Uusi työ odottaa ja se tuottaa suurta iloa. Paikka on vakituinen, ennestään tuttu ja olen siellä pitänyt työskentelystä. Lisäksi tiedän olevani tervetullut ja odotettu. Siis tuttua ja turvallista...
Kyyneleitä olen tänään vuodattanut erotessani työtovereistani ja asiakkaistani. Sain heiltä ihanan läksiäislahjan - peltirasian täynnä heidän kirjoittamiaan kirjeitä siitä, millaista on ollut työskennellä kanssani. Kirjeet olivat täynnä sitä aitoutta, jota kehitysvammaiset ihmiset ympärilleen kylvävät. Kyynel vierähti vielä kotonakin niitä lukiessani,,, kuitenkin tiedän, että ratkaisuni oli oikea. Vaikka en kohtaakkaan tulevassa työssäni vain aitoja ja hymyileviä ihmisiä, vaan myös niitä, joille ei mikään riitä ja joiden mielestä he saavat aina väärää kohtelua. Onneksi myös kuitenkin on niitä, joiden takia työpaikkaa hain; oikeasti apua tarvitsevia ja sitä vastaanottavia ihmisiä ainutlaatuisine elämäntarinoineen.
Pientä käsityöntynkääkin olen valmistanut, työtoverini jäivät, mutta ainakin heillä ranteet pysyvät lämpiminä
jokainen omissa lempiväreissään.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä alkoi nyt hiihtoloma, uusiin töihin menen torstaina:)