksi Nekku piti hirveää sähinää ja murinaa ja lisäksi kuului kovaa kolinaa. Poika meni katsomaan, ja siellä Leevi juoksi ympäriinsä ruokapurkki päässä ja Nekku säntäili hädissään ympäri sähisten. Onneksi purkissa ei ollut teräviä reunoja ja kaikki pääsivät säikähdyksellä.
Leevi ei myöskään ymmärrä, ettei voi mennä ulos. Koska haava on selässä, sille ei saa edes valjaita haavaa vaarantamatta. Aamulla kyllä laskin sen isännän kanssa hakemaan lehden ja aamupisut pääsi siis tekemään ulos. Laskin siksi, että tiesin sen tuolta reissulta tulevan kiltisti sisään aamupalalle, kuten joka aamu.
Yksi hauskuus on sitten tämä lääkeiden antaminen, sitä on jo tänään reenattu. Oli oikein "makuaineiset" lääkkeet, eli pitäisi mennä kuin kuumille kiville. Ei mene. Lopulta liotin veteen ja ruuttasin ruiskulla menemään. Tämä hauska show tulee toistumaan kaksi kertaa päivässä kymmenen päivän ajan ja lisäksi pitäisi kerran päivässä saada annettua maitohappobakteeria. Koitin jo sekoittaa jogurttiin, joka yleensä on herkkua. Turha toivo. Saa nähdä meneekö sitten ruoan mukana.
Tällaisia hauskuuksia meillä on kehitelty viimeisille lomapäiville. Niin ja yhdet rippijuhlatkin pitäisi sunnuntaiksi laittaa. Esikoinen ei tiedäkään, miten kivoja meillä on varattuna ensi viikolle kun me isännän kanssa lähdetään töihin(jos nyt sinne koskaan ehdin kaikkien kissakuvioiden takia). Pitäisi olla kyllä sairaankissanhoitovapaa....
Semmoisia meillä täällä. Leevi tuossa makoilee ihan rauhallisena tötterö päässään, joten sopeutumista on havaittavissa. Mukavaa torstaita kaikille, seuraavassa postauksessa sitten palailen meidän Savonlinnan reissuun<3
