perjantai 26. kesäkuuta 2015

Coolisti Koolia ja kattilassa lupiineja

Sain taannoin Katilta Hipsulaisen helmeilyt blogista pari pussia Kool-Aid mehujauheita kokeiluun ja vasta nyt tuli hetki, että pääsin pistää kattilan porisemaan.



Makuina tai tässä tapauksena väreinä, oli mansikka ja appelsiini. En kyllä näitä lapselleni juottaisi, minusta nämä ovat ainoastaan käyttökelpoisia juuri tähän touhuun.

Ensin sekoittelin juomajauheet pieneen vesimäärään jogurttipurkeissa.




Sitten kuumensin litran vettä kattilassa melkein kuumaksi. (Tällä välin langat olivat eri astiassa kastumassa vedessä). Sitten vain kaadoin sekoitetun värin kattilaan, ja lanka sekaan.


Päätin tehdä langoista liukuvärjättyjä, joten ensin kattilaan meni vain toiset päät vyyhdeistä.
Lankana minulla oli kaksi kerää TeeTee merinovilla Helmeä, jota ostin TeeTee shopista joku aika sitten värjäystarkoitukseen. Olivat alennuksessa värivirheen takia. Valkoista lankaa, jossa oli osaksi luonnon valkeaa ja osaksi värjättyä valkoista. Ei haittaa värjätessä yhtään, mutta oli puoleen hintaan niin mukaan lähtivät. (Osto tapahtui jo ennen lankapaaston alkamista, kun olin saanut nuo Koolit Katilta). Sitten minulla oli keltaista sukkalanka Annikaa, jota ostin joskus ennen joulua Lidlistä. Ajattelin, että siihen saa kolmea väriä, kun pohja on keltainen.


Pidin lankaa kattilassa, kunnes vesi muuttui kirkkaaksi ja sen jälkeen otin langat pois. Vinkkinä sanottakoon, että kädet kannattaa suojata esim, kumihanskoilla, sillä nämä värjäävät tehokkaasti kädet. Itse käytin paremman puutteessa pakastuspussia ja se toimi kyllä ihan hyvin.

Sitten vaan toinen väri kattilaan ja lankojen toiset päät sinne ja sama homma.



Tältä ne näyttivät, kun olivat menossa kuivumaan.



No sitten juhannuksena jo poltteli lupiinipellot niin, että piti kaivella kaikki mahdolliset langat varastoista ja laittaa kattila porisemaan.





Liemi oli todella tumman lilaa ja odotukset olivat kovat. Sekaan laitoin yllä olevien lankojen lisäksi myös aikaisemmin nokkosella värjäämäni langat, joihin en ollut oikein tyytyväinen. Ne olivat haalean keltaisia.



Tämän näköisinä nämä tulivat kattilasta, saivat olla siellä seuraavaan päivään. Harmaat eivät muuttuneet juurikaan miksikään, mutta muut kyllä saivat kivat vihreän ja sinertävän sävyt.





Tässä vielä Koolit langat päivän valossa kuivina.


Sukkalanka Annika tässä kuvassa.


Ja tässä ihanat merinovillat. Tykkään, että nämä onnistuivat kivasti.


Ja tässä näitä nokkosella pohjustettuja. Tässä langassa pidin ensin toista päätä kattilassa ja  vasta myöhemmin lisäsin myös toisen pään mukaan. Näin tästäkin tuli likuvärjättyä.



Nyt kävin oikein ostamassa värjäyslankoja ja kylmävärjäyskokeilu lupiinin kukilla on menossa. Huomenna laitan myös kattilan tulille, ja sinne menee myös lupiinia. Tykkään niistä niin paljon.
Täytyy myös kerätä koivunlehtiä kuivumaan ja jotain muitakin kasveja. Saa sitten lomallakin keitellä liemiä.


Kissat olivat arestissa sisällä, koska minulla oli pihalla tällainen pieni kaveri. Ei vielä osannut lentää, mutta oli lähtenyt omille teilleen pesästä. Emo kävi syöttämässä ja tämä höperö vaelteli pitkin pihaa. Iltapäivällä sitten jo sujui lentäminenkin :)


Mukavaa viikonloppua!

Tässä riittää vielä kattilaan matskua :)

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Salaisuus on paljastettu!

 Keskiviikkona pääsin aikaisemmin töistä ja kerkesin ajoissa asiamiespostiimme pakettia noutamaan. Normaalisti pitää kiirettä, että ehtii ennen ovien sulkemista kaahaamaan paikalle.
Mutta nyt oli kyseessä vieläpä varsin kutkuttava paketti; viimeinen SNY-paketti nimittäin.

