Uusi vuosi odottaa nurkan takana ja taas on paljon mielessä asioita, joita voisi pistää uusiksi tai parannella. Liikkua voisi enemmän, syödä vähemmän, olla reippaampi joka suhteessa... Nyt tuntuu siltä ja muutaman viikon päästä huomaa, että siinä sitä taas ollaan vanhan kaavan taaplaajina. No, eipä valittamista elämässä, kaikki on oikein hyvin näinkin. Lisäksi minulla alkavat puhaltaa uudet tuulet työn saralla. Pääsen tekemään konkreettisemmin asioita ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Olen nyt kolme vuotta tehnyt sitä työtä toimistosta käsin, eikä se oikein ole kuin suurimpien liekkien sammuttamista. Aika ei enempään riitä. Uudessa työssäni autan ihmisiä löytämään tietään kohti omia tavoitteitaan ja ainakin nyt se kuulostaa paljon paremmalta. Lisäksi työmatka lyhenee melkein 40 kilsaa yhteen suuntaan ja Mopopoika pääsee samalla kyydillä kouluun.
Ensi viikolla se sitten alkaa, uusi työ.
Piti laittaa Martan kalenterin joulukuun kuva tuohon ylös, koska se on niin kaunis. Sitä kalenteria tulee ikävä, koska sen kaikki kuvat ovat olleet ihania. Täytyy keksiä niille jatkokäyttöä..
Jossakin blogissa oli linkki lahjanaruista virkattuun koriin. Tokihan niin hyvää ideaa piti kokeilla. Kävi vaan niin kuin sadussa:" ei tullut liiviä, tein hanskat" eli ei tullut koria, tuli lasinalunen. Aika hankalaa virkata tuo lahjanaru. Kun ymmärsin sitä halkaista, homma helpottui, mutta luovutin kuitenkin aika pian. Lasinalusesta tuli kyllä ihan kiva.
Linnuille tein tänä vuonna kranssin. Laitoin kakkuvuokaan auringonkukansiemeniä, pähkinöitä, rusinoita ja kuivattuja aprikooseja ja kaadoin sulatetun kookosrasvan päälle. Koristelin vielä mandariinirenkailla ja täytyy sanoa, että siitä tuli kaunis. En vain muistanut ottaa kuvaa ennenkuin olin sen jo ripustanut pihalle. Kuva ei ole häävi, koska vilukissana nappasin kuvan keittiön ikkunan takaa pakkasta peläten.
Nyt ei muuta kuin kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja. Toivotan kaikille Oikein Mukavaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!!
Mustakissa tilittää tuntojaan perhe-elämästä, puutarhasta, käsitöistä ja tietysti kissoista.
torstai 30. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
Joulua odotellessa
Minulla on sitten kekseliäs tytär. Ostimme kaupasta valmiit osat piparkakkutaloon ja surku oli suuri, kun kotona selvisi, että kaikki muut osat olivat aikas pahasti mäsänä, paitsi katto. Nou hätä, Kultakutri keksi tehdä peltipurkista(joita meillä piisaa) talon ja koristi katon kauniiksi. Nyt talosta kurkkaa neljästä ikkunasta lumiukko. Nerokasta minusta ja lopputulos oli hieno.
Hahtuvavillalapasten koristelu ei aivan sujunut suunnitelmien mukaan sekään. Parit sain sinne päin tehtyä ja sitten olinkin jo katkonut kuusi huovutusneulaa! Lisää en lähtenyt enää hakemaan, vaan turvauduin muihin konsteihin; neulekukkia ja sydämiä virkkaamalla. Nyt on lapaset paketoitu ja voin alkaa tekemään vielä viimeisiä neuletöitä. Mopopoika on tilannut kynsikkäät ja äidille ajattelin virkata hartiahuivin. Lisäksi muutamia arigurumeja vielä ehtii tehdä, saa nähdä, ehtiikö niitä kuvata. Ai, ja vielä pitäisi virkata pari Lakupekkaa myös.
Leevin uusin puuha on kylppärin lattiakaivonkansi. Se pitää käydä koko ajan koukkaamassa pois paikoiltaan. Olen kyllä tiennyt, että kissat eivät pidä suljetuista ovista, mutta näköjään joillekin myös suljettu kaivonkansi on punainen vaate. Leevi vain nostaa ohi mennen kannen pois paikaltaan ja jatkaa taas muita puuhiaan.
