Kun jotain oikein etsii...

...niin löytääkin jotain ihan muuta.

Nekkua on etsitty ilmoituksin, tien vieriltä ja pellon laidoilta sekä löytöeläintaloista. Ei jälkeäkään. Tänään nähtiin kettu, mutta en usko ketun vievän aikuista kissaa.
No, niin kävi, että Nekkua etsiessä törmäsimme löytöeläintalon sivuilla tähän yllä olevaan tyyppiin. Ja lopulta tapasimme hänet henkilökohtaisesti. Ja lopun sitten arvaattekin.

Leevi otti kaverin tyynesti vastaan, vähän tutustumista on suoritettu, välillä Leevi käy ulkona jäähdyttelemässä, vaikka mitään sähinöitä ei ole kuulunut.

Pikkuinen ei ole Leevistä moksiskaan, mutta hän on vanha konkari uusissa tilanteissa.
Hän on tullut löytöeläintaloon yhdessä äitinsä ja 9 sisaruksen kanssa. Sisarukset ovat löytäneet kodin, mutta hän on viimeisenä jäljellä. Syntynyt hän on toukokuussa. Yhteen perheeseen hänet jo otettiin, mutta palautettiin, koska hän ei ollutkaan heille se oikea. Tämä "vika" ei ole vielä selvinnyt meille, mutta luulen, ettei se meille selviäkään. Tässä ensimmäisessä perheessä ei ollut kokemusta aikaisemmista kissoista.Hyvä että huomasivat erheen ja palauttivat tyypin, jotta ei siitä ainakaan tullut kesäkissaa.  Kaveri on hyvin vilkas kyllä, ja ihan parilla pikku torkulla on menty aamusta tähän hetkeen saakka.

Hänellä ei vielä ole nimeä, koska meillä käydään siitä vielä keskustelua. Ehdolla ovat olleet Taavi, Sulo, Sisu ja sata muuta ehdotelmaa, mutta eiköhän se siitä selkeydy, kun vähän tutustutaan.

Ja niille jotka paheksuvat; ei hän ei korvaa Nekkua vaan odottaa Nekkua meidän kanssa takaisin kotiin. Meillä on ennenkin ollut kolme kissaa ja mahtuu nytkin kolme. Ja me halutaan Nekku takaisin, emmekä lopeta etsimistä. Hän on kuitenkin lohdun tuoja...

Mukavaa alkavaa viikkoa ja syyskuuta kaikille!

MAINOSTAN

Tänä syksynä tunnun tarttuvan näihin salaisiin juttuihin. SNYssä eli salaisessa neuleystävässä olen jo mukana ja nyt lähdin mukaan myös SJYhyn eli salaiseen jouluystävään.

Ilmottautuminen on käynnissä ja kestää 14.9.14 saakka. Käykää katsomassa TÄÄLTÄ.

Ilmottautuneita on jo melkein 30, mutta lisää mahtuu vielä mukaan. On ihan kiva, että jouluun on vielä aikaa, mutta sitä on myös hauska odottaa pienten salaisuuksien ympäröimänä, ilahtumalla ja ilahduttamalla.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ensimmäiset

On sitten ensimmäiset lapaset tälle syksylle puikoilla. Virkattu peittoni valmistui, mutta on vielä vähän prässättävä sitä ennen kuin esittelen sen teille. Kädet olivat siis iltasella toimettomina, joten oli pakko aloittaa jotakin tekemään. Kiva lapasohje on joskus lehdestä repäisemäni, Novitan lapaskilpailun voittanut. Valkoinen ja punainen Nalle on lankana näissä.

Ensimmäistä kertaa pääsin myös mukaan Salaisen neuleystävän syksyyn ja sainkin jo ensimmäisen kortin SNYltäni.

Aivan ihana kortti, kiitos SNY! Ja sitten vastauksia Snytäni askarruttaneisiin kysymyksiin:
Lempivärejäni ovat kaikki murretut värit, olen väreiltäni sellainen perinteinen syksyn värinen.
Tykkään kyllä myös kirkkaan punaisesta, oranssista ja vihreästä ja onhan noita kauniita värejä muitakin.
Väreistä saa voimaa.
Omistan ompelukoneen, ja ompelenkin joskus. Se vaatii aina vähän enemmän ponnistusta, koska minulta puuttuu vielä se oma paikka ompelukoneelta ja olen sen kanssa aina jonkun tiellä. Mutta homma on hoitumassa kaiketi syksyn aikana.
Käsityökirjojani kävin vähän läpi ja tässä taitaa olla saalis kahdessa seuraavassa kuvassa. Aurinko tuli juuri kuvatessani esiin pilven takaa, mutta kai näistä jotain selvää saa:

Ja vastauksena viimeiseen kysymykseesi: Valmiina ollaan!! Kyllä on jännittävää ja kivaa. Jännityksellä odotan mitä syksy tuo tullessaan ja myös sitä, osaanko lukea oman yllätettäväni mieltymyksiä oikein....


