lauantai 24. syyskuuta 2011

Ystävältä ystävälle

"Ystävyys on akku elämän arjessa!"





Sain tämän ihanaakin ihanamman tunnustuksen Janskulalta  My Way - My Life
blogista. Kiitos!! Pidämme tassuttimet kuivina!
Janskula on tehnyt tämän ihanuuden itse ja antoi luvan laittaa tämän eteenpäin.


Blogiystävät ovat yhtä tärkeitä kuin "fyysiset" ystävät. Usein blogiystävät ovat jopa paremmin saavutettavissa - eihän tarvitse kuin istua tähän ja avata kone. Muiden ystävien tavoittaminen arjen hötäköiden keskellä on paljon hankalampaa. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ystäviäni, vaan korostaa myös tämän blogimaailman ystävyyden merkitystä. Te siellä ruutujenne takana, olette TÄRKEITÄ, Kiitos, että olette siellä. Sen tietäminen tuntuu hyvältä.

Haluan jatkaa tätä tunnustusta eteenpäin seuraaville blogeille. Perusteena tällä kertaa se, että henkilöt blogien takana ovat olleet mukana Mustankissan tyttären alkutaipaleelta saakka.:

Sude    Suden silmukat-   blogista
 Kirsi Tää ois tän koti-blogista
 Katjusha  Onni on...-  blogista
Nenunen Matalalentoa sanojen voimin- blogista
 Lisäksi vielä Tanskulle  Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten- blogista 
ja Seijastiinalle Seijastiinan mietteitä- blogista, vaikka kaksi viimeistä jo Janskulaltakin tämän saivat.
Kiitos teille ja kaikille muillekin ihanille lukijoilleni! 


 Tässä tarinaa mietittäväksi, ja kylläpä siitä tulikin pitkä. Ei haittaa vaikka jättäisitte väliin,,
Tällä viikolla olen pohtinut ystävyyttä ja työtoveruutta paljon. Olen suhteellisen uusi tässä työyhteisössä, aloittanut vuoden alussa. Sain kiemuroiden kautta kuulla työtoverini kokeneen taholtani ilkeyttä ja väheksyntää. Hämmästyin ja ihmettelin, ettei hän ollut puhunut siitä minulle, vaan suoraan esimiehelleni (jolta en myöskään asiasta mitään kuullut, vaan vahingossa keskustelun sivusta sattuessani väärään aikaan paikalle). Te siellä ruutujenne takana ette tunne minua niin, että voisitte ottaa asian varsinaiseen ytimeen kantaa, mutta voin kertoa teille, että ilkeys ei kuulu taitoihini eikä väheksyntä liioin. Jos joskus haluaisin oikeasti sanoa jollekin suorat sanat, jäävät ne silloinkin kurkkuuni. En pysty sellaiseen, en vain pysty. Olen elämässäni kokenut koulussa sellaista ilkeyttä, etten sitä kenellekään soisi. Olen kärsinyt vuosia, pelännyt avata sen rakennuksen ovea ja astua sisään. Olen vuosia aamuisin tehnyt töitä, jotta olen saanut lähdettyä liikkeelle. En ikinä, EN IKINÄ, olisi kenellekään ilkeä, en koulussa tai töissä tai elämässä! 
Mutta olen oppinut, että joidenkin asioiden ei voi antaa olla. Niin kävelin tämän työtoverin huoneeseen ja kysyin, pitäisikö meidän kenties keskustella jostakin hänen mieltään askarruttavasta asiasta. Hän kielsi. Ei hänellä mitään puhuttavaa ollut, mistä sellaista olin saanut päähäni. Kerroin mistä, ja silloin hänen oli pakko myöntää. Kyllä, hänestä olin ollut sen näköinen, etten pidä hänen tavastaan tehdä töitä. Hän arveli, että minulla on suuria ongelmia ja puran ne katsomalla häneen ilkeästi. Hänen vuodatuksensa ei ole kokonaan edes kertomisen arvoinen, mutta hän tunsi, että olen täynnä ilkeyttä häntä kohtaan. Yritin kysyä, milloin tällaista on tapahtunut, missä tilanteessa jne. Hän vain jatkoi vuodatustaan, mutta ei osannut nimetä mitään päivää. Loppu tulos keskustelustamme oli se, että pärstäni ei kertakaikkiaan miellytä häntä. Olin hänestä kova ja ilkeä. Piste.
Olin lyöty. Jos se oli tarkoitus, se sattui, osui syvälle. Hänellä oli tunne. Jos hänestä niin tuntuu, täytyyhän siihen olla syy. Olinko todella katsonut  pahasti? Miksi olisin, koska hänen työskentelyssään ei ole minusta vikaa? Oliko se ollut iltapäivä, jolloin huomasin, etten jaksannut kuunnella kenenkään puheita, vaan olin omissa ajatuksissani? Näiden ajatusten kanssa jäin. "Hyvä kun puhuttiin. Ei anneta tämän tulla meidän työtä haittaamaan. Jatketaan tästä puhtaalta pöydältä", hän sanoi. Se siitä. Hän lähti kotiin, oli hoppu.
Minä jäin vielä. Jäin hämmentyneenä. Jäin ihmeissäni. Minäkö kiusaaja? Olenko?

