Nekku

Koska Leevi sai oman postauksensa, ja Nöpölläkin on sellainen muistokirjoituksen muodossa, on oikeus ja kohtuus, että myös Nekku sellaisen saa. Tässä se siis tulee.
Nekun äiti Miisu päätti ottaa meidät omakseen keväällä 2005. Se vain alkoi kököttää meidän portailla ja vaikka päätimme olla syöttämättä sitä, se vain oli ja viihtyi. Tuona keväänä oli maaliskuussa todella kovia pakkasia, mittari hipoi välillä lähes -30 astetta. Säälitti kissa ja ajattelimme, että kyllä se nyt lähtee takaisin kotiinsa. Se vaikutti kuitenkin niin kesyltä ja mukavalta, että koti sillä jossakin oli. Vaan kissa pysyi. Aloimme hakea sen omistajia, ilmoittelimme ja kyselimme eläinsuojelusta, onko sitä kaivattu. Ketään ei löytynyt. Viimein hellyimme, ja aloimme antaa kissalle ruokaa. Lapset antoivat sille myös nimen Miisu.

Miisu kesällä 2005

Ennen kuin ehdimme tajuta, oli meillä kissa. Ja pian myös hoksasimme, että meillä on kissa, joka odottaa pentuja. Ja se kissa synnytti heinäkuussa pennut, kuusi kaunista raitapaitaa videolaatikkoon.

Miisu ja pennut

Toisena syntynyt pentu oli puolta pienempi kuin muut ja pelkäsimme, että se ei selviäisi. Neiti osottautui kuitenkin erittäin sitkeäksi sissiksi ja alkuun kutsuimme sitä Miniksi.

Ensimmäinen joka päätti lähteä kiipeämään pois laatikosta, oli tuo pienin, Mini. Äidin tuoman hiiren otti muilta pennuilta pois Mini. Se näytti meille, että maasta se pienikin ponnistaa ja valloitti sydämemme. Ja päätimme, että se jäisi meille Miisun seuraksi.

Kämmykkä-kissa Mini alias Nekku

Nekku ja Sylvi-sisko päiväunilla

Lapset olivat sitä mieltä, että Miniä ei voi kissasta jättää, koska sitä kiusattaisiin nimen takia kissa-piireissä. Niinpä se sai nimekseen Nekku, Karvinen sarjakuvan kissanpennun mukaan.
Sen kolme siskoa ja kaksi veljeä muuttivat uusiin koteihin ja Nekku jäi äidin mussuksi. Hyvin suureksi asti se vielä nukkui päikkärit äidin tissi suussa.

Nekku päiväuni-maidoilla

Nekku oli selvästi perinyt äitinsä kiltin ja lempeän luonteen, mutta oli paljon arempi. Kun Nekun tultua jo reilun vuoden ikään, Miisu katosi, Nekku oli ihan onneton. Miisu tuli takaisin 1,5 viikon päästä, mutta sitä oli ammuttu toiseen takajalkaan niin pahasti, että eläinlääkäti joutui lopettamaan sen kärsimykset. Voi sitä surun päivää!
Nekku ei tiennyt miten olisi. Se etsi äitiään ja oli ihan onneton. Sen arkuus tuntui lisääntyvän.
Sen tähden päätimme etsiä sille kissa-kaverin ja löysimme Nöpön. Se on sitten eri tarina.

Nekku on nyt 5,5 vuotias kissa neiti ja se on paljon rohkaistunut omiensa seurassa. Meidän kanssa se kulkee pihalla "puuhailemassa", mutta jos tulee vieraita, se mieluummin häipyy maisemista, kuin jää seurustelemaan. Poikkeuksena ovat naapurin tytöt, joita vastaan Nekku aina menee.
Nekku on niin kiltti, että meinasi aina jäädä altavastaajaksi Nöpölle ja sama on vähän Leevinkin kanssa. Tosi paikan tullen se kuitenkin näyttää Leeville, missä kaappi seisoo. Ja yrittäkööt vaan vieraat kissat tulla meidän pihalle...