Olen nyt ihan hurahtanut neulomaan kirjoneulelapasia ja koska niitä tulee yli omien tarpeiden päätin järjestää arvonnan.
Oma neulomishistoriani on seuraavan lainen: Kun koulussa teimme ekoja lapasia kolmannella luokalla, olin tehnyt ekoilla kerroksilla nurjaa siinä missä piti olla oikeaa neuletta. Lapanen oli jo ohi peukalon, kun opettajani huomasi virheeni ja hupsista vaan, otti puikot pois ja vetäisi langasta. Jotta oppisin alusta asti tekemään hyvää jälkeä. No, empä oppinut, en nimittäin tehnyt sen jälkeen ensimmäistäkään neuletyötä koulussa, en vaikka äitini yritti parhaansa mukaan houkutella. Hän yritti tehdä huonoa jälkeä kutoessaan koulutöitäni, jotten vallan jäisi ilman numeroa. Luulen, että opettaja kyllä huomasi, mistä oli kyse.
Onnekseni menin peruskoulun jälkeen kotitalousoppilaitokseen kuluttamaan aikaa päästäkseni hakemaan sos.alan oppilaitokseen. Siellä oli aivan ihana herttainen vanha rouva käsityöopettajana ja hän sai innostukseni palaamaan. Onnessani kudoin villapaidan, ja pian jo sukkia ja lapasia ja siitä se taas lähti. Ja olen hänelle paljosta kiitollinen, sillä olen saanut loistavan harrastuksen joka tuo mukanaan paljon hienoja asioita. Mikään super kutoja en taidoiltani ole, mutta sen annan itselleni anteeksi ja tyydyn tulokseen jonka aikaan saan.
 |
Tältä pohjalta siis lähdetään. Arvontaan pääsee osallistumaan kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla omia käsityömuistojaan, hyviä tai huonoja. Siitä saa siis yhden arvan. Toisen saa mainostamalla arvontaa omassa blogissaan. Ja kolmas arpa tulee osallistuville lukijoilleni, siis heille, jotka tähän päivään mennessä ovat ilmottautuneet lukijoikseni. Haluan näin kiittää teitä ylimääräisellä arvalla. Arvonnan takia ei siis kannata liittyä lukijakuntaan, mutta jos muuten kiinnostusta riittää, niin tervetuloa. Ja palkintona ovat kuvan lapaset.
Arvonta alkaa nyt ja päättyy Nuutinpäivänä, eli 13.1.2012. Onnea arvontaan!
Mulla ei ole oikein mitään erityistä käsityömuistoa, mutta osallistun 3 arvalla mukaan, jos se vain passaa:))Kauniit lapaset
VastaaPoistaTervetuloa mukaan vaan;)
VastaaPoistaMukaan kolmella arvalla lähden. Muistojani olet lukenutkin oman blogini puolelta. Eli ennen tykkäsin tehdä lapasia paljonkin, mutta kun kokeilin kaikkea, niin se toisen parin kutominen aina takkusi... oli tylsä tehdä samanlaista toista. Mutta nyt on miehen kymmenen vuotta sitten aloitetut lapaset valmiit, sai ne pukilta ja sai myös lankakerät joista lupasin tehdä sukat. =) uskoisin sen kuitenkin ottavan vähemmän kuin kymmenen vuotta. Nyt olen tosissaan innostunut kaikesta käsillä tekemisestä, ylinnä kuitenkin edelleen korut.
VastaaPoistaLaitan hetimiten linkin tuonne omalle puolelleni ja pidän kaikki mahdolliset onnenkalut esillä, koska en yleensä koskaan voita mistään mitään. ;D
Niin kauniit lapaset että täytyy osallistua, sopisivat yhteen punaisen piponi kanssa jonka neuloin viime keväänä. Tarkoitus oli neuloa niille kaveriksi juuri tuon tyyliset ja väriset lapaset tänä syksynä, mutta kun käsi on ollut kipeä, on neulominen jäänyt. Toivottavasti on arpaonnea :) Osallistun kahdella arvalla.
VastaaPoistaKahdella arvalla mukana. Tykkään itse neuloa kuvioneuletta, mutta en niinkään kirjoneuleita. Joskus nuorenpana yritin, mutta ne oli aika säälittäviä yrityksiä, enkä ole nyt tullut kokeilleeksi.
VastaaPoistaAla-asteella väkersin lapaset,(Hanhiniemen Paulin äidin ohjauksessa) jotka olivat ihan eri kokoiset ja yläasteella kai sukat, joissa oli vähän samaa vikaa.
Innostuin neulomisesta enemmän vasta aikuisuuden kynnyksellä, silloin kun ei enää tarvinnut riidellä äidin kanssa, vaan pystyi ottamaan ohjeita vastaan ilman tappelua. Teen kantapäät sukkiin aina äidin ohjella, vaikka ohjeessa neuvottaisiin toisin.
