Onnekasta Uutta Vuotta!

Uusi vuosi odottaa nurkan takana ja taas on paljon mielessä asioita, joita voisi pistää uusiksi tai parannella. Liikkua voisi enemmän, syödä vähemmän, olla reippaampi joka suhteessa... Nyt tuntuu siltä ja muutaman viikon päästä huomaa, että siinä sitä taas ollaan vanhan kaavan taaplaajina. No, eipä valittamista elämässä, kaikki on oikein hyvin näinkin. Lisäksi minulla alkavat puhaltaa uudet tuulet työn saralla. Pääsen tekemään konkreettisemmin asioita ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Olen nyt kolme vuotta tehnyt sitä työtä toimistosta käsin, eikä se oikein ole kuin suurimpien liekkien sammuttamista. Aika ei enempään riitä. Uudessa työssäni autan ihmisiä löytämään tietään kohti omia tavoitteitaan ja ainakin nyt se kuulostaa paljon paremmalta. Lisäksi työmatka lyhenee melkein 40 kilsaa yhteen suuntaan ja Mopopoika pääsee samalla kyydillä kouluun.
Ensi viikolla se sitten alkaa, uusi työ.
Piti laittaa Martan kalenterin joulukuun kuva tuohon ylös, koska se on niin kaunis. Sitä kalenteria tulee ikävä, koska sen kaikki kuvat ovat olleet ihania. Täytyy keksiä niille jatkokäyttöä..

Jossakin blogissa oli linkki lahjanaruista virkattuun koriin. Tokihan niin hyvää ideaa piti kokeilla. Kävi vaan niin kuin sadussa:" ei tullut liiviä, tein hanskat" eli ei tullut koria, tuli lasinalunen. Aika hankalaa virkata tuo lahjanaru. Kun ymmärsin sitä halkaista, homma helpottui, mutta luovutin kuitenkin aika pian. Lasinalusesta tuli kyllä ihan kiva.

Linnuille tein tänä vuonna kranssin. Laitoin kakkuvuokaan auringonkukansiemeniä, pähkinöitä, rusinoita ja kuivattuja aprikooseja ja kaadoin sulatetun kookosrasvan päälle. Koristelin vielä mandariinirenkailla ja täytyy sanoa, että siitä tuli kaunis. En vain muistanut ottaa kuvaa ennenkuin olin sen jo ripustanut pihalle. Kuva ei ole häävi, koska vilukissana nappasin kuvan keittiön ikkunan takaa pakkasta peläten.

Nyt ei muuta kuin kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja. Toivotan kaikille Oikein Mukavaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!!

Joulua odotellessa

Minulla on sitten kekseliäs tytär. Ostimme kaupasta valmiit osat piparkakkutaloon ja surku oli suuri, kun kotona selvisi, että kaikki muut osat olivat aikas pahasti mäsänä, paitsi katto. Nou hätä, Kultakutri keksi tehdä peltipurkista(joita meillä piisaa) talon ja koristi katon kauniiksi. Nyt talosta kurkkaa neljästä ikkunasta lumiukko. Nerokasta minusta ja lopputulos oli hieno.

Hahtuvavillalapasten koristelu ei aivan sujunut suunnitelmien mukaan sekään. Parit sain sinne päin tehtyä ja sitten olinkin jo katkonut kuusi huovutusneulaa! Lisää en lähtenyt enää hakemaan, vaan turvauduin muihin konsteihin; neulekukkia ja sydämiä virkkaamalla. Nyt on lapaset paketoitu ja voin alkaa tekemään vielä viimeisiä neuletöitä. Mopopoika on tilannut kynsikkäät ja äidille ajattelin virkata hartiahuivin. Lisäksi muutamia arigurumeja vielä ehtii tehdä, saa nähdä, ehtiikö niitä kuvata. Ai, ja vielä pitäisi virkata pari Lakupekkaa myös.

Leevin uusin puuha on kylppärin lattiakaivonkansi. Se pitää käydä koko ajan koukkaamassa pois paikoiltaan. Olen kyllä tiennyt, että kissat eivät pidä suljetuista ovista, mutta näköjään joillekin myös suljettu kaivonkansi on punainen vaate. Leevi vain nostaa ohi mennen kannen pois paikaltaan ja jatkaa taas muita puuhiaan.

