Surullinen keskiviikko

 Meillä oli eilen surun päivä. Tulin töistä kotiin neljän aikaan, kun tuttava soitti ja kysyi varovasti, onko meillä kaikki kissat kotona. Meidän tienhaarasta vähän eteenpäin oli jäänyt vaalea kissa auton alle. Tiesin heti, että se oli Nöpö.
Lähdin katsomaan ja Kitaravirtuoosi olisi halunut mukaan. En ottanut, kun ajattelin, jos on käynyt rumasti.
Nöpöhän se oli, näin heti kun pihasta käännyin. Oli nostettu nätisti tien sivuun.
Pikkuisen oli verta suusta tullut, mutta muuten ei mitään päällepäin näkynyt. Otin muruseni syliin ja kannoin kotiin, ei ollut tapahtumasta kauaa, koska tunsin lämpöä, eikä kankeus ollut vielä paha. Etsittiin laatikko, siliteltiin ja kuiskattiin jäähyväiset, peiteltiin ja suljettiin laatikko. Isäntä säästyi tältä,oli töissä.
Mopopoika kaivoi haudan sinne tuomen juureen, missä myös Miisu ja tämän pikkuinen lepäävät. Peitimme haudan ja laitimme kynttilän, jottei jäisi Nöpö yksin pimeään. Itkimme yhdessä ja nytkin itkettää...

Nöpö oli omaa laatuaan. Se haettiin meille melkein tasan neljä vuotta sitten Loviisasta. Sen isä oli hännätön ja äiti puoliksi ragdoll. Nöpön pentueessa oli seitsemän pentua, joista vain yhdellä oli häntä, Nöpöllä ei. Nöpö otti meidät omakseen ensi silmäyksestä. Sen katseessa oli jotain, joka minut vieläkin sai tuntemaan, että tämä kissa miettii syvällisiä asioita.








Nöpöllä oli tempperamenttia. Jos se päätti jossakin olla, se oli. Sitä ei passannut mennä komentelemaan, silloin se laittoi korvat luimuun ja jäi mököttämään paikoilleen pitkäksi aikaa.
Nekku inhosi sitä alkuun, sähisi ja murisi sille. Mutta sitkeästi Nöpö meni luokse, hiipi kainaloon ja viimein sai siihen jäädä. Nekku pesi aina sen korvienvälin, kun se tuli sisään ja väisti ruokakupilta ja antoi Nöpön vaikka syödä omat ruokansa. Tähän meidän piti vähän puuttua.

Talvella Nöpö inhosi ulkoilua ja talviaikaan se aina lihoi. Mutta kesällä se nautti täysin siemauksin. Onneksi se sai elää tämän vuoden kesän aina syksyn viimeisiin hetkiin.
Kaipaan sitä hirmuisesti. Kuka nyt on mukana pihatöissä? Kaivaa kukkasipulit sitä mukaa ylös, kun saan ne maahan. Kuka nyt häärää kanssani kasvihuoneessa? Kuka nyt tulee yltä päältä kurassa kotiin ja ihmettelee katseellaan hössötystä jonka saa aikaan. Kuka nyt osoittaa mieltään ja pissii säkkituoliin, jos Kultakutrin huoneen ovi on kiinni?
Voi Nöpö rakas - jätit niin tyhjän paikan! Me kaipaamme sinua niin hirmuisesti, me ihmiset sekä Nekku ja Leevikin, jonka kanssa jo leikit niin kivasti. Toivon sinulle kultaseni aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä taivaan kodissa, kissaenkelinä...Hyvästi Nöpö