Se viihtyy myös lumitöissä, eikä väistä kolaa millään. Tänään ei näkynyt misusta enää kuin pää, kun se viimein ponkaisi kasasta pois. Se pyydystää kolaa, lapiota ja harjaa ja loikkii syvään lumeen tosta vaan. Ja Nekku katsoo touhuja rappusten kaiteilta kuin ajatellen:" Mikähän totakin vaivaa." Sille ei tulisi mieleenkään mennä kahlaamaan hankeen, yök!
Eipä muuta kuin jännittävää joulun odotusta kaikille ja varmaankin mun kirjoitustahdillani myös Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua Kaikille!<3
Hahtuvavillalapasten koristelu ei aivan sujunut suunnitelmien mukaan sekään. Parit sain sinne päin tehtyä ja sitten olinkin jo katkonut kuusi huovutusneulaa! Lisää en lähtenyt enää hakemaan, vaan turvauduin muihin konsteihin; neulekukkia ja sydämiä virkkaamalla. Nyt on lapaset paketoitu ja voin alkaa tekemään vielä viimeisiä neuletöitä. Mopopoika on tilannut kynsikkäät ja äidille ajattelin virkata hartiahuivin. Lisäksi muutamia arigurumeja vielä ehtii tehdä, saa nähdä, ehtiikö niitä kuvata. Ai, ja vielä pitäisi virkata pari Lakupekkaa myös.
Leevin uusin puuha on kylppärin lattiakaivonkansi. Se pitää käydä koko ajan koukkaamassa pois paikoiltaan. Olen kyllä tiennyt, että kissat eivät pidä suljetuista ovista, mutta näköjään joillekin myös suljettu kaivonkansi on punainen vaate. Leevi vain nostaa ohi mennen kannen pois paikaltaan ja jatkaa taas muita puuhiaan.
Se viihtyy myös lumitöissä, eikä väistä kolaa millään. Tänään ei näkynyt misusta enää kuin pää, kun se viimein ponkaisi kasasta pois. Se pyydystää kolaa, lapiota ja harjaa ja loikkii syvään lumeen tosta vaan. Ja Nekku katsoo touhuja rappusten kaiteilta kuin ajatellen:" Mikähän totakin vaivaa." Sille ei tulisi mieleenkään mennä kahlaamaan hankeen, yök!
Eipä muuta kuin jännittävää joulun odotusta kaikille ja varmaankin mun kirjoitustahdillani myös Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua Kaikille!<3
maanantai 6. joulukuuta 2010
Valoa pimeyteen
Näimme kerran kirpparilla lasipurkista tehdyn lampun, jolla hintaa oli 52€. Kun sitten sattui Karhulan ehta lasipurkki vastaan myöhemmin hintaan 5€, ostin sen tietty.
Ja isäntä keksi tehdä siitä lampun, lamppusysteemi maksoi vajaat 5€, joten hintaa kertyi vajaa kymppi. Kieputin ympärille vähän juuttinarua, koska muuten se häikäisi silmiä. Hienoa valoa pimeään iltaan ja valo on mukavan tunnelmallinen.
Kultakutri teki sinisiä muffinsseja Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kuvassa näyttävät vähän kyllä vihreiltä, mutta sinisiä ovat- ja herkkuja!
Mustakissa-pannulappu sai seurakseen valkoisen. tytär kyllä sanoi tämän muistuttavan enemmänkin jääkarhua, mutta jos sanon sen olevan kissa, niin se on. Kyllä se mulla kelpaa hellakaveriksi.
Lakupekka pannulappuja olen tehnyt vähän useammankin ja niitä on jo vähän tilailtu jouluksi. On ihan kiva joulukukan korvike, vaihteeksi.
Hahtuvaisten loppulangoista olen tehnyt kynsikkäitä. Ne menevät paleleville työtovereilleni, jotka jäävät vuodenvaihteen jälkeen nykyiseen paikkaan hytisemään. Itse vaihdan muualle uusiin haasteisiin, voihan olla, että siellä on yhtä kylmä, mutta toivottavasti ei tarvitse työskennellä näpit jäässä. Näiden työkavereitteni ei ainakaan jatkossa tarvitse, koska hahtuvasta huovutetut ovat tosi lämpimät- ja kynsikkäissä on se hyvä puoli, etteivät estä päätetyöskentelyä. Toivottavasti tykkäävät ulkoasusta. Ensin mun piti neulahuovuttaa niihin vähän koristeita, mutta neulat katkesivat jo koelapasissa ja niin tyydyin nappeihin. Lapaset odottelevat vielä uusia neuloja, en toki aio kokonaan luovuttaa.
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)