Se viihtyy myös lumitöissä, eikä väistä kolaa millään. Tänään ei näkynyt misusta enää kuin pää, kun se viimein ponkaisi kasasta pois. Se pyydystää kolaa, lapiota ja harjaa ja loikkii syvään lumeen tosta vaan. Ja Nekku katsoo touhuja rappusten kaiteilta kuin ajatellen:" Mikähän totakin vaivaa." Sille ei tulisi mieleenkään mennä kahlaamaan hankeen, yök!

Eipä muuta kuin jännittävää joulun odotusta kaikille ja varmaankin mun kirjoitustahdillani myös Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua Kaikille!<3

Valoa pimeyteen

 

Näimme kerran kirpparilla lasipurkista tehdyn lampun, jolla hintaa oli 52€. Kun sitten sattui Karhulan ehta lasipurkki vastaan myöhemmin hintaan 5€, ostin sen tietty. 

Ja isäntä keksi tehdä siitä lampun, lamppusysteemi maksoi vajaat 5€, joten hintaa kertyi vajaa kymppi. Kieputin ympärille vähän juuttinarua, koska muuten se häikäisi silmiä. Hienoa valoa pimeään iltaan ja valo on mukavan tunnelmallinen.

Kultakutri teki sinisiä muffinsseja Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kuvassa näyttävät vähän kyllä vihreiltä, mutta sinisiä ovat- ja herkkuja!

Mustakissa-pannulappu sai seurakseen valkoisen. tytär kyllä sanoi tämän muistuttavan enemmänkin jääkarhua, mutta jos sanon sen olevan kissa, niin se on. Kyllä se mulla kelpaa hellakaveriksi.

 

Lakupekka pannulappuja olen tehnyt vähän useammankin ja niitä on jo vähän tilailtu jouluksi. On ihan kiva joulukukan korvike, vaihteeksi.

 

Hahtuvaisten loppulangoista olen tehnyt kynsikkäitä. Ne menevät paleleville työtovereilleni, jotka jäävät vuodenvaihteen jälkeen nykyiseen paikkaan hytisemään. Itse vaihdan muualle uusiin haasteisiin, voihan olla, että siellä on yhtä kylmä, mutta toivottavasti ei tarvitse työskennellä näpit jäässä. Näiden työkavereitteni ei ainakaan jatkossa tarvitse, koska hahtuvasta huovutetut ovat tosi lämpimät- ja kynsikkäissä on se hyvä puoli, etteivät estä päätetyöskentelyä. Toivottavasti tykkäävät ulkoasusta. Ensin mun piti neulahuovuttaa niihin vähän koristeita, mutta neulat katkesivat jo koelapasissa ja niin tyydyin nappeihin. Lapaset odottelevat vielä uusia neuloja, en toki aio kokonaan luovuttaa.

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Pieniä saavutuksia

Oli pakko kokeilla, onnistuisinko tekemään Laku-Pekan. Vinkin sain Suden idealootasta, kiitos siitä.
Tällainen tuli ensimmäisestä

Ja koska en yleensä tyydy vain valmiisiin, kehittelin jatkoa.
Niin kuin nimimerkkini on Mustakissa...

Oli vaan pakko testata. Tämä vaatii vielä kehittelyä, mutta prototyypistähän ne lähtee aina ideat liikkeelle. Katsotaan mitä tuleman pitää.


Kissoista puheen ollen, Leevi taas tempaisi.
Viime sunnuntaina Kitaravirtuoosi syötti kissat aamulla. Kissat syövät aina kodinhoitohuoneessa. Lähdimme sitten muut kirpparille, Mopopoika jäi kotiin.Tuntia myöhemmin alkoi Mopopoika ihmetellä, miksi Nekku sähisee ja moukuaa kummasti ja kuuluu hillitön kolina. Mopopoika meni katsomaan ja siellä Leevi juoksi ympäri kodinhoitohuonetta ja verantaa kissanruokapurkki päässä ja törmäili seiniin. Ja Nekku, joka muutenkin on säikky luonteeltaan, ryntäili pakoon pitkin seiniä! Oli se varmasti näky! Mopopoika oli naarmuilla irroteltuaan kissa-paran purkista, Leevikin oli aika hädissään ja syystä. Onneksi purkki oli sellainen vetämällä aukaistava, ja kisuli selvisi ilman naarmuakaan. Videolle tuo meno olisi pitänyt saada, ja näin jälkikäteen se naurattaa, mutta ensimmäinen ajatus asiasta kuultuani oli kauhistus. Siinä oli voinut käydä huonosti. Kitaravirtuoosi oli tosi pahoillaan hajamielisyydestään ja se täytyy sanoa, että kissanruokapurkki oli kuin uusi, niin hyvin Leevi oli saanut sen nuoltua puhtaaksi. en usko että se oppi mitään, vaan Eemelin lailla uusisi kyllä temppunsa, jos mahdollisuus koituisi.
Sellaista täällä tällä kertaa, hyvää viikonloppua kaikille!