Ja voi ihanuus, mitä sieltä paljastuikaan;

-kaksi kerää ihanan pehmoista alpakkalankaa
-neljä kerää villa-puuvillasekoitelankaa
- Chai tee lattea, ihan uusi  tuttavuus minulle, mutta korkattu on ja hyväksi havaittu:)
-kaksi kasvonaamiota, ensin ajattelin juhannussaunassa jo testata, mutta jäi nyt sitten myöhempään. Tarpeeseen tulivat nämä hemmottelut
-niin ja kuvassa ei näy, mutta sain myös ceisha-suklaata, se vaan meni sen siliän tien, joten kuvatessa siitä oli vain kaunis muisto jäljellä

Mukana oli myös punaiseen silkkipaperiin kääritty synttärilahja ja voi jessus mitä ihanaa!!


Parini kyseli jo aikaisemmin, että olisiko ylläri punainen vai sininen. Vannoutuneena punaisen ystävänä vastasin siis punainen ja tässä se on. Aivan hurmaava huivi, ihanasta, pehmoisesta langasta. Kuva ei nyt kerro totuutta sen kauneudesta, taidokasta työtä kerrassaan. Ja jo juhannuksena oli käytössä ja on nytkin:) Rakastan tätä! Kiitos!

Niin ja nyt te tietty haluatte tietää rakkaan, taitavan ja ihanan SNYni nimen,
parikseni paljastui Langat kerällä ja vyyhdillä blogin Päivikki. Olen aikaisemmin voittanut arvonnassa Päivikin blogissa ja hän minun, joten Päivikki kirjoittikin että oli haasteellista olla paljastumatta ja hän teki töitä mm. lähettämisen kanssa, jotta voisi vähän hämätä. Onnistuikin, sillä jossakin vaiheessa ajattelin, että ehkä parini voisi olla Päivikki, mutta harhautus onnistui.

Kiitos Päivikille tästä aivan upeasta kierroksesta. Meillä on todella paljon yhteisiä tykkäämisen kohteita ja muutekin tuntuu kun tunnettaisi paremminkin. Tämä Sny kierros on ollut tosi upea, sillä sekä Päivikki että se henkilö, jolle olen lähettänyt paketteja(en vielä voi paljastaa kuka, vaikka olenkin vähän mokannut ja hänelle jo paljastunut) tuntuvat uusilta ystäviltä, enkä usko, että yhteydenpito päättyy tähän.


Laitan tähän vielä kuvasarjan avausapulaisista:

"Hi,hii, täältä pääsen tekemään yllätyshyökkäyksen..."


Huomatkaa häntäteline:)
"Hähää Leevi! Yllätimpäs!"

"Älä yritä rääpäle, kyllä mä sut näin"
"Taavi, älä jaksa!" "Painitaan nyt vähän Leevi, älä oo tylsä"
"Paini Taavi ihan keskenäs, mä vaan istun tässä ja kattelen, mitä mamma puuhailee"
"Leevi hei, älä murjota, mä voin pestä sun korvat. Ollaan kavereita taas jookos?"
Ja korvat pestiin hellin ottein...

Sellaista meillä täällä tänään. Pikkuisen näyttäisi, että aamuinen sade alkaa hellittämään ja päästään kohta grilliä pistämään kuumaksi. Saunalla porisee lupiinikattila ja keittiössä värjäsin aamulla Kool Aid mehuilla, mutta niistä lisää sitten taas toisella kertaa. 
Mukavaa juhannuspäivää!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!








Ei yhtään niin paha keli kuin vuosi sitten :) Alla oleva kuva on otettu juhannusviikolla 17.6.14.


Aivan super ihanaa ja rauhaisaa juhannusta teille kaikille. Mahtava Sny-pakettikin saapui, mutta se ansaitsee oman postauksensa, joten siitä myöhemmin<3

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Lennä lennä leppäkerttu


"Leppäkerttu pikkuinen nyt on kävelyllä,
mekko kullanhohtava, pilkkuinen on yllä"



"Leppäkerttu pikkuinen sirkansoiton kuulee,
lämmin on myös huominen, etelästä tuulee."


"Leppäkerttu pikkuinen äidin luokse ehti,
parhain tuutu päällä maan, pieni hento lehti."



Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille ihanaisille!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Surua puserossa Aallonmurtajalla


 Kaikenlaista tälläkin viikolla on ollut ja viime viikollahan se jo alkoi, mutta siitä tuonnempana.
Otsikko kylläkin tarkoittaa sukkia, jotka sain valmiiksi SNYni lähettämästä langasta. Langan sain jo huhtikuun paketissa, mutta pikkuisen sitä piti hyplätä, ennen kuin pääsi puikoille.

Oikein hyvää kuvaa en sukista saanut, mutta sukat on ihan kivat.


 Tästä ehkä näkee kuviota vähän paremmin, jos nyt kuvasta selkoa saa. Jostain syystä se jäi näin päin vaikka kuinka yritin kääntää.