Joskus omassa kodissa ollessani sain äidiltä neulomisen ABC-kirjasen, joka oli ollut jonkin lehden välissä ja sieltä opettelin tulkitsemaan neuleohjeita. Yrityksen ja erehdyksen kautta jälki on alkanut parantua vähitellen.
Edelleenkään en viitsisi tehdä mitään isotöistä, koska kyllästyn aika nopeasti. Jos teen villapaitaa, saan hyvin aikaan toisen hihan ja etu- tai takakpl:n, mutten viitsisi tehdä kahta lähes saman kaltaista palaa.
Ai niin, tarkistahan tuo arvontapäivä. ;D Unohtu aiempaan kommenttiin se laittaa.
VastaaPoistaOlen aina ollut innostunut käsitöihin, lähinnä neulonta ja virkkaus ovat parhaimpia. Ompelukoneen kanssa en ole kavereita.
VastaaPoistaKouluaikoina oli innostava opettaja ja siitä se sitten lähti ja loppua ei näy.
Paljon olen neuleita minikoossa, mutta ne ovat nyt taustalla.
Osallistun yhdellä arvalla.
Upeat lapaset =) Kolmella arvalla mukana. Varhaisin kästyötunti muistoni oli siinä, kun äitini oli opettanut minut neulomaan jo noin vuotta aiemmin kuin muille luokkalaisilleni opetettiin neulomista. Minä ja luokkakaverini Leena puhuimme keskenämme ja neuloimme ainaoikein pannulappuja ja vasta harjoittelevat tiuskivat meille, että olisimme hiljaa ja neuloisimme kuin muutkin :) Kerrankin osasin jotain ennen muita. Kyllä olenkin kiitellyt äitiäni tämän taidon opettamisesta.
VastaaPoistaKahdella arvalla mukaan!Käsityöt ei ole oikeastaan minun juttuni,ihailen kovasti niitä ihmisiä,jotka omaavat kutomisen taidon!!!Muutamia sukkia ja lapasia olet kutonut,eikä niistä kovin kummoisia tullut :0)
VastaaPoistaTodella kauniit lapaset!
VastaaPoistaMinullekkaan ei käsityöinnostus tullut koulussa. Käsityönopettajamme oli tiukka ja pelottavakin. Mutta koulun jälkeen innostuin virkkaamisesta ja neulomisesta ja into on säilynyt edelleen.
Arvontaan mukaan kolmella arvalla:)
Joo kiitos vaan Kati, ei toki vuotta ole osallistumisaikaa.. heh heh...korjaan heti.
VastaaPoistaAivan ihana lapaset. Olen itsekin tehnyt puna-valkoisia lapsia. Käsityöinnostukseni alkoi jo 6-vuotiaana mummoni opettaessa minut virkkaamaan. Sen jälkeen äitini opetti kutomaan ja koulussa olinkin sitten jo "haka" tekemään käsitöitä. Innostus ei ole vieläkään laantunut vaikka aina en ole onnistunut ja olen pitänut jonkin asteisia taukojakin. Ompelukonekin on tullut tutuksi vaatettaessani kaikki neljä lastani.
VastaaPoistaMukana arvonnassa yhdellä arvalla.
Pipsapippuri
Voi minä rakastan kirjoneulelapasia, kai siksi, kun en itse osaa kirjoneuletta. Toivottavasti onni potkaisee minua oikein kunnolla, kolmella arvalla mukana.
VastaaPoistaMinun äitipuoleni oli käsityönopettaja ja vaati minun tekevän kaikki vaatteeni itse. Jo 12 vuotiaana ompelin itse talvitakkini isän vanhasta takista. Ensin piti purkaa saumat ja sitten kangas käännettiin toisinpäin, että näytti uudelta. Samoin ompelin itse kaikki mekkoni, housuni y.m. Siitä lähtien olen inhonnut koneella ompelua, enkä ompele kuin pakon edessä :)
Ihanat kirjoneulelapaset!! Olin koulussa toivottomista toivottomin tapaus käsityötunnilla ja opettaja kyllä onnistui sen minulle monisanaisesti myös kertomaan. Kesti vuosia ennenkuin uskaltauduin edes kokeilemaan mitään käsityön tekemistä ja -yllätyksekseni- huomasin, etten nyt ihan surkimus kuitenkaan olekaan, vaan saan ihan kauniitakin asioita syntymään.
VastaaPoistaNätit lapaset. Arvalla mukana.Koulussa onnistuin saamaan ensimmäisestä pannulapusta pipoa muistuttavan tekeleen
VastaaPoistaKolmella arvalla mukana :)
VastaaPoistaMinä olen koulussa ollut puukäsitöissä (ja vähän metallikin), mummoni opetti minut kutomaan ja sisko ompelemaan. Siitä se sitten on vain pikkuhiljaa lähtenyt ;) Neulomisen olen aloittanut noin 12 vuotiaana ja ompelun saloihin päässyt kiinni aikuisiällä. Virkkaamaan olen oppinut sinnikkyydelläni ja tätieni avustuksella, heh! Se ei suju edelleenkään niin mallikkaasti kun haluaisin :D
Ihanaa loppu vuotta sinulle ja käsityörikasta vuotta 2012!