Vihdoin jotakin valmista!

Ensimmäinen amigurumini olkaa hyvä. Ostin taannoin kirjan "Virkkaa omat maskottisi" ja siitä tuloksena kilppari Lilli( Poriin muuttaneen kilpikonnani mukaan). Sain valmiiksi myös tytön kirjan ohjeilla, mutta Leevi ehti ottaa hänet niin hyvin hengiltä, että hänestä jäi vain muisto - ja kasa lankoja...
Amigurumien tekeminen on hauskaa ja melko nopeaa puuhaa. Suurin työ on kasaamisessa, mutta sekään ei ole vaikeaa. Näitä teen vielä kyllä lisääkin.

Olen hyvässä vauhdissa kyllä myös hahtuvalapasten kanssa, mutta esittelen ne vasta, kun olen saanut ne viimeisteltyä. Virosta tuomani hahtuvat olen kohta virkannut, pitäisi varmaan huikata jollekin Tallinnan kävijälle, että saan lisää lankaa. Se on siellä tosi paljon halvempaa, ja ihan yhtä hyvää kuin tälläkin.

Huomenna olisi loma taas historiaa ja työ kutsuu. Nyt on kyllä jotenkin niin vaikeaa kammeta itsensä aamuisin ylös että- no, ehkä se taas siitä, kun alkuun pääsee. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Surullinen keskiviikko

 Meillä oli eilen surun päivä. Tulin töistä kotiin neljän aikaan, kun tuttava soitti ja kysyi varovasti, onko meillä kaikki kissat kotona. Meidän tienhaarasta vähän eteenpäin oli jäänyt vaalea kissa auton alle. Tiesin heti, että se oli Nöpö.
Lähdin katsomaan ja Kitaravirtuoosi olisi halunut mukaan. En ottanut, kun ajattelin, jos on käynyt rumasti.
Nöpöhän se oli, näin heti kun pihasta käännyin. Oli nostettu nätisti tien sivuun.
Pikkuisen oli verta suusta tullut, mutta muuten ei mitään päällepäin näkynyt. Otin muruseni syliin ja kannoin kotiin, ei ollut tapahtumasta kauaa, koska tunsin lämpöä, eikä kankeus ollut vielä paha. Etsittiin laatikko, siliteltiin ja kuiskattiin jäähyväiset, peiteltiin ja suljettiin laatikko. Isäntä säästyi tältä,oli töissä.
Mopopoika kaivoi haudan sinne tuomen juureen, missä myös Miisu ja tämän pikkuinen lepäävät. Peitimme haudan ja laitimme kynttilän, jottei jäisi Nöpö yksin pimeään. Itkimme yhdessä ja nytkin itkettää...

Nöpö oli omaa laatuaan. Se haettiin meille melkein tasan neljä vuotta sitten Loviisasta. Sen isä oli hännätön ja äiti puoliksi ragdoll. Nöpön pentueessa oli seitsemän pentua, joista vain yhdellä oli häntä, Nöpöllä ei. Nöpö otti meidät omakseen ensi silmäyksestä. Sen katseessa oli jotain, joka minut vieläkin sai tuntemaan, että tämä kissa miettii syvällisiä asioita.








Nöpöllä oli tempperamenttia. Jos se päätti jossakin olla, se oli. Sitä ei passannut mennä komentelemaan, silloin se laittoi korvat luimuun ja jäi mököttämään paikoilleen pitkäksi aikaa.
Nekku inhosi sitä alkuun, sähisi ja murisi sille. Mutta sitkeästi Nöpö meni luokse, hiipi kainaloon ja viimein sai siihen jäädä. Nekku pesi aina sen korvienvälin, kun se tuli sisään ja väisti ruokakupilta ja antoi Nöpön vaikka syödä omat ruokansa. Tähän meidän piti vähän puuttua.