Tässä vielä lanka, joka on siis Zeldas dippingin Surua puserossa. Sukkien malli on Aallonmurtajalla.

Sitä oli kiva neuloa ja tulen varmasti kuviointia käyttämään toistekin:) Kiitos vielä Snylleni tästä ihanasta lanka tuttavuudesta.


Onko tässä kuvassa jotain supernaturalia?


Ei, siinä on kissa, joka haluaisi ulos, mutta ei uskalla mennä. Leevillä on ollut kurjaa ja vähän Taavillakin.

Ensin Leeviä pisti ampiainen otsaan, tai useampi ampiainen oikeastaan. Mikä lie maapesä, jonne köllähti. Pojalla oli melkein silmät ummessa, tuossa kuvassa vaan näkyy enää pistoskohdat eläinlääkärin hoidon jäljiltä.

Sitten pari päivää myöhemmin tapahtui jotain, Leevi tuli etutassu ilmassa kotiin, jalkaan oli sattunut. Lapset sanoivat, että Taavi oli ollut koko päivän kateissa. Illalla huudeltiin ja lähdettiin viimein kuopuksen kanssa tienvartta etsimään, josko auto olisi ajanut yli. Yleensä meidän kissat eivät lähde pihasta eivätkä tiellepäin mene. Mutta onhan niin käynyt ennenkin kerran kohtalokkain seurauksin Nöpölle.
No me kuljettiin tienreunaa jo takaisin päin naapurin aution talon kohdalla, kun molemmat oltiin kuulevinamme naukunaa. Ensin ajateltiin, että Taavi on mennyt vanhaan taloon ja jäänyt sinne, mutta ääni vei meidät tiheän pusikon reunaan. Siellä se meidän höperö istui keskellä puskaa. Ajattelin sen jääneen sinne jumiin, mutta meni minua karkuun vaan syvemmälle ja syvemmälle. Viimein sanoin pojalle, että lähdetään hiljalleen kävelemään kotiinpäin josko se seuraisi ja niin siinä kävi. Saunan nurkalle tuli perässä ja alkoi sitten itkeä eikä tullut pidemmälle. Kuopus kävi ottamassa syliin ja sitten tultiin kotiin. Vielä kotonakin oli ihan säikky eikä mennyt ulos seuraavanakaan päivänä.

Leevi luukkasi vielä seuraavanakin päivänä ja niinpä käytiin eläinlääkäritätiä moikkaamassa. Tämä puhdisti haavat, antoi kipupiikin ja antibioottikuurin. Viidessä päivässä jalka tuli kuntoon ja kuinkas sitten kävikään.

Eilen aamulla laskin Leevin käymään ulkona ennen kuin lähdettiin töihin. Ajattelin että ehtii sitten sisälle ennen kuin mennään. Taavi ei (onneksi) halunnut ulos. Olin laittamassa tukkaa, kun alkoi sellainen metakka pihalla jotta. Juoksin ulos ja näin kun Leevi ja raidallinen kolli, jonka olen nähnyt vain kerran aikaisemmin, vierivät mäkeä alas yhtenä myttynä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt täytyy pelastaa Leevi äkkiä, koska se on vielä toipilaskin. Juoksin kissarytäkkään ja huusin ja poljin jalkaa(jossa oli vain sukka) ja lähtihän se runtti karkuun. Perhana että taas suututti, kun ihmiset eivät leikkauta noita kollejaan, ja ne kulkevat tappelemassa sitten pitkin kyliä! Tästä rytäkästä nyt sitten seurasi, että tuo rutale puri Leeviä niin hyvin takajalkaan, että nyt sitten taas luukataan! Hemmetti sentään. Eikä Leevi ole mennyt ulos sen jälkeen, haaveilee vaan ikkunalla. Ei tullut edes mun kanssa kasvarille eilen, vaikka yleensä kulkee aina perässä. Hitto! Ihmekös jos vetää pojan mieltä apeaksi.
Luultavasti tuo samainen kolli oli asialla myös silloin, kun Leeviä sattui ekan kerran ja Taavi pelästyi pahanpäiväisesti.


Ja sitten kaiken iloksi sain vielä kesäflunssan. Työkykyinen en tänään enää ollutkaan ja päivä on sitten mennyt tässä sohvalla. Onneksi on kissat ja käsityöt seurana...


...ja teetä hunajalla höystettynä. Eiköhän tämä taas tästä, mutta tietty on ulkona hieno keli ja meikä sairastaa. Pihalla olisi sata ja tuhat tekemätöntä hommaa, mutta ei auta.

Kaikesta huolimatta mukavaa alkavaa viikonloppua Saima Harmajan sanoin:

"Iloitse, iloitse ihminen, on elämä hetki vain.
On parempit tanssia elämän tietä,
kuin kulkea laahustain!"