Arvatkaa vaan nukuinko seuraavana yönä? Seuraavana päivänä lähdin onneksi työhommiin toisaalle ja perjantaina hänellä olisi vapaapäivä, onneksi. No, enpä ollut perjantaina minäkään töissä, iski jo torstaina migreeni, jota en olekaan potenut aikoihin. Kärvistetty on siis minua pari päivää oikein kunnolla. Olen miettinyt ja laittanut perheeni miettimään, millainen minä olen. Kysyin entiseltä työtoveriltani, jonka tapasin ja jonka kanssa tein töitä vuosia, millainen olen? Kukaan ei usko, että voisin olla ilkeä, piikikäs tai katsella toista halveksivasti. En minäkään, en vieläkään. Mutta hänellä on tunne. Jos on tunne, se pitää jostakin tulla, eikö?

Tapahtui käänne. Kuulin, etten ollut ensimmäinen tämän ihmisen tiellä. Hän aikaisemmin kokenut jonkun toisen olleen töissä arvostetumpi kuin hän itse, ja oli alkanut kaivaa maata tämän jalkojen alta. Käynyt pomon pakeilla kuiskimassa työpaikkakiusaamisesta ja tökkinyt työkaverin arkoihin paikkoihin. En koe saavani enempää arvostusta tai olevani uhka, asiakkaat kyllä pitävät minusta, "hankalatkin"(itse sanoisin haastavat)mutta sehän on meidän kaikkien työntekijöiden etu, että saamme luotua toimivat suhteet asiakkaisiin. Ehkä sittenkin tämä on peli. Mutta minä olen tässä pelissä huono. Olen paljastanut kaikki korttini ja hän tietää heikot kohtani. Luotin. Siinä virhe. Ja mitä ensi viikko tuo. Sitä en tiedä. 

Voin jo paljon paremmin itseni kanssa. Olen alkanut luottaa taas, itseeni. Koska voin luottaa taas uusiin ihmisiin, sitä en tiedä. En ole ilkeä, EN OLE. Kiitos siitä ystävilleni ja perheelleni. Luotan. He tietävät. Ja kuten entinen työtoverini sanoi - Meillä on töissä norsu, kun kerran hiirtä pelkää..... 

Mukavaa viikonloppua kuitenkin teille ystäväni! 

15 kommenttia:

  1. Kiitos ihana<3 Ihan tuli vedet silmiin kun luin tuon kirjoituksesi,itse en ole kiusaamisen kanssa joutunut tekemisiin kumpanakaan osapuolena,mutta yksi tytön parhaista kavereista on koulukiusattu ja sivusta olen nähnyt sekä tytön että vanhempiensa tuskan asian johdosta ja se toisiaan on jotain sellaista mitä ei kenellekään soisi=/Ymmärrän sisäisen myllerryksesi työkaverisi käytöksen johdosta,luulen kuitenkin että tapaus kertoo hänestä itsestään yhtä ja toista...Tosi inhottavaa kuitenkin sinulle joutua miettimään tuollaista juttua jossa ei ole päätä eikä häntää,toivottavasti tuo ei tuosta enää jatku!MÄ TIEDÄN ETTET SÄ OLE ILKEÄ=D Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle ystäväni<3

    VastaaPoista
  2. Kirsi:Kiitos sanoistasi, joka ikisestä<3

    VastaaPoista
  3. Todella kurjaa tuollainen, mutta valitettavan yleistä, ikävä kyllä. Oma puolisoni joutui irtisanotuksi kevättalvella vähän saman kaltaisen toiminnan seurauksena... Tosin kaikenhan voi verhota tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin.