Prinssin patjojen alla ei taida hernettä olla, niin hyvin tuossa nukuttaa. Sama ovatko tyynyt keinussa vai pakastimen päällä, kun ne on omakseen ottanut....

 Tästä toisesta, Nekku on enemmän ehkä kuningatar kuin prinsessa, olen tosi huolissani. Nekku lähti retkelleen kaksi viikkoa sitten, eikä ole sen jälkeen näkynyt. Ja niitä puluja taas lahdataan pelloilla... kun ei olisi kohdannut äitinsä kohtaloa. Miisun tarinan voi lukea TÄÄLTÄ. Pitäkää peukkuja, että muruseni Nekku vielä tulee takaisin ja ehjänä. Me ollaan etsitty ja huudeltu, kyselty ja soiteltu, kuuluteltu facessa ja käyty löytöeläintalossa, ei näy ei kuulu. Leevikin on levoton ja maukuu kaiken aikaa, mitä se ei yleensä tee. Minä odotan, en voi uskoa, ettei me enää tavattaisi...

Niin se on elämä, vuoroin iloa ja vuoroin surua ja huolta. Kaikesta huolimatta toivotan teille mukavaa viikonloppua.

Päivän satoa ja arvonta voitto

Rakastan tätä aikaa vuodesta, kun voi ruokatarpeet käydä noukkimassa ihan omasta pihasta.

Tosin kukkakaalikeitossa piti turvautua kaupan kukkakaaliin, mutta sekin kotimaista sentään.

LEMPEÄSTI TULINEN KUKKAKAALIKEITTO

1 keskikokoinen kukkakaali

1 pieni kesäkurpitsa (itse käytin keltaista)

1 valkosipulin kynsi

2 pientä mietoa chiliä

2 harvennettua palsternakkaa(pientä)

lipstikkaa/kasvislientä

persiljaa

turkkilaista jogurttia

Keitä kukkakaali, kesäkurpitsa, palsternakat ja lisää lopussa chilit, valkosipuli ja persilja.

Soseuta, lisää vielä jogurttia ja pyöräytä kertaalleen sauvasekoittimella.

Tarjoile hyvän leivän ja turkkilaisen jogurtin kanssa.

Hyvää, terveellistä ja kevyttä. 

Tällä mennään huominen paastopäivä.

Ja sitten vielä tämä jo pitkän aikaa sitten saamani arvonta voitto. Voitin Ilosofiaa blogin arvonnasta ihania lankoja. Tuo kaunis punasävyinen valmistunee huiviksi ja sukkalanka päätynee sukkiin tai lapasiin. Kiitos vielä kerran Ilosofialle näistä kauniista langoista!

Lopuksi "kaksin aina kaunihimpi". Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Iltakävelyllä Katariinan puistossa Kotkassa

Tässä yhtenä kauniina(onko niitä muita nyt ollukaan?)iltan päätimme lähteä ulkoiluttamaan kesäautoa ja ajelimme Kotkaan Katariinan puistoon. Se on rakennettu vanhan öljysataman paikalle ja toimii nyt kaupukilaisten olohuoneena. Siellä on monta grillipaikkaa, eväiden syöntiin erikseen kivipöytiä ja penkkejä ja suuri picnic nurmikko, jonka nyt tosin olivat vallanneet suurelta osin valkoposkihanhet.

Mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Tämä karavaani kulkee taas Sapokassa, Kotkassa sekin. Joku on keksinyt hyödyntää maiseman suurten purukasojen edessä. Minulla oli nyt vähän huono kuvakulma, kun otin nämä liikkuvasta autosta.

Jos liikutte joskus Kotkassa kannattaa käydä sekä Sapokan puistossa, että Katariinassa. Ne ovat upeita luomuksia. Sapokkaan sitten joku toinen kerta.

Katariinan puistoa talvisena vilvoitellessaan käydä kurkkaamassa TÄÄLTÄ.

Kirppisjuttuja

Kyllä sitä kesälläkin on tullut kirppareilla kierreltyä silloin tällöin, mutta laiskasti olen niistä postaillut(en siis ollenkaan). Tässä nyt ainakin joitakin tuoreimpia löytöjä.

