perjantai 5. kesäkuuta 2015

Surua puserossa Aallonmurtajalla


 Kaikenlaista tälläkin viikolla on ollut ja viime viikollahan se jo alkoi, mutta siitä tuonnempana.
Otsikko kylläkin tarkoittaa sukkia, jotka sain valmiiksi SNYni lähettämästä langasta. Langan sain jo huhtikuun paketissa, mutta pikkuisen sitä piti hyplätä, ennen kuin pääsi puikoille.

Oikein hyvää kuvaa en sukista saanut, mutta sukat on ihan kivat.


 Tästä ehkä näkee kuviota vähän paremmin, jos nyt kuvasta selkoa saa. Jostain syystä se jäi näin päin vaikka kuinka yritin kääntää.

Tässä vielä lanka, joka on siis Zeldas dippingin Surua puserossa. Sukkien malli on Aallonmurtajalla.

Sitä oli kiva neuloa ja tulen varmasti kuviointia käyttämään toistekin:) Kiitos vielä Snylleni tästä ihanasta lanka tuttavuudesta.


Onko tässä kuvassa jotain supernaturalia?


Ei, siinä on kissa, joka haluaisi ulos, mutta ei uskalla mennä. Leevillä on ollut kurjaa ja vähän Taavillakin.

Ensin Leeviä pisti ampiainen otsaan, tai useampi ampiainen oikeastaan. Mikä lie maapesä, jonne köllähti. Pojalla oli melkein silmät ummessa, tuossa kuvassa vaan näkyy enää pistoskohdat eläinlääkärin hoidon jäljiltä.

Sitten pari päivää myöhemmin tapahtui jotain, Leevi tuli etutassu ilmassa kotiin, jalkaan oli sattunut. Lapset sanoivat, että Taavi oli ollut koko päivän kateissa. Illalla huudeltiin ja lähdettiin viimein kuopuksen kanssa tienvartta etsimään, josko auto olisi ajanut yli. Yleensä meidän kissat eivät lähde pihasta eivätkä tiellepäin mene. Mutta onhan niin käynyt ennenkin kerran kohtalokkain seurauksin Nöpölle.
No me kuljettiin tienreunaa jo takaisin päin naapurin aution talon kohdalla, kun molemmat oltiin kuulevinamme naukunaa. Ensin ajateltiin, että Taavi on mennyt vanhaan taloon ja jäänyt sinne, mutta ääni vei meidät tiheän pusikon reunaan. Siellä se meidän höperö istui keskellä puskaa. Ajattelin sen jääneen sinne jumiin, mutta meni minua karkuun vaan syvemmälle ja syvemmälle. Viimein sanoin pojalle, että lähdetään hiljalleen kävelemään kotiinpäin josko se seuraisi ja niin siinä kävi. Saunan nurkalle tuli perässä ja alkoi sitten itkeä eikä tullut pidemmälle. Kuopus kävi ottamassa syliin ja sitten tultiin kotiin. Vielä kotonakin oli ihan säikky eikä mennyt ulos seuraavanakaan päivänä.

Leevi luukkasi vielä seuraavanakin päivänä ja niinpä käytiin eläinlääkäritätiä moikkaamassa. Tämä puhdisti haavat, antoi kipupiikin ja antibioottikuurin. Viidessä päivässä jalka tuli kuntoon ja kuinkas sitten kävikään.