    Toivottavasti esimiehesi näkee metsän puilta ja asiat kääntyy parhaiten päin!

    Voimia ja uskoa itseesi toivotellen Katja

    VastaaPoista
  4. Minä en sinua tunne, mutta en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella jonkun sanovan sinusta tuollaisia asioita... Luota itseesi ja siihen miten itse asian koet. Kaikkien kanssa ei vain voi tulla toimeen eikä tarvitsekaan. Toivottavasti tämä asia jää tähän ja voit hyvillä mielin jatkaa työssäsi. Voimia!

    VastaaPoista
  5. Katja: Kiitos. Jaksan uskoa, että vielä on oikeudenmukaisuutta.

    Pirjo; Toivon myös, että voin nauttia jatkossakin työstäni, sillä pidän siitä kovasti. Meillä on niin pieni työyhteisö, että helppoa ei tule olemaan, mutta olen valmis. Kiitos kannustuksesta ja viisaista sanoistasi, otan neuvosta vaarin ja luotan vaistooni;)

    VastaaPoista
  6. Mitä olen ollut blogituttusi, voin sanoa sydämestä, Sinä et ole ilkeä, etkä pahansuopa. Siksi moinen yllätti todella! Meijän töissä nykyään jatkuvaan käyvään palavereja työyhteisössä viihtymisestä. Oli nimetön kysely jossa piti vastailla kysymyksiin totuuden mukaisesti. Sitten niitä käytiin läpi muutaman palaverin verran. En tiijä oliko sitten vastaavaa hyötyä, meillä ei varsinaisesti ole kiusaamista, mutta työnantajan taholta kaivattasiin enemmän kiitosta, se luo motivaatioo tehä töitä.
    Mitä olen kuullut muualta missä tapahtuu työpaikka kiusaamista ja häirintää, niin tuntuu, ettei oikein ole aseita sen kitkemiseen. Kellä on isoin ääni ja rohkeus ajaa asiaansa työnantajalle, vaikka siinä ei ole totuuden häivääkään, saa kyllä kummasti äänensä kuuluviin ja mikä surullisinta, häntä uskotaan.
    Toivon sydämestä, että saat työrauhan ja jäynääminen loppuu

    Kiitän muuten tunnustuksesta, vien sen mennessäni omaa sivuani koristamaan:D

    VastaaPoista
  7. Ensinnäkin, kaunis kiitos tunnustuksesta!

    Vaikka kuinka yritän tekstin taakse kurkkia, en saa sinusta ilkeää ihmistä tekemälläkään! Minulle mustakissa on lämmin ja herttainen ihminen jonka kanssa varmasti tulisin toimeen blogimaailman ulkopuolellakin!

    Ja kovasti tulee mieleen yksi sana; KATEUS! Se on monen työyhteisön ongelma,varsinkin jos on työmaalla paljon naisia.Ei tarvi tehdä mitään toiselle, kateus vain tulee jostakin. Se on kyllä inhottava ja käsittämätön juttu ja siinä tulee pohdiskeltua paljon itseään. Vaikka on syytön.

    Minä olen läpikäynyt pitkän ja uuvuttavan työmaaongelmaruljanssin.
    En uskonut sellaisen keskelle koskaan joutuvani, koska en ole riidanhaastaja ja tulen aina kaikkien kanssa toimeen. Minä olen mielestäni ollut aina pidetty ihminen ja se oli todella isku vasten kasvoja että sain kokea tunteen että että eräs henkilö ei pidä minusta tai välitä mistään mitä sanon tai teen. Olen ilmaa. Tuntui pahalta ja koin olevani merkityksetön.
    Olen aina pyrkinyt elämässäni siihen etten tuottais kenellekään pahaa mieltä ja yllättäen olin keskellä kaaosta johon en oli koskaan tahtonut joutua.

    Omalta kohdaltani asiat ovat nyt ratkenneet pitkän taistelun vuoksi. Työnohjaus tuotti viimein tulosta ja nyt on ollut jo jonkin aikaa hyvä mieli töissä. Ja sillä hyvällä mielellä jään äitiyslomalle. Minulla on olemassa työpaikka minne on joskus taas mukava palata.