Talvella Nöpö inhosi ulkoilua ja talviaikaan se aina lihoi. Mutta kesällä se nautti täysin siemauksin. Onneksi se sai elää tämän vuoden kesän aina syksyn viimeisiin hetkiin.
Kaipaan sitä hirmuisesti. Kuka nyt on mukana pihatöissä? Kaivaa kukkasipulit sitä mukaa ylös, kun saan ne maahan. Kuka nyt häärää kanssani kasvihuoneessa? Kuka nyt tulee yltä päältä kurassa kotiin ja ihmettelee katseellaan hössötystä jonka saa aikaan. Kuka nyt osoittaa mieltään ja pissii säkkituoliin, jos Kultakutrin huoneen ovi on kiinni?
Voi Nöpö rakas - jätit niin tyhjän paikan! Me kaipaamme sinua niin hirmuisesti, me ihmiset sekä Nekku ja Leevikin, jonka kanssa jo leikit niin kivasti. Toivon sinulle kultaseni aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä taivaan kodissa, kissaenkelinä...Hyvästi Nöpö

Ulkoilua ja kirppislöytö

Tänään oltiin "aamulenkillä" Isännän, Kultakutrin ja Kitaravirtuoosin kanssa luonnonpuistossa. Se on kaunista suomaastoa ja siellä saa melkein koko matkan kävellä pitkospuilla. Lisäksi siellä on lintutorni, mutta niin onnekkaita ei oltu tänään, että olisimme nähneet lintuja tai hirviä. Jälkimmäiset ovat kai tajunneet juosta metsien pimentoon piiloon metsämiehiltä.. Pikkuiset eväät ja kahvia oli mukana ja kotona odotti ruoka uunissa.

 Myöhemmin ehdimme vielä pihatöihin ulkosaunan lämmetessä. Leevi yritti kovasti olla avuksi, kun karsin perenojen varsia kukkapenkistä. Se on kyllä varsinainen joka paikan höylä. Se syökin kaikkien kolmen kissan kupista vuorotellen, välittämättä isojen kissojen murinoista tai sähinöistä. Kaiken touhun välissä se ehtii juosta jokaisen läsnäolevan sylissä ja palaa taas ruokakupille. On ihan hyvä, että se pääsee ulos päästelemään höyryjä, taitaa olla Ad-hd-kissa..

 Vielä sinnittelee Jakobintikapuu kukassa. Löysin sen kesällä Plantagenista ja nyt vain toivon sen selviävän talvesta. Ainakaan menneistä kylmistä öistä se ei ole ollut tietääkseenkään.

 Vielä täytyy esitellä kirppislöytö, jonka taannoin tein. Aivan ehjä 70-luvun Röstrandin Annika pata. Maksoin siitä 8€ ja minusta se on sen väärti.

 On ollut tosi kauniita päiviä. Oikein harmittaa, että suurin osa niistä kuluu toimistossa vain ikkunasta ihaillen. Onneksi ei illalla ihan heti tule vielä pimeää, vaan vielä ehtii uloskin.
Eilen käytiin Kultakutrin kanssa lenkillä. Nautittiin täysin siemauksin syksyn väreistä ja iltaa kohti viilenevästä säästä. Oli kaunista ja hiljaista, vain askeltemme rapiseva ääni hiekkatiellä, jossain haukkui koira ja kuului hevosen hirnuntaa. Ne oli jo viety niityltä sisään, joten äänikin oli vaimea tallin syvyyksistä.
Oli mukavaa jutella kävellessä tyttären kanssa. Kotona usein tuntuu, että pojat ovat enemmän äänessä ja Kultakutri puuhailee omiaan. On vähän sellainen näpertelijä, äitiinsä hiukkasen kai tullut...

Paljon olisi vielä pihalla töitä. Omenat on nyt loppuun käsitelty, tai jalostettu,

miten sen nyt haluaa ilmaista. Vielä niitä löytyy talveksikin mehuna, hillona ja lohkoina pakkasesta.
Kasvihuone kaipaisi tyhjennyksen, sekin on kaikkensa antanut. Viimeiset suippopaprikat saavat punertua ruukussaan kodinhoitohuoneen lämmössä, viimeinen kurkku syötiin viikonloppuna. Tomaatteja en ole enää saanut vähään aikaan, mutta hyviä olivat ja runsaasti, niin kauan kuin niitä riitti.
Talvi on loppujen lopuksi puutarhurille ihan tervetullut. Silloin ehtii muutakin kuin häärätä pihalla. Ihan vielä en sitä odota, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, paljon on vielä tekemistä. Mutta sitten se saa tulla ja laskeutua puutarhan ylle, ja kaikki
lepää herätäkseen taas keväällä uudella innolla - ihan niin kuin puutarhurikin...