 Tämän kardemumma-purkin löysin Kotkan kierrätyskeskuksesta, Ekotallista, hinta 2€. Ei ollut paha, vaikka kansi puuttuikin. Minulla on aikaisemmin ostettuna samaa sarjaa ja tämä pääsi seuroihin. Tykkään:)

Tämä kaunokainen löytyi puolestaan Savonlinnan kierrätyskeskuksesta. Kokoa on n.30 senttiä ja hintaa oli ihan 20 senttiä! Se oli laitettu pöydälle, jossa oli ale-tavaroita 20 sentillä. Kassalla mies epäili, että oli joutunut sinne vahingossa, mutta myi enkelin kuitenkin sillä hinnalla, kun kerran siellä oli. Reilua. Olisin ymmärtänyt kyllä, jos olisi vain todettu sen olleen väärässä paikassa. Muuten satuttiinkin ihan vika aikaan Savonlinnan kirppiksille, ilmeisesti, sillä muita löytöjä en tehnyt. Oranssi Omena on usein esitellyt löytöjään Savonlinnan kirpputoreilta ja ne ovat olleet ihania. No, se on niin tuurista kiinni.

Viime sunnuntaina nappasin Kotkasta mukaan myös nämä kellot. Toinen ei herätä ja toisen herätys jää päälle, joten täydentävät toisiaan. Tiesin ostaessani, etteivät ole ihan kunnossa, mutta kun nämä ovat niin kauniita....

Tämä sitten taas kyllä toimii, isäntä osti itselleen synttärilahjaksi.

Tämä englantilainen kuppi muistuttaa pottaa, mutta on ilmeisestikin teekuppi. Se oli myös vain niin kaunis, että oli pakko ottaa mukaan. Laitan siihen jotain säilytykseen tai vaikka kukkia. Tämä on aika iso ja maksoi 5€.

Tässä turkoosissa Finellin pannussa oli hinta ihan kohdallaan, pyydettiin 35€. Mutta maksoin sen, koska pannu oli ihan kuin suoraan kaupan hyllystä, varmaankaan sitä ei ole koskaan käytetty, koska se oli täysin virheetön. Tiedä vaikka laittaisin syksymmällä sumpit pihiseen siinä hellalla:) Ja sehän sopii tuon tädiltäni perimäni jättipannun kaveriksi.

Sellaisia löytöjä tuli nyt mieleen, varmasti mukaan on tarttunut jotain muutakin, mutta nyt ei heti tullut muuta mieleen. 

Helle sen kun jatkuu ja se sopii kyllä mulle. Etsin sitten sen varjopaikan ulkoa ja nautin että on lämmin. Vielä ne räntäkelit sieltä saapuu, joten täytyy yrittää imeä tästä kaikki talteen. Sataa vois vähän, ettei tarttis pihalla niin paljoa vettä kantaa. Onneksi meillä on porakaivo pihan kasteluille, muutenhan sitä ei raaskis kunnan vedellä kastella kuin ihan pakolliset.

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

Meillä arvottiin!

Tässä onnetar melko rennolla otteella odottelee, että sain arvat leikeltyä ja taiteltua. Sitten se touhu alettiin.

Tässä onnetar tekee tarkkaa harkintaa.

"Nuuh, juu tämä se on"
Ja siinä lukee :

Seemi on Huopalinnun kissa, blogissa Katson ikkunasta voi katsella Huopalinnun ottamia kauniita kuvia ja usein niissä esiintyy myös suloinen Seemi. Onnea molemmille!!

Meillä harvoin arpajaisissa arvotaan vain yhtä palkintoa ja niin tälläkin kertaa Nekku halusi ottaa myös toisen arvan sivuun

"Katsos, täytyyhän olla molempien arpa, kun on Leevin kanssa yhteiset arvonnat.."

Vähän huono kuva, mutta kyllä siinä lukee Tipsu. Tipsu on Matleena L:n koira, ja en ainakaan tiedä Matleenan blogia. Mutta onnea myös Matleena L ja Tipsu!

Arpajaishommissa likaantuu, tuumii Nekku ja päätti puhdistautua.

Laittakaahan voittajat osoitteet sähköpostiini mustankissantytar@luukku.com , niis saadaan palkinnot postiin.
Palkinto muodostetaan kissan ja koiran mukaan, joten ei vielä kokonaan valmiina. Laitan kuvan ennen lähettämistä sitten, kun palkinnot on koottu valmiiksi.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!