Tässä se nyt on

Sain kuin sainkin tämän torkkupeiton viimein kuvattua. Olen sitä tehnyt koko kesän, vähän kerrallaan. Kutsuin sitä vähän "Kyläsairaala-peitoksi" koska lähinnä töistä kotiutumisen jälkeen sen ohjelman ajan virkkasin sitä melkein päivittäin. Kesä on niin kiireistä aikaa, ettei sitä aina muistakkaan. Tekemistä on paljon ja aikaa niin vähän. No onneksi kesä tulee jollakin tavalla joka vuosi,

Nekku kultaa ei edelleenkään ole näkynyt eikä merkkiäkään siitä löytynyt.  Kohta lehdet tulevat alas pensaista ja heinikot kaatuvat, ehkä se sitten löytyy, jos jossakin makaa. Kuitenkin joku minussa vielä uskoo sen palaavan, miukaisevan hennolla äänellään jostakin illan hämärästä...

Sillä välin kun odottelemme Nekkua palaavaksi, pitää meillä elämää yllä tämä villikkomme Taavi eikä Leevi jää kakkoseksi, niin innoissaan se on kaveristaan.
Kuitenkin huimien leikkien päätteeksi tulee sitten väsy.

On hauska seurata, kuinka Taavi matkii Leeviä monissa asioissa, kuten makuuasennoissa.

Meillä on tuollainen iso nalle nimeltänsä Möhkö. Leevi on aina pitänyt Möhköä mammanaan ja käy vieläkin tamppaamassa sitä, kun tulee sellainen olo. Taavi pisti vielä paremmaksi; se löysi Möhköltä tissin ja käy nyt lutkuttamassa sitä ja tamppaa samalla vimmatusti tassuillaan. Pikku ressu.

Ja kun alkaa nukuttaa, niin sitten se uni vaan tulee...

Mukavaa iltaa kaikille!