Eilen aamulla laskin Leevin käymään ulkona ennen kuin lähdettiin töihin. Ajattelin että ehtii sitten sisälle ennen kuin mennään. Taavi ei (onneksi) halunnut ulos. Olin laittamassa tukkaa, kun alkoi sellainen metakka pihalla jotta. Juoksin ulos ja näin kun Leevi ja raidallinen kolli, jonka olen nähnyt vain kerran aikaisemmin, vierivät mäkeä alas yhtenä myttynä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt täytyy pelastaa Leevi äkkiä, koska se on vielä toipilaskin. Juoksin kissarytäkkään ja huusin ja poljin jalkaa(jossa oli vain sukka) ja lähtihän se runtti karkuun. Perhana että taas suututti, kun ihmiset eivät leikkauta noita kollejaan, ja ne kulkevat tappelemassa sitten pitkin kyliä! Tästä rytäkästä nyt sitten seurasi, että tuo rutale puri Leeviä niin hyvin takajalkaan, että nyt sitten taas luukataan! Hemmetti sentään. Eikä Leevi ole mennyt ulos sen jälkeen, haaveilee vaan ikkunalla. Ei tullut edes mun kanssa kasvarille eilen, vaikka yleensä kulkee aina perässä. Hitto! Ihmekös jos vetää pojan mieltä apeaksi.
Luultavasti tuo samainen kolli oli asialla myös silloin, kun Leeviä sattui ekan kerran ja Taavi pelästyi pahanpäiväisesti.


Ja sitten kaiken iloksi sain vielä kesäflunssan. Työkykyinen en tänään enää ollutkaan ja päivä on sitten mennyt tässä sohvalla. Onneksi on kissat ja käsityöt seurana...


...ja teetä hunajalla höystettynä. Eiköhän tämä taas tästä, mutta tietty on ulkona hieno keli ja meikä sairastaa. Pihalla olisi sata ja tuhat tekemätöntä hommaa, mutta ei auta.

Kaikesta huolimatta mukavaa alkavaa viikonloppua Saima Harmajan sanoin:

"Iloitse, iloitse ihminen, on elämä hetki vain.
On parempit tanssia elämän tietä,
kuin kulkea laahustain!"

24 kommenttia:

  1. Vuosia sitten, kun muutimme kerrostalosta rakentamaamme omakotitaloon maaseudulle, meidän siihen asti sisäkissana ollut Aku-kisu joutui puolustamaan reviiriään, eräänä myöhäisenä iltana....otin portailta luudan ja juoksin Akua pelastamaan....tytär sanoi, että ajattele nyt miten noloa Akulle. kun kylillä puhutaan, miten äiti pelasti Akun ja ajoi toisen kissan pois....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä juo tuokin pointti. Yleensä meillä on ollut niin, että Nekku hoitelee reviirin puolustamisen ja pojat kattelevat hyvän matkan päästä hännät paksuna. Mutta nyt ei ollut Nekkua hätiin ja Leevi raasukin vielä puoli kuntoinen...

      Poista
  2. ♥pikaista paranemista!♥on niin ihana muki ja pannukin, että tee maistuu varmasti tupla-hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lepäillen mennään. teepannuni on kyllä mieltä piristävä:)

      Poista
  3. No voi hiivattilainen että siellä on kisuilla ollut koettelemuksia, itte oot kiltti kisuli ja millon iskee ampparit ja milloin joku kollin ryökäle, vähemmästäkin säikähtää:/ Pikaista paranemista sinne niin kissoille kuin emännälleenkin, toivottavasti kolhut unohtuvat pian♥

    VastaaPoista
  4. Ai sielläkin on ilkeä mafia naapurissa. Tosi tosi tylsää! Meilläkin käy aina yksi kolli mafiasta eikä me tykätä. Ja noin monesti lääkäriinkin jouduit.. Toipukaa hyvin kamut! Ps. omistajat saisi laittaa mafiansa kuriin.. - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdymme mielipiteeseen. Ja jos tietäisin kenen katti se on, voisin laittaa eläinlääkärilaskun perään....

      Poista
  5. Voi Leevi-parka, kyllä on pientä kissapoikaa koeteltu! :( Terkut meidän Leeviltä, joka on "hieman" teidän Leeviä isompi otus! ;) Paranemisrapsutukset! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ai hieman isompi, meidän Leeviä? Taitaa olla sitten jo varsin suuri katti!?

