Joulukalenterin luukut 17. -20.

Niin se joulu vain lähestyy. Paljon on vielä puuhaa, mutta jotain on tehtykin. Sukkia olen neulonut, kakkuja leiponut, siivoillut ja askarrellut. Pari valolaatikkoa on tehty, mutta toinen on vielä kuivumassa, joten niistä kuvaa myöhemmin.

Eilen intouduin kokeilemaan Pullahiiren mehukarkkeja. Helppoja kuin mitkä ja mikä parasta, tarpeet löytyivät kaapista.

Käytin omenamehua, jota keittelin omista ompuista kesällä. Sinisiin laitoin elintarvikeväriä, keltaiset ovat luonnollisesti omenamehun värisiä. Muotteina minulla oli silikoniset suklaamuotit. En tiedä, olinko liian hidas irrottamisen kanssa, kun odotin tähän aamuun, vai mistä kiikasti, mutta irrottaminen ei ollut ihan helppoa. Veitsellä avitin. Mutta ihan kivoja näistä tuli. Tässä vielä suora linkki mehumakeisiin. Tänään näkyi Pullahiiren joulukalenterissa olevan tarjolla paahdettuja pähkinöitä. Kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa hänen mainioita ohjeitaan, jos ne eivät ole entuudestaan tuttuja. Kivoja, nopeita lahjavinkkejä, vielä ehtii.

Viime viikolla innostuin kokeilemaan soodataikinaa. Siihen löytyy ohje mm.täältä. Tosi kiva taikina käsitellä ja siihenkin löytyy helposti aineet kotoa.

Taikinaan painoin ensin kuvioita grapponia lautasella, yhdellä sydänkuvioisella lasilla ja kissojen tassuilla. Sitten otin muotilla pipareita, tein reiät ja annoin kuivua. Laitan ne tänä vuonna kuuseen koristeeksi. Kissojen tassupipareihin laitoin vähän kynsilakkaa korostamaan tassunkuvia ja painoin meisteillä vielä nimet, jotta muistaa mikä kenellekin kuuluu.

Jokos te olette näpertäneet joulua kotiin?

Niin ja sitten kalenterin luukkuihin. Vaikka ja mitä niistä on taas paljastunut.

Luukusta 17. tuli kissannameja. Näitä meillä ei ole aikaisemmin ollutkaan, mutta olivat todella suosittuja. Tai ovat vieläkin, eihän kaikkia toki ole vielä syöty.

Luukku 18. taas toi namia minulle. 

Luukku 18. lienee viittaus tähän?

Luukusta 19. tuli aivan ihana vanilja-kookossaippua. Todella kauniisti pakattukin- ehkä parini itse tekemä?

Luukku 20. olikin iso ja painava. Sieltä paljastui Kaari Utrion kirja Tuulihaukka. Parini oli nerokkaasti laittanut kesken jääneen aakkoshaasteeni seuraavan puuttuvan palasen kehiin:) 

Ette ehkä usko tätä, mutta juuri vähän aikaa sitten, kun muutin blogini ulkonäköä hiukan, ajattelin, että kirjahaaste pitäisi viedä loppuun. No, tässä on siihen alku. Aika haaste aloittaa näin paksu kirja, mutta voihan tuo olla vähän vaihtelua tähän alituiseen opiskelukirjojen kahlaamiseen. Ja jos kirja on hyvä, sehän vie mennessään, eikä siinä sitten muuta tarvitakaan...

Kiitos Minna. Kekseliästä:)

Jahas, taidan nyt aloittaa kauppalapun laatimisen, jotta muistan kaupasta kaiken tarvitsemani vielä.
Oikein mukavia jouluviikon päiviä teille!