Mulle on jääny kauhea kammo yläasteen seiskaluokan kässäntunneista..opettaja oli vanha ja vaativa ja itellä kun ei niitä käsityölahjoja ollut niin tulevat tunnit aina ahistivat ja mietti jo ennakkoon,mikä vaikea kohta niissä lapasissa odottaa taas ensi käsityön tunneilla..eli käsityöihmistä ei musta tullut siksi lapaset tulisivat tarpeeseen.;)
VastaaPoistaOsallistun käsityömuistolla :) Jään toki myös seuraamaan mielenkiintoista blogiasi :)
VastaaPoistaAjattelin jakaa vähän kivuliaamman muiston, neuloin lapasia kymmenisen vuotta sitten poikaystävälleni, jätin puikot pystyyn lankakerään lattialle ja nukkumaan mennessä arvaatte varmaan, astuin puikkojen päälle. Yksi lävisti jalan, ja siihen jäi mun neulomiset :D Nyt tälle voi jo nauraa, mutta eipä silloin naurattanut..
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2005, opettelin uudestaan neulonnan salat ja siitä tää hulluus sitten lähti.
Osallistun mukaan kahdella arvalla. Omat muistoni käsitöistä ovat olleet aina myönteisiä - sain tehdä kotona käsitöitä sekä isän että äidin kanssa. Koulumuistotkin ovat hyviä, taidan olla siitä harvinainen tapaus, että käsityötuntien traumoja minulla ei oikeastaan ole yhtään... Viime aikoina olen miettinyt sitä, miten saan olla isälleni kiitollinen siitä, että hän antoi minun tulla mukaansa kun meni verstaalle tekemään jotakin. Tuli opittua vasaran, sahan ja monen muun työkalun käyttö. Mm. nikkaroin alle 10-vuotiaana barbinukeilleni huonekaluja. Muun muassa pirttikalustosta ja sohvaryhmästä tuli aikoinaan ihmettelyä, että miten se tyttö on osannut tuollaiset askarrella. :)
VastaaPoistaKauniit lapaset!
VastaaPoistaMukana arvonnassa yhdellä arvalla.
Kaverit kutsuivat minua mummoksi, kun koulussakin virkkasin välitunneillä vaatteita nukeilleni. Olen harrastanut KIPpailua jo kolmekymmentä vuotta sitten :-)
Yhdellä arvalla mukana. Teinitytöstä olen tehnyt vaatteita sekä itselleni että muistan tehneeni myös pikkuveljelleni pitkät housut ja paidan. Alkuun työt oli tarpeeseen tulevia, sittemmin silkasta tekemisen ilosta. Nyt vain ja ainoastaan myyntiin.
VastaaPoistaArvontaan mukaan kolmella arvalla. Käsityömuistoni ovat suureksi osaksi positiivia. Ainoita varjopuolia on se, että minulla on aina useampi projekti käynnissä, jolloin niiden valmiiksi saaminen kestää. Ihailen suuresti ihmisiä jotka ovat käsistään käteviä ja pyrin tukemaankin kotimaista käsityötä aina aika-ajoin ostelemalla niitä itselleni ja muille päivien piristykseksi.
VastaaPoistaJee. Kivaa päästä arvontaan! Olen mukana kahdella arvalla, kiitos!
VastaaPoistaMukana arvonnassa yhdellä arvalla. Minulla on positiivisia muistoja koulun käsityötunneilta. Tykkäsin ommella ja neuloa. Olin oppinut kotona jo perusasiat ja opettaja oli innostava.
VastaaPoistaVoi miten kauniit lapaset ! Mulla on myös muisto kouluajoilta, lapaset piti neuloo seiskaluokalla, semmoset:,jotain kuvioo kahdella värillä, mä onnistuin tekemään ihan omat kuviot ja ope ei tykänny ;)
VastaaPoistaSano ettei käsityöt oo mun juttu ! Oli aika kummissaan kun näki myöhemmin töitäni esillä naapuri kaupungin käsi-ja taideteollisuus oppilaitoksen vitriinissä;D
Kahdella arvalla mukana onnea kokeilemassa, nuo lapaset olis kyl ihana saada ♥
Arvonnassa mukana yhdellä arvalla. Itsekään en koulussa tykännyt käsitöistä mutta niin sitä vaan on innostunut aikuisiällä käsitöitä tekemään.
VastaaPoistaIhana palkinto,mieluusti lukijana mukaan. Olen "aina" tehnyt käsitöitä, pienenä pienen tytön töitä isompana..no vähän isomman tytön hassuja käsitöitä..
VastaaPoistaVaikeita ne käsityötunnit olivat minullekin, enkä voi syyttää opettajaakaan.
VastaaPoistaMukana arvonnassa kahdella arvalla.