      Poista
    2. Meidän Leevi ei ole kissa;) Laitan kyseisestä perheenjäsenestä kuvia lähiaikoina blogiin :)

      Poista
    3. Sehän sitten saattaa selvittää asiaa =D

      Poista
  6. No voi kissa-parkaa, on se kumma kun omalla pihalla ei saa olla rauhassa.
    Kauniit sukat Zeldan langasta. Hyvin kuvion erottaa vaikka onkin kirjavalanka.
    Pikaista paranemista sinulle ja Leeville:)
    Snysi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu kyllä sukista tuli oikein kivat ja lanka sopii niihin tosi hyvin. Oli mukavaa neuloa ja käytössä oli ne lähettämäsi puikot. Olit ihan oikeassa, ne ovat loistavat. Nyt tuli niistä lempparit, vaikka yleensä en tykkää ohuista puikoista.

      Poista
  7. Onpas teidän kissoja koeteltu - ja toivottavasti pysyisi se vieras kissa poissa teidän pihapiiristä! Kyllä nuo karvaiset ystävämme saavat välillä sydämen läpättämään huolesta oikein kunnolla - meilläkin Viirun kanssa on juostu eläinlääkärillä sydän kurkussa - ja taitaa se siellä vieläkin olla.
    Toivottavasti uskaltautuu Leevi vielä uloskin ja saa nauttia kesästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me jo aamulla käytiin kasvarilla yhdessä, mutta yksin ei suostu ulos vieläkään, Taisi reppana säikähtää ihan tosissaan. Se kun on itse niin kaveria kaikkien kanssa.

      Poista
  8. Paranemisia Leeville! Meillä on kans saanut nähdä turhan paljon noita tappeluita, kun Ninni on tässä meidän pihalla ja kulkukissoja ympäristössä on väähintään viisi. Onneksi Ninni ei oo ainkaan toistaiseksi ottanut pahemmin turpiin, kun on aina kerennyt hätyyttämään muut kissat pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain, Leevi voi jo fyysisesti ihan hyvin. Henkinen puoli vähän hakee voimistumistaan vielä..

      Poista
  9. Voi on teidän poikia koiteltu. Reppanan näköinen tuo ampiaisten rokottama naama, onneksi katti on kunnossa, kuten toinenkin:) Pusuja ja rapsutuksia kissoille, teetä ja sympatiaa emännälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat saivat pusut ja rapsutukset ja emäntä on teetä juonut litratolkulla, sympatiaakin saanut - vähän:)

      Poista
  10. Nyt on teillä pojat joutuneet koville, reppanat. Tuttuahan tuo on meilläkin, vaikka tytöt on kaikki leikattu. Kylän kollit ramppaa silti ikkunan alla kyttäämässä ja tytöillä on naamat haavoilla yhteenotoista. Minulla onkin sitä varten pitkävartinen harja ovipielessä, sillä hätyyttelen kolleja. Ei niihin arvaa paljain käsin koskea. Hyvä keino on myös, jos ehtii, heittää sankollinen vettä kollin päälle, kyllä lähtee, eikä vahingoita sitä kuitenkaan.
    Ja ettet liikaa ala tanssimaan siellä elämän tiellä, niin laitan tähän lauseen, joka oli entisen anoppini seinällä tauluna =D: "Kärsi, kärsi, sitä kirkkaamman kruunun taivaassa saat". Aika kamala motto, en ole noudattanut, ei kannata sinunkaan =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pidän kyllä oman mottoni, en anoppisi. Vaikka sitäkin aika moni lienee noudaattaa, veikkaan että kruunu ei kylläkään järin kirkastu...

      Poista
  11. Huiii! Tuo Suden antama vinkki on kyllä hyvä, että jos kerkiää, niin vettä niskaa. Mitä kylmempi sitä parempi.
    Itse ärsyttää vapaana juoksevat kissat.. Varsinkin, kun on tyttärien hiekkalaatikon käynyt sotkemassa ulosteillaan.. Sitä, kun ei mökillä usein olla ja jäi suoja laittamatta.. Tosin eipä sekään estellyt..

    Kauniit sukat. Hienot värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu vesi on kyllä hyvää lääkettä ...

      Poista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!