Ensimmäiset

On sitten ensimmäiset lapaset tälle syksylle puikoilla. Virkattu peittoni valmistui, mutta on vielä vähän prässättävä sitä ennen kuin esittelen sen teille. Kädet olivat siis iltasella toimettomina, joten oli pakko aloittaa jotakin tekemään. Kiva lapasohje on joskus lehdestä repäisemäni, Novitan lapaskilpailun voittanut. Valkoinen ja punainen Nalle on lankana näissä.

Ensimmäistä kertaa pääsin myös mukaan Salaisen neuleystävän syksyyn ja sainkin jo ensimmäisen kortin SNYltäni.

Aivan ihana kortti, kiitos SNY! Ja sitten vastauksia Snytäni askarruttaneisiin kysymyksiin:
Lempivärejäni ovat kaikki murretut värit, olen väreiltäni sellainen perinteinen syksyn värinen.
Tykkään kyllä myös kirkkaan punaisesta, oranssista ja vihreästä ja onhan noita kauniita värejä muitakin.
Väreistä saa voimaa.
Omistan ompelukoneen, ja ompelenkin joskus. Se vaatii aina vähän enemmän ponnistusta, koska minulta puuttuu vielä se oma paikka ompelukoneelta ja olen sen kanssa aina jonkun tiellä. Mutta homma on hoitumassa kaiketi syksyn aikana.
Käsityökirjojani kävin vähän läpi ja tässä taitaa olla saalis kahdessa seuraavassa kuvassa. Aurinko tuli juuri kuvatessani esiin pilven takaa, mutta kai näistä jotain selvää saa:

Ja vastauksena viimeiseen kysymykseesi: Valmiina ollaan!! Kyllä on jännittävää ja kivaa. Jännityksellä odotan mitä syksy tuo tullessaan ja myös sitä, osaanko lukea oman yllätettäväni mieltymyksiä oikein....


Prinssin patjojen alla ei taida hernettä olla, niin hyvin tuossa nukuttaa. Sama ovatko tyynyt keinussa vai pakastimen päällä, kun ne on omakseen ottanut....

 Tästä toisesta, Nekku on enemmän ehkä kuningatar kuin prinsessa, olen tosi huolissani. Nekku lähti retkelleen kaksi viikkoa sitten, eikä ole sen jälkeen näkynyt. Ja niitä puluja taas lahdataan pelloilla... kun ei olisi kohdannut äitinsä kohtaloa. Miisun tarinan voi lukea TÄÄLTÄ. Pitäkää peukkuja, että muruseni Nekku vielä tulee takaisin ja ehjänä. Me ollaan etsitty ja huudeltu, kyselty ja soiteltu, kuuluteltu facessa ja käyty löytöeläintalossa, ei näy ei kuulu. Leevikin on levoton ja maukuu kaiken aikaa, mitä se ei yleensä tee. Minä odotan, en voi uskoa, ettei me enää tavattaisi...

Niin se on elämä, vuoroin iloa ja vuoroin surua ja huolta. Kaikesta huolimatta toivotan teille mukavaa viikonloppua.