    Tsemppiä sulle ja muista aina että SINÄ OLET ARVOKAS JA HYVÄ IHMINEN! Sinä tunnet itsesi! Toivotaan että asiat selviää mahdollisimman pian parhain päin <3

    VastaaPoista
  8. Voi HARMI! Niin ärsyttävä tilanne ja voi niin hyvin samaistua tunteisiisi. Minä en ole itse joutunut tuollaisen käyttäytymisen kohteeksi mutta minulla on ollut tuollainen työkaveri, joka keksi koko ajan eri ihmisistä ihmeellistä juttuja: just pahoja ilmeita häntä kohtaan ja kiusaamista ja olen sitä mieltä, että hän oli ihan jossakin omassa luulosairaassa maailmassaan ja vaikutti koko työpaikan ilmapiiriin puhumalla toisista pahaa. Itse yritin aina välttää tilanteita, jolloin hän olisi voinut "avautua" minulle siitä miten joku taas häntä kiusaa. Itse hän oli pahin kiusaaja kaikista. Tunsin hänet parikymmentä vuotta ja koko ajan oli sama juttu; hän oli niin katkera kaikille. Onneksi pääsin eroon hänestä enkä halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Koita jaksaa ja yrittää ottaa etäisyyttä häneen ja nostaa itsesi hänen käytöksensä yläpuolelle. Mutta mielestäni voit myös kyllä sanoa mielipiteesi esimiehellesi asiasta: on väärin jos hän kuulee vain toisen mielipiteen se on väärin! Tsemppiä, ajattelen sinua lämmöllä ja pidän peukkuja pystyssä että kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
  9. Hienoa, kun olit niin rohkea ja otit asian suoraan puheeksi! Itselleni se on todella vaikeaa. Töissä on toisinaan hankalia tilanteita työkaverien kanssa. Onneksi mulla on esimieheni kanssa hyvä keskusteluyhteys, mutta itse sitä olisi oltava rohkea ja nostettava kissa pöydälle. Voimia sulle! Toivottavasti pian helpottaa. Et takuula ole ilkeä, aivan päinvastoin! Huh, kyllä työyhteisöissä voi tapahtua kaikenlaista. Ihan puistattaa, kun alkaa miettiä...

    Mutta ihanaa syyspäivää! ♥

    VastaaPoista
  10. Ensinnäkin KIITOS sinulle niin ihanista sanoistasi minulle blogissani!♥ Viestit blogiystäviltä ovat enemmän kuin tärkeitä!:)Juuri hetki sitten mietin ihan samoja asioita kuin sinä tästä blogimaailman ystävyydestä!:)Sekin ystävyys on tärkeää! Olisi vain joskus niin ihana nähdäkin kaikkia teitä! Joskus koen, että pitäisi enemmän kertoa, kuin ihania te siellä ruudun toisella puolen olette!!♥

    Kuule, toiset katsovat enemmän peiliin kuin toiset. Sinä kuulut niihin, jotka osaavat sinne katsoa:)Luin tekstisi huolella ja huomasin kuinka hyvin osasit analysoida itseäsi ja samlla arvostaa sitä toista, jolla selvästi on ongelmia, mitä ne ovat, vain hän itse sen tietää...
    Nyt vaaditaan johtajalta johtajuutta ja sitä sosiaalista pelisilmää. Onko hällä sitä, toivon hartaasti niin!! Olen kerran kokenut todella inhottavan jutun eräässä harjoittelupaikassa. Myöhemmin oivalsin, että takana oli pelko ja kateus, mutta asiat kääntyivät minun kannaltani hyvin:)
    Muista, että rukoksella on valtava voima! Minä rukoilin itsekin tuossa tilanteessani, jossa minun oli niin paha olla ja minua kuultiin!:))
    Sinulle iloisia ajatuksia, lämpimän halin ja voimia ja siunausta lähetän!♥
    Halaten, Marge

    VastaaPoista
  11. Ps. Salme Blomsterin kirjoja voin suositella, ovat ihania:)