Kiva kun tulit lukijakseni :)
Koulun kässä oli kamalaa. Kaikki ompeli samanlaista rumaa vaatetta tosi rumista kankaista. Kankaissa oli vain pari värivaihtoehtoa. Kaikki tehtiin vaikeimman kautta: harsittiin, piirrettiin ompeluviivat ja joka välissä työ piti hyväksyttää opella. Koko aika meni opelle jonottaessa.
VastaaPoistaYhdellä arvalla mukana!
- Susanna maalta -
Ihanat lapaset ♥
VastaaPoistaSukan teko on mulle ollut kauheinta, koulussa, ja lapastenkin, enkä nykyään neulokaan mitään, vaikka käsitöitä teenkin, virkkaan peitteitä ,kirjon ja hm.. mitsä muuta..
Mutta noita sukankantapäitä on siis kouluaikana itkien väännetty, kai siitä johtunee, etten mielelläni neulo, oli kauhee opettaja minulla :(
Tämän verran tarinaa, ja lukijakin pitäs olla, jotta, mitäs siitä nyt tulee, 2 arpaa!
Yhdellä arvalla mukana.
VastaaPoistaKoulussa pelkäsin käsityönopettajaa, josta liikkui kamalia huhuja (oli muka erotettu edellisestä koulusta kun heitteli lapsia saksilla). Äitini ei osannut eikä halunnut osata mitään käsitöitä. Itse käsityölehtiä selaamalla, tuskailemalla ja yrittämällä + erehtymällä ja niillä koulun opeilla opin tekemään villasukkia ja lapasia ja myöhemmin paitoja. Neulomisesta olen aina tykännyt, ompelu on vaikeampaa ja siihen joudun itseäni tsemppaamaan enemmän. Langat on käsissä päivittäin, neulominen on paras harrastukseni!
Mukana ollaan yhdellä arvalla :) Mulla neulominen alkoi sujua vasta aikuisena, täydellistä jälkeä ei tuu vieläkään mutta riittää mulle ;)
VastaaPoistaIhanat lapaset:) Mukana yhdellä arvalla.
VastaaPoistaMulla oli yläasteella intoa tehdä käsitöitä (toki sitä aiemminkin), mutta kuinkas kävikään...
VastaaPoistaOlin ompelemassa shortseja, yhteen kohtaan pyysin apua, noh opettaja neuvoi- väärin. Tämä kyllä huomattiin, mutta siitä johtuen sain työni viimeisenä valmiiksi.
Opettaja katseli työtäni ja sanoi: "Kyllä sulle tästä kuuluis 9, mutta tulee pian liikaa hyviä numeroita, mitähän se rehtorikin siitä sanois. Saat 8:n, toivottavasti et hae mihinkään käsityöalan oppilaitokseen."
Joten kiitti vain, meni monta vuotta ennenkuin sain intoni takaisin. Ja tämä tapahtui kuitenkin vuosituhannen vaihteessa...
Kahdella arvalla mukana.
Ihana arvonta!!! Mukana ehdottomasti!
VastaaPoistaYläasteella käsityönopettaja varmaan vihas mua. Lähes joka tunnin alku se laittoi mut käytävälle hengailemaan ..pääsin sit tosin jonkin ajan päästä takaisin. voin kertoa ettei suuresti käsityöt kiinnostanu =P No, nyt kun on saanu itte opetella ni kiinnostaa kovasti :)
Oma käsityömuisto on,kun mummu opetti minut virkkaamaan patalappuja.<3
VastaaPoistaOsallistun kahdella arvalla!
Hyvää Uutta Vuotta Mustakissa ♥
VastaaPoistaKauniit kuviolapaset on niissä kutomista. Hyvää Uutta vuotta 2012 teille kaikille tasapuolisesti.
VastaaPoistaOIKEIN IHANAA UUTAVUOTTA SIULLE 2012! ;O) UPEET LAPASET!
VastaaPoistaMuistoja olis vaikka romaaniin asti,niin hyviä kuin huonojakin,jos näin vuoden vaihtumisen kunniaksi kuitenkin ensin niitä hyviä=D Ehdottomasti parhaita käsityömuistoja ovat tuon oman neidin kanssa värkätyt käsityöt,viimeksi tehtiin piparilyhtyjä joululahjoiksi ja voi sitä onnistumisen iloa ja riemua,sen soisi ihan kaikille=D Entisaikaan (tai en tiedä vaikka olis vieläkin,en oikein usko kuitenkaan)oli tosiaan opettajissakin noita ilontappajia,omaankin tuttavapiiriin kuuluu monta ihmistä jotka ovat tekemisen ilon löytäneet vasta aikuisella iällä,ihan hirveetä latistamista ollut,mitä sillä on väliä jos jutut on vähän vinksinvonksin,pääasia että on hauskaa ja taitojen karttuessa jälkikin paranee,niinhän se on tässä elämässä muutenkin,kannustuksella pääsee paljon parempiin tuloksiin kuin latistamisella=D Ihanaa ja käsitöiden täyteistä tulevaa vuotta sinulle<3 Kaikilla mahdollisilla onnea yrittämään:)
VastaaPoistaYhdellä arvalla kokeilen onneani. Minulle käsityöt ovat geeniperimä luulen, kaikesta olen kiinnostunut ja haluan rohkeasti kokeilla kaikkea uutta ja vanhaakin. Kädentaidoissa mikään ei ole hukassa.
