Kävelyretkellä löytynyttä

Mehän siis tiesimme, että Nekku on jossain lähistöllä, mutta jostain syystä ei tule kotiin,

Viime viikolla kävimme taas lähistöllä iltakävelyllä ja huutelin Nekkua nimeltä. Piean mies sanoi, että näki jonkin liikkuvan läheisen peltotien laidassa. Huutelin vähän lisää ja sain pienellä äänellä vastauksen- tunnistin heti Nekuksi. Menin lähemmäs ja vähän arkaillen kissa tuli luokse. Otin syliin ja juttelin ja Nekku kertoi tarinoitaan. Läksin kävelemään miestä kohti ja kissa säikkyi tätä. Vasta kun mieskin alkoi sille jutella, kissa tunnisti. Kolme viikkoa retkeilyä ja jo käyttäytyi kuin villikissa.

Nekku oli oikein hyväkuntoinen, ei yhtään laiha eikä yhtään kurja. Tiedä sitten, onko myyrät pitäneet ruoassa vai joku syöttänyt. Katti haisi ihan märälle sammaleelle. Tytön mielestä kellarille.

Kotona pojat olivat kovasti kiinnostuneita poissa olleesta Nekusta ja Nekku joutui sähisemään ja murisemaan niille oikein tosissaan. Sehän ei poikia yleensäkään siedä, mutta nyt oli kuin olisi tavannut ekaa kertaa. Liekö kymmen vuotiaalla alkanut dementia vaivata; ei muista missä asuu ja kenen kanssa?

Kovasti oli asiaa ja hellyyden kaipuuta meille ihmisille ja viimein maittoi unikin oikein makeasti.

Yöllä oli Nekku tosin kovasti juttutuulella, ja meinasin hermostua siihen, kun olisi vain halunnut seurustella kaiken yötä. 

 Pääasia on kuitenkin, että neiti on taas kotona ja kunhan saadaan blogin synttäriarvonta pois alta, laitetaan Nekun arvonta käyntiin. Eiköhän se tämän syksyn retki ollut tässä ja neito pysyy maisemissa taas vuoden verran :)

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille! Ja sivupalkista löytyy linkki blogin arvontaan.

Voi maailma missä mennään

Jos jotain yritän välttää blogissani, niin politiikkaa. Mutta katsokaa nyt tätä kuvaa! Tähän me on menty. Tässä pätee se, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja se riittänee tästä aiheesta. Tietänette nyt mitä mietä olen aiheesta.

Ja edellisen postauksen ARVONTAAN pääset klikkaamalla.

Nyt synttäriarpastaan!

10.9.10 kirjoitin tähän blogiini ensimmäisen postauksen. Tuo syksy oli sekä ilon että surun aikaa; Leevi tuli meille elokuussa ja Nöpö jätti meidät lokakuussa. Tuosta aloituksesta blogini on varmasti muuttunut paljon, mutta edelleen se on kissablogi sekä neule/askartelublogi, vähän matkailuakin - perhe-elämä on varmasti jäänyt vähemmälle jo johtuen siitäkin, että lapsoset ovat jo isoja, enää kuopus on lapsi ja hänkin täytti jo 16.

Ensimmäisessä postauksessani oli Nekusta tämä kuva. Postaukseen pääset halutessasi TÄSTÄ.



Niin se aika kulkee, Nekkukin on jo 10 vuotias. Nekun arvontakin pitää järjestää, mutta juuri nyt neiti on syysretkellään ja odotan hänet ensin takaisin, jotta arvonta voidaan järjestää. Viime syksynähän Nekku oli pois viisi viikkoa. Nyt hän on ollut jo melkein kolme. Tällä kertaa en kuitenkaan ole kovin huolissani, sillä hänet on nähty mummilan pihalla(meiltä linnuntietä 200m) keinussa sadetta pitämässä... mutta siis kun hän suvaitsee saapua, arvotaan Nekun arvonta, mutta siitä sitten lisää....

Nyt kuitekin tähän arvontaan eli Mustankissantyttären 5-vuotisarvontaan.


Palkintona on tämä mainio neulekirja ja laitan mukaan jotain muutakin kivaa...

Arvonta alkaa nyt ja kestää kaksi viikkoa(siis 4.10.15 saakka). Arvan saavat tietysti kaikki kommentoijat, ja tavoista poiketen lukijana(tämän  hetkiset lukijat, jottei kukaan liittyisi vain arvonnan takia ja koska haluan palkita uskollisiani) toisen arvan ja linkityksestä kolmannen arvan. Laitoin linkitysarvan siksi, kun blogini on ollut niin pitkään hiljaa ja toivon arvontaan tietysti mahdollisimman paljon osallistujia.


Linkityksessä voi käyttää ylintä kuvaa. Muut kuvat ovat tuosta kirjasta ja lisäksi siinä on myös muita tosi kivoja, aika nopeasti toteutettavia neuleita. Kivoja vaikka lahjoiksi, joiden tekemiseen ei koskaan ole liikaa aikaa.

Onnea kaikille arvontaan!

"Mä en sitte toimi onnettarena, mua väsyttää liikaa...."

Syksyn säilykkeitä ja vähän valmistakin

Heippa,
kyllä onkin ollut hiljaista täällä blogissani pitkään. En ole aikonut lopettaa tai taukoakaan pitää, tämä vaan on nyt ollut taantumassa. Kaikkea muuta on ollut niin paljon. Aloitin opiskelun työnohessa ja se tietysti vie vapaa-aikaa, pieni kummipoika syntyi ekana lomapäivänä ja hän on ollut paljon nyt koneella istumista tärkeämpi ja lisäksi olen ollut ihan pihalla niin paljon kuin olen pystynyt.

No, selitykset sikseen ja aiheeseen. Syksyhän on säilönnän kulta-aikaa. Tänä vuonna ei vain ihan kamalasti säilöttävää meidän pihasta tullut; omenat ovat rupisia, kurpitsat kasvoivat ihan surkeasti, tomaatit eivät meinaa kypsyä ja kurkkuja ollaan kasvihuoneesta saatu ihan kaksi kappaletta. Hätä keinot keksii, kun säilöttävä on:

Tässä säilykkeessä on punajuuren kuoria, alunalla puretettuja lankoja ja vettä. Tämä saa valmistua nyt viikon tai kaksi ja sen jälkeen pääsen nauttimaan sadosta:)

Sukkia olen tehnyt ja kämmekkäitä, mutta niitä en ole vielä saanut kuvattua. Kummipojalle tein neuletakin- ja housut ihanasta langasta, jonka sain viime kierrokselta Snyltäni Päivikiltä.

Lanka on woolcottonia aivan ihanan pehmoinen ja juuri sopiva vauvaneuleisiin. Lanka riitti juuri ja juuri edes pintä nyssykkää ei jäänyt. Mutta sehän on vain hyvä ja hyvä ettei loppunut kesken.

Nyt ei pysty enenpään, mutta lupaan, että näin pitkää taukoa ei tule ihan heti. Poden flunssaa ja nyt kutsuu sänky. Heipä hei ja pitäkää huolta itsestänne.

"Miten niin en voi terottaa kynsiä tähän pyöränkumiin?"