Kun jotain oikein etsii...

...niin löytääkin jotain ihan muuta.

Nekkua on etsitty ilmoituksin, tien vieriltä ja pellon laidoilta sekä löytöeläintaloista. Ei jälkeäkään. Tänään nähtiin kettu, mutta en usko ketun vievän aikuista kissaa.
No, niin kävi, että Nekkua etsiessä törmäsimme löytöeläintalon sivuilla tähän yllä olevaan tyyppiin. Ja lopulta tapasimme hänet henkilökohtaisesti. Ja lopun sitten arvaattekin.

Leevi otti kaverin tyynesti vastaan, vähän tutustumista on suoritettu, välillä Leevi käy ulkona jäähdyttelemässä, vaikka mitään sähinöitä ei ole kuulunut.

Pikkuinen ei ole Leevistä moksiskaan, mutta hän on vanha konkari uusissa tilanteissa.
Hän on tullut löytöeläintaloon yhdessä äitinsä ja 9 sisaruksen kanssa. Sisarukset ovat löytäneet kodin, mutta hän on viimeisenä jäljellä. Syntynyt hän on toukokuussa. Yhteen perheeseen hänet jo otettiin, mutta palautettiin, koska hän ei ollutkaan heille se oikea. Tämä "vika" ei ole vielä selvinnyt meille, mutta luulen, ettei se meille selviäkään. Tässä ensimmäisessä perheessä ei ollut kokemusta aikaisemmista kissoista.Hyvä että huomasivat erheen ja palauttivat tyypin, jotta ei siitä ainakaan tullut kesäkissaa.  Kaveri on hyvin vilkas kyllä, ja ihan parilla pikku torkulla on menty aamusta tähän hetkeen saakka.

Hänellä ei vielä ole nimeä, koska meillä käydään siitä vielä keskustelua. Ehdolla ovat olleet Taavi, Sulo, Sisu ja sata muuta ehdotelmaa, mutta eiköhän se siitä selkeydy, kun vähän tutustutaan.

Ja niille jotka paheksuvat; ei hän ei korvaa Nekkua vaan odottaa Nekkua meidän kanssa takaisin kotiin. Meillä on ennenkin ollut kolme kissaa ja mahtuu nytkin kolme. Ja me halutaan Nekku takaisin, emmekä lopeta etsimistä. Hän on kuitenkin lohdun tuoja...

Mukavaa alkavaa viikkoa ja syyskuuta kaikille!