VastaaPoistaYhdellä arvalla kokeilen onneani! :)
VastaaPoistaKahdella arvalla mukaan.
VastaaPoistaMeillä on aina äiti tehnyt jos jonkin moisia käsitöitä.
Eiköhän minun käsityö vimmani ole tullut jo äidinmaidosta.
Mukavaa alkanutta vuotta sinulle.
Oma käsityö innostukseni on saanut alkunsa äidiltäni ja mummoltani.Äitini teki meille vaateet kun oltiin pieniä,siskolleni ja minulle samanlaiset mekot.Meillä ei ollut omaa ompelukonetta,joten äiti kävi naapurissa ompelemassa.Mummoni teki meidän nukeille vaatteita polkuompelukoneella.Muistan kun äiti osti ompelukoneen,olin varmaan ehkä kymmenen vanha.Kovasti sillä ommeltiin.
VastaaPoistaKäsityöopettajani oli kansakoulu aikaan ihana.Saatiin tehdä käsityötunneilla itsellemme vaatteita.Hän piti myös iltaisin käsityökerhoa,johon tietysti osallistuttiin.
Pelkästään hyviä muistoja käsitöistä minulla on ja kyllä ne kuuluu jokapäiväiseen tekemiseen.
Osallistun kolmella arvalla ihanien lapasten arvontaan.
Oikein hyvää uutta vuotta.
Oikein
Jostain syystä en saa tuota päivämäärää korjattua oikeaksi vaikka mitä teen. Se on siis 13.1 tänä vuonna ei 13.12 sillä se jo olisi pitkä odotus,,
VastaaPoistaOsallistun kahdella arvalla:
VastaaPoistaMuisto: Muistan, kun koulussa tehtiin käsinuket neulomalla. Mä tein sen tummanruskeasta villalangasta. Opettaja oli huono käsitöissä, eikä osannut kunnolla neuloa juuri sitä, mitä halusin. Niimpä se käsinukke levisi ja levisi sieltä käsiosasta :D
ja mainostan siis arvongtaa blogissani.
Yhdellä arvalla noin kauniiden kintaiden arvontaan.
VastaaPoistaKyllä se neulominen pienenä oli aika takkuamista. Neljännellä luokalla teimme kintaat villalangasta. Minä jo siihen aikaan neuloin hirveän tiukkaa, joten kintaista tuli oikein peltiä. Sormenpäähän meinasi tulla reikä kun metallipuikot olivat niin terävät.
Kässämuistoni on seuraavanlainen: Kudoin ala-asteella pinkit säärystimet, ja annoin ne sitten isälle isänpäivälahjaksi kun en hädissäni muutakaan lahjaa keksinyt. Mukana yhdellä arvalla! :) suddenconnection(a)hotmail.com nimim. Shiva
VastaaPoistaMinulla on oikeastaan vain hyviä muistoja koulun käsitöistä ja yläasteella innostukseni nousi, kiitos herttaisen opettajani. Suurin vaikutus on kuitenkin on ollut omalla äidillä, joka antoi minun pienenäkin leikisti neuloa hänen keskeneräisiä neulomuksiaan silläkin uhalla että pudotin suuren osan silmukoista ja antoi vapaasti käyttää ompelukonettaan.
VastaaPoistaLähden mukaan yhdellä arvalla kokeilemaan onneani ihaniin lapasiin.
Itsellä käsityöinnostus alkoi ihan pikkutyttönä mummin neulomisia katsellessa :) Paljon tein nuken vaatteita ja barbeille kaikkea, siirtyen vähän isompiin töihin! :)
VastaaPoistaMukana arvonnassa olen yhdellä arvalla!
Hei löysinpä tieni tänne mukavaan blogiin;)
VastaaPoistaOlen aina tykännyt tehdä käsitöitä - myös pienimuotoisia kirjoneuletöitä. Mieleeni ovat jääneet ala-asteen kouluajoilta muutamat käsityöt; kaikki tytöt teimme vauvan ruokalaput ja jotkut vauvan vaatteet. Ruskeaa neulepuseroa ja puuvillaista tunikaa muistelen silloin tällöin.
Ai niin...sitten vähän myöhemmin tein kangaspuissa äidilleni kaitaliinan, se on tallessa vieläkin - aikaa sen teosta on yli 30v.
Osallistun mielelläni arvontaasi yhdellä arvalla, kiitos.