    VastaaPoista
  12. Voi kiitos teille kaikille tuhannesti! Te olette antaneet minulle enemmän voimaa kuin voitte kuvitellakaan! Täällä liikutuksen kyyneleet silmissäni ihmettelen sitä suurta sydänten lämpöä, joka teistä hehkuu armaat ystäväni<3
    Olen saanut sellaisen latauksen hyvyyttä osakseni, ettei tuota mitään ongelmaa huomenna mennä pystyssä päin työpaikan ovesta sisään. Kiitos jokaisesta neuvosta ja rohkaisun sanasta, laitan myös käteni ristiin iltarukouksessa teitä kaikkia kiittäen. Kiitos, kiitos:)

    VastaaPoista
  13. Sini: Kyllä minä koko päivän kärvistelin asian kanssa ja mietin mitä teen. Sitten päätin vain antaa mennä, muuten tässä miettisin vieläkin, mistä oikeastaan oli kysymys. Se on todella vaikeaa kysyä toiselta, mikä on tai miksi on toiminut noin. Varsinkin, jos itse on koko ajan kuvitellut, että tullaan ihan hyvin juttuun.

    VastaaPoista
  14. Jaksamista sinulle työelämässä. Minulla on välillä töissä vähän samansuuntaista juttua. Minusta valitetaan ja sanotaan, että olen pelottava eikä minun luokseni uskalla tulla asioita toimittamaan. Jos haluan selvittää asiat esimieheni kanssa, niin eihän siitä mitään tule, koska en tiedä kuka on valittanut enkä tiedä mitä olen sanonut pahasti ja kenelle. Asia meni niin pitkälle, että kun tuntui etten enää jaksa, niin vaadin esimiestäni pyytämään työsuojeluvaltuutetun paikalle. Sitten juttelimme komisin minä, valtuutettu ja esimies. Sen jälkeen ei ole kuulunut enää mitään. Valtuutettu oli sitä mieltä, että minä voin antaa mennä noiden juttujen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja esimieheni pitää olla kriittisempi, mitä valituksia kuuntelee ja keneltä. En tässä nyt voi koko juttua selostaa enkä haluakaan, mutta vähän siis samanlaista. Itsekään en koe olevani kenellekkään ilkeä enkä kyllä missään nimessä pelottava.

    VastaaPoista
  15. Hui, nyt vasta luin tuon postauksesi... Aika kammottavaa. Itse koen olevani vähän samanlainen kuin kuvauksesi mukaan sinä olet. En osaa saati pystyisikään olemaan ilkeä kenellekään. Jopa aiheesta kritisointi on minulle töissä vaikeaa. Yritän aina sanoa asiat niin hienotunteisesti ja kiltisti kuin mahdollista, en halua loukata ketään. Siksi osaan samaistua tunteisiisi, voin vain kuvitella, miten pahalta tuo kaikki sinusta tuntuu...ja migreenikin varmaan laukesi ihan tuon jutun takia. Itsekin reagoin usein ikäviin juttuihin kehollani..joku paikka prakaa niinsanotusti. On kurjaa, että löytyy ihmisiä, jotka yrittävät saavuttaa itselleen ihailua ja meneytystä kaivamalla maata toisten jalkojen alta, toisten kustannuksella.. heillä on kai taito kaiken lisäksi etsiä "kynsiinsä" henkilöt, joita on ennenkin "lyöty". Lyötyähän on helppo lyödä... Mutta miten halpamaista se onkaan..ja sitten vielä kieltää naamatusten. Lähipiirissäni on parikin koulukiusattua (näistä tapauksista on nyt jo vuosikymmeniä aikaa..) ja molemmat näistä pahasti kiusatuista kärsivät edelleen, tänä päivänä noista "kummituksista", kukin tavallaan. Päällimmäisenä kai huono itsetunto. Siksi tuo juttusi kolahti minuunkin erityisesti.
    Toivottavasti tuo asiasi töissä selviää, etkä joudu sen takia enää kärsimään. Oli hyvä, kun otit suoraan tuon henkilön kanssa asian puheeksi. Toivon sulle rohkeutta ja voimia jatkossakin nostaa kissa pöydälle! Minä uskon, että tuollaisilla henkilöillä on omia ongelmia, he tuntevat kateutta tai mitä lie toisia, sinun kaltaisia, kohtaan.
    Älä missään nimessä anna tuollaisten puheiden saada itsessäsi valtaa, niissä ei varmasti ole mitään totuusperää! Uskon hänen "tunteensa" olevan ilkeyttäsi kohtaan ihan tuulesta temmattua!
    Parempaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!