Mehua piisaa...ja sieniä

Viikonloppuna olin oikein ahkera. Lauantaina aloitin aamusta höyrymehun keittämisen viinimarjoista, jotka olin helteillä heittänyt vain pakastimeen. Meillä kun ei keittiössä voi ajatellakaan kuumentavansa mitään lämpöaallon kourissa. Siispä vesisateessa oli paljon parempi touhuta. Ja mehua tuli paljon, sillä pärjätään pitkään.
Innostuin vielä kokeilemaan höyrymehua omenoista. Pesin ja halkaisin omenat ja eikun Maijaan. Minulla oli omenoita korillinen ja iso pussillinen ja niistä mehua tuli n.7 litraa. Osaan laitoin sokeria, mutta suurimman osan pakastin ilman. Ensi vuonna, kun marjat toivottavasti saa keitettyä ajallaan, jalostan toimintaa hieman ja putsaan omenat valmiiksi Maijaan. Näin saa samalla tehtyä myös omenasosetta yhdellä iskulla. Aikaa siinä meni lähemmäs puolen yön, mutta aherrus kannatti.

Sunnuntaina sitten innostuttiin Kultakutrin kanssa lähtemään metsään sieniä katsomaan ja tultiin korillisen kanssa kotiin. Tällä kertaa ei hirviin törmätty, eikä onneksi karhujakaan näkynyt, vaikka niitä on kuulemma täällä päin nähty.
Sieniä putsatessa meni sunnuntai-ilta, mutta nyt on sieniä vähäksi aikaa. Tosin Suppiksia on pakko mennä vielä hakemaan, kunhan kerkeävät nousta.

Eilen olin joogassa kolmatta kertaa ja täytyy sanoa, että todella pidän siitä. Se on ihanan rentouttavaa ja saa ihan luvan kanssa heittää kaikki ajatukset muualle.

Tällaisia turinoita tällä erää, mukavaa loppuviikkoa kaikille.

Syksy on saapunut

Tänään tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa siltä. Tuulee, tihkuttaa vettä ja luonto heräilee väriloistoon.
Kurkia oli pellolla tankkaamassa pitkää lentoa varten.
Tulin kotiin ja kävelin pihalla haistellen ja katsellen syksyä. Muutama kuvakin tuli otettua.
Tulin sisälle ja laitoin tulen hellaan, etsin parhaimman teesekoitukseni ja laitoin kupin teetä. Sytytin kynttilän. Kääriydyin vilttiin nojatuolin nurkkaan. Nyt on lupa tehdä niin, koska syksy on tullut...

Hyvä minä!

Hei, osasin laittaa kävijälaskurin sivulle ihan ite! Edistystä!
Tämä on ollut hyvä viikonloppu. Olen keittänyt omenahilloa, leiponut piirakkaa, tavannut ystäviä ja tänään molemmat veljenikin. Olen saanut virkattua melkein taas yhdet hahtuvavillaiset lapaset ja ollut ulkona.
Vaikka niska on jäykkä ja päätä jomottaa, on ollut mukavaa silti.
Eilen käytiin ulkosaunassa ja se jos mikä on rentouttavaa toimintaa.
Leevi, pikku kissariiviö, oppi avaamaan itse oven. Nyt sitä ei saa pidettyä missään. Ulko-ovea se ei vielä saa auki, mutta jääkaapinovi on ollut sepposen selällään pari kertaa. Että sellaista menoa meillä:)

Aloitan kokonaan alusta

Päätin panna paremmaksi ja alkaa kokonaan uudella blogilla, koska sain entisen niiiin sotkuun.
Koska minulla ei mustaa kissaa enää ole, mutta tämän tytär kyllä, niin olkoon se uusi nimi uudella blogillani.
Toivottavasti joku eksyy lukijaksikin, jos ei, niin kirjoittelen sitten itselleni.

Joka tapauksessa - tervetuloa!