Yhdellä arvalla mukana ollaan. Olen kiinnostunut jo pienestä pitäen käsillä tekemisestä. Aloitin uuden harrastuksen käsityökoulun ala-asteella. Se oli monen vuoden harrastus yhdessä tärkeiän kaverin kanssa. Muuttaessa jouduin luopumaan siitä tai siis vaihdoin eri paikkaan, koska harrastuksen jatkaminen samassa paikkakunnassa kuin ennen olisi ollut vaikeampaa. Nooh ei se harrastus ollukkaan samanlaista kuin edellisessä paikassa, lopetin sitten käsityökoulun. Käsityöinnostus vähän hiipui, koska itselle sopii paremmin harrastus johon mennään tiettynä päivänä ja aikana:)(sekä ihmiset ovat tärkeitä siinä) Nyt olen saanut uutta innostusta käsitöiden suhteen ja toivon, että se kasvaa vain :)
VastaaPoista(sonja.sulkunen@hotmail.com)
Omasta harrastuksestani sen verran, että olen aikanaan kutonut todella paljon. Niin koneilla kuin puikoillakin, mutta allergian takia olen joutunut lopettamaan :( Nyt olen sitten hurahtanut koruiluun. ( tervetuloa myös minun blogini arvontaan mukaan :) ja kolmella arvalla mennään, ei sitä voi vähempään tyytyä. * Aikuinen tytär tarvitsisi kunnon tumput poikiensa kanssa ulkoiluun, eli niitä tässä metsästän :)
VastaaPoistaMuistan koulusta paitapuseron ompelemisen, se oli yhtä tuskaa. Kun vihdoin sain paidan valmiiksi, heitin sen roskikseen. En ole sen jälkeen koneeseen koskenut. Onneksi olen aikuisella iällä löytänyt muut kädentaidot =) Arvalla mukana =)
VastaaPoistaKirjoittelin eilen tänne pitkät pätkät, mutta ne ovat kadonneet johonkin. Muistan, että ala-asteella opettaja oli tosi ikävä. Ei saanut kysyä neuvoa, vaan piti yrittää itse pohtia. Yläasteella tykkäsin kyllä kässätunneista, mutta opettaja ei tykännyt minusta. Yläasteen jälkeen lähdin käsi-ja taideteollisuuskouluun ja tajusin, kuinka paljon voi löytää iloa käsillä tekemisestä!
VastaaPoistaKouln käsitöistä ei jäänyt kovin mukavaa muistoa mutta mummun suhtautuminen käsillä tekemiseen oli tosi kannustavaa. Mummun sanonnasta tulee blogini nimikin. Mukaan yhdellä arvalla
VastaaPoistaKahdella arvalla mukana! Nyt vasta aikuisiällä olen ruvennut tykkäämään käsitöistä.Ja kantapään kautta teen kuitenkin edelleen juttuja :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, multa oli mennyt tämä arvontasi ohi!
VastaaPoistaTuo sun kertomus sai mussa toivon kipinän syttymään, että ehkä mäkin voin vielä oppia kutomaan ja tykätä siitä, vaikka koulukuistot eivät kaksiset olekaan. En koskaan ollut hyvä kutomisessa saati virkkaamisessa, tein minkä pakko oli. Yläasteella kässän ope oli kauhea haahka (anteeksi nyt vaan!) ja se tappoi viimeisetkin halut. Aikuisiällä olen taas alkanut ommella, siitä tykkäsin kyllä koulussakin, vaikken koskaan kehuja saanutkaan ;) Isäni oli vaatturi ja häntä tykkäsin jo lapsena seurata ompelusten ääressä... Isin vanha neulatyyny, semmoinen käsivarteen laitettava, on mulla nyt käytössä :)
Kauniita lapasia tavittelen kommentin ja lukijaarvan voimin. En ala linkittämään enää, kun näin mattimyöhäsenä olen liikkeessä...
Kauniit lapaset olisi ihana saada!
Aivan ihania muistoja täällä, hymy huulessa olen lueskellut:) Oma käsityöinnostuksen taisi alkaa jo siitä, kun noin kaksivuotiaana paras leikkini (kuulemma) oli äidin ommellessa siirrellä nuppineuloja neulatyynystä toiseen. Äitini on siis ompelunopettaja, joten kaikenlaista käsityötarviketta ona aina pyörinyt nurkissa enemmän tai vähemmän ja niinpä niiden kanssa on tullut tehtyä monenlaista tuttavuutta. Kahdella arvalla olen mukana, lapaset ovat tosi kauniit!
VastaaPoistaKäsintehtyjä muistoja syntyy jos ei päivittäin, niin ainakin viikottain lisää. Osa niistä päätyy blogiin. Iloista uutta vuotta! t. toinen epätäydelliseen jälkeensä ihan tyytyväinen :)
VastaaPoistaKoulun käsityötunnit olivat 70- ja 80-luvuilla aika ankeita; itse ei juuri päässyt vaikuttamaan mitä ja millälailla tehtiin. Tekniikatkin olivat aika perinteisiä..onneksi nyt kun lapsiaan seuraa niin asiat on aika toisin.
VastaaPoistaArvonnassa yhdellä mukana, peukut pystyssä, lapaset ovat todella kauniit!
Kahdella mukaan.
VastaaPoistaIkinä en oo yksiäkään tumppuja kutonu. Yhden peukalottoman vauvatumpun pikkusiskolleni...Koulussa pakolliset villasukat, joista suurin osa on Äiteni käsialaa....muutama vuosi sitten kutasin yhden sukan Pojalleni ja kun siitä kommentti oli, että mikä toi on, jäi toinen tekemättä....:D :D
Tykkään, ihailen ja pidän siis vaan muitten kutomuksia :)
Kahdella arvalla mukana kauniiden lapasten arvonnassa!:)
VastaaPoistaTosiaan, kuinka paljon voi ajattelemattomuudellaan opettaja pilata orastavan innostuksen, missä tahansa aineessa.
En muista koulusta mitään kamalia käsityömuistoja. Mutta jännä, kun on kulunut piiiitkä aika, voi uudestaan löytää käsityön ihanan rentouttavan maailman. Minä löysin virkauksen tai paremminkin isoäidin neliöt;)Nyt kiinnostaisi kutoa sukat, mutta, mutta, miten menikään se kantapää...;))
Iloa viikonlopuusi!♥
mä tein niin tiukkaa jälkeä kutoessa et puikot soi.. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Lapasista sain vain yhden kappaleen valmiiks vuoden aikana ja tein sitä tosiaan koko vuoden.. Ope ei tykänny ku multa jäi muut jutut tekemättä...
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Minun neule"historiani" alkaa ennen peruskoulua, kun mummoni opetti minulle alkeet.. silloinhan ei neulominen paljoa kiinnostanut... Mutta mummon väärän (hoitovirhe) kuoleman jälkeen lokakuussa 2006 tartuin puikkoihin.. ja käsiin ne ovat jääneet sen jälkeen eivätkä näytä irtoavan (enkä haluaisikaan!) Näin ajattelen myös vaalivani mummoni muistoa <3
VastaaPoistaOlin kahdeksan tai yhdeksän vuotias, kun neuloin ensimmäiset lapaset kahdelle nuoremmalle sisarukselle joululahjaksi. Neulominen oli mahdotonta kotona, jotta salaisuus ei paljastuisi ja siksi meninkin isäni serkun luo niitä tuhraamaan. Ja valmista tuli, tosin peukaloissa oli isoja reikiä, mutta tarkoitus oli hyvä...
VastaaPoistaNeulominen on aina väikkynyt taustalla ja nyt varttuneella aikuisiällä syttyi oikein kipinä asiaan, kun sain mustikoita kerättyäni palkaksi lankakassin reilut pari vuotta sitten. Sivuillani on tuosta alkaen syntynyttä materiaalia. Tuottoisaa aikaa.
Todettakoon, että taideharrastukseni tukee tätäkin tekemistä.
Minulla on täti ja mummi, jotka ovat kovia kutomaan, neulomaan ja virkkaamaan, joten yleensä uusia taitoja tulee opittua perässä tehden. Viimeisenä "hullutuksena" isoäidin neliöt, joista on peitto rakentumassa. Koulussa en käsitöistä erityisesti piitannut, tehtiin vain ns. perinteiset pakkopullat. ARvonnassa mukana yhdellä, kintaita en koskaan ole (opettajan sitkeästi yrityksestä huolimatta) oppinut tekemään.
VastaaPoistaIhana arvonta!
VastaaPoistaKäsityömuistoja riittäisi romaaniksi saakka, en nimittäin muista ajalta ennen käsitöitä mitään. Ensimmäiset muistikuvat lapsuudesta liittyy virkkaukseen ja kun puikkoja opin käyttämään, alkoi kutomishommat, ompelukone oli ja on tietenkin tytön paras kaveri...
minäkin mukaan arvontaan.
VastaaPoistaEipä paljon ole kehumista käsityötaidoissani.Yritys on kuitenkin kova.
Ihanat lapaset. Olen taatusti mukana arvonnassa yhdellä arvalla. Pahin käsityömuistoni: Olin neulonut villapaitaa itselleni roosan ja harmaan värisestä langasta. Olin jo kainalon kohdalla ja otin neuleeni mukaan kaikkialle. Neuloin myös metrossa, jonne sen neulomuksen unohdin....ikinä en sitä takaisin saanut - en löytötavaratoimistostakaan. Toivottavasti se joku, kenelle se kelpasi, neuloi sen loppuun asti kun lankaakin oli runsaasti mukana pussissa.
VastaaPoistaMieleenpainuvin neulemuistoni on 30 vuoden takaa. Neuloin armeijaa käyvälle veljelleni villapuseron. Pusero oli isotöinen, sillä veljeni on kookas ja lisäksi neuloin sen hyvin ohuesta 100 % villalangasta. Veli otti puseron heti käyttöön lomalle tultuaan ja sai sen tosi likaiseksi jo tuon saman loman aikana. Pistin puseron villapesuun ilman linkousta, mutta kone päätti toisin ja linkosi puseron pieneksi kovaksi villamytyksi. Harmitti niin, että itku tuli.
VastaaPoistaOsallistun arvontaan 2 arvallsa. On muuten todella kauniit lapaset.
Kauniit kirjoneulelapaset. Minäkin hurahdin syksyllä kirjoneuleisiin taas. Yhdellä arvalla mukaan.
VastaaPoistaMinun käsityömuistoni on hiukan toisen lainen: Sisarelleni virkkaaminen oli vaikeaa. Koulussa piti virkata reunuspitsi liinaan. Hän yritti ja yritti, mutta ei onnistunut. Minä virkkasin hänelle pitsin. Joulun alla hän sanoi, ettei vieläkään osaa virkata.
Hienot on lapaset,itse en osaa juurikaan neuloa mutta virkkaus sujuu.Mukana yhdellä arvalla.
VastaaPoistaMukana yhdellä arvalla =)
VastaaPoistaMinullakin on vain positiivisia käsityömuistoja. Toki joskus se hermo menee... Nuorempana tein paljon vaatteita sekä neuloen että ommelleen. Nykyään teen lähinnä kodin tekstiilejä sekä villasukkia ja tumppuja. Suurimmat virkkaus- ja neulontatyöni viimeajoilta on palmikkoneule-torkkupeitto sekä isoäidinneliö-torkkupeitto.
Kirjoneuleisiin ei taida hermo riittää ;-)
-tuija-
Pääasiassa käsityömuistoni ovat myönteisiä, mutta virkkaaminen ei jostain syystä oikein oo mun laji. Ala-asteella meiän piti virkata pieniä kukkasia usiampi ja mulla tuli jokkaisesta kukasta toinen toistaan pienempi. Liekö siittä johtuu etten oo vieläkään oikein virkkauksen ystävä. Nyt se toki jo luonnistuu jotenkin.
VastaaPoistaArvonnassa mukana yhellä arvalla.
Kolmella arvalla mukana.
VastaaPoistaMinulla ei nyt niin käsityömuistoja ole, mutta eniten ehkä yläasteelta tulee se, että olin melkeinpä ainoa, joka piti käsityön opettajasta, jota muut inhosivat. :)
Liityin lukijaksesi.
Tulen mukaan kahdella arvalla. Liityin myös lukijaksesi, en arvonnan takia vaan koska blogisi näyttää mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaVarhaisempia käsityömuistoja on kolmannelta luokalta, meillä oli käsityöopettajana sellainen joka ei neuvonut mitään. Neuloi vain omia neuleitain ja siltä muka jotain neuvo. En saanut sinä vuonna varmaan mitään aikaiseksi. Onneksi seuraavana vuonna vaihtui opettaja ja sen jälkeen on vain myönteisiä muistoja. Muuten, mullakin on kirjolapasvaihde päällä;)
Ihastuttavat rasat on nyt kyllä tarjolla :)
VastaaPoistaMikäs käsityömuisto mulla olis.. No, ei varmaan sen kummempaa, kun että kovasti olen aina tykännyt ja siksi kouluaikoinakin otin aina niin paljon käsityötunteja kun mahdollista. Kaikki vapaavalintaiset!
-Hanna-
(hansu_ko@hotmail.com)
Upeat lapaset - mukana kahdella arvalla! Ala-asteen käsityötunnit eivät minullekaan kaikista innostavimpia olleet... Onneksi innostus on vanhemmalla iällä tarttunut oman äidin myötä, hän ainakin jaksaa kärsivällisesti opastaa. :)
VastaaPoistaPeruskoulussa rakastin käsitöitä niin kauan, kunnes yläasteella otin valinnaista käsityötä ja opettaja oli vääränlainen (ei kemiat kohdannut). Sen jälkeen en ole tehnyt käsitöitä, nyt tekisi mieli taas aloittaa, mut on unohtunut taidot :(
VastaaPoistatittin_elamaa AT luukku.com
Minä ei pitänyt koulussa käsitöistä. Opettelin kaiken itse nyt vasnhempana.
VastaaPoistaKäsityötaidot on lievästi sanottuna aika hakusessa, hyvä, että koulussa tuli opittua jotkut perustaidot. Nyt vain pitäisi olla joku mentoroimassa ja innostamassa... Yhdellä mukana arvonnassa.
VastaaPoistaMukana yhdellä arvalla. Kelpaisi tumput mullekin. Koulun käsityömuistot on -onneksi- jo unohtuneet.
VastaaPoistaYhden arvan postaus. Minun ensimmäinen neule oli kaulaliina nukelle edestakaisneuleena. Lanka oli ruskeanpunaista kotona värjättyä lankaa. En ollut tuolloin vielä koulussa. Kun pääsin puikon loppuun, niin kääntymisapua piti käydä hakemassa äidiltä.
VastaaPoista