Nekku

Koska Leevi sai oman postauksensa, ja Nöpölläkin on sellainen muistokirjoituksen muodossa, on oikeus ja kohtuus, että myös Nekku sellaisen saa. Tässä se siis tulee.
Nekun äiti Miisu päätti ottaa meidät omakseen keväällä 2005. Se vain alkoi kököttää meidän portailla ja vaikka päätimme olla syöttämättä sitä, se vain oli ja viihtyi. Tuona keväänä oli maaliskuussa todella kovia pakkasia, mittari hipoi välillä lähes -30 astetta. Säälitti kissa ja ajattelimme, että kyllä se nyt lähtee takaisin kotiinsa. Se vaikutti kuitenkin niin kesyltä ja mukavalta, että koti sillä jossakin oli. Vaan kissa pysyi. Aloimme hakea sen omistajia, ilmoittelimme ja kyselimme eläinsuojelusta, onko sitä kaivattu. Ketään ei löytynyt. Viimein hellyimme, ja aloimme antaa kissalle ruokaa. Lapset antoivat sille myös nimen Miisu.

Miisu kesällä 2005

Ennen kuin ehdimme tajuta, oli meillä kissa. Ja pian myös hoksasimme, että meillä on kissa, joka odottaa pentuja. Ja se kissa synnytti heinäkuussa pennut, kuusi kaunista raitapaitaa videolaatikkoon.

Miisu ja pennut

Toisena syntynyt pentu oli puolta pienempi kuin muut ja pelkäsimme, että se ei selviäisi. Neiti osottautui kuitenkin erittäin sitkeäksi sissiksi ja alkuun kutsuimme sitä Miniksi.

Ensimmäinen joka päätti lähteä kiipeämään pois laatikosta, oli tuo pienin, Mini. Äidin tuoman hiiren otti muilta pennuilta pois Mini. Se näytti meille, että maasta se pienikin ponnistaa ja valloitti sydämemme. Ja päätimme, että se jäisi meille Miisun seuraksi.

Kämmykkä-kissa Mini alias Nekku

Nekku ja Sylvi-sisko päiväunilla

Lapset olivat sitä mieltä, että Miniä ei voi kissasta jättää, koska sitä kiusattaisiin nimen takia kissa-piireissä. Niinpä se sai nimekseen Nekku, Karvinen sarjakuvan kissanpennun mukaan.
Sen kolme siskoa ja kaksi veljeä muuttivat uusiin koteihin ja Nekku jäi äidin mussuksi. Hyvin suureksi asti se vielä nukkui päikkärit äidin tissi suussa.

Nekku päiväuni-maidoilla

Nekku oli selvästi perinyt äitinsä kiltin ja lempeän luonteen, mutta oli paljon arempi. Kun Nekun tultua jo reilun vuoden ikään, Miisu katosi, Nekku oli ihan onneton. Miisu tuli takaisin 1,5 viikon päästä, mutta sitä oli ammuttu toiseen takajalkaan niin pahasti, että eläinlääkäti joutui lopettamaan sen kärsimykset. Voi sitä surun päivää!
Nekku ei tiennyt miten olisi. Se etsi äitiään ja oli ihan onneton. Sen arkuus tuntui lisääntyvän.
Sen tähden päätimme etsiä sille kissa-kaverin ja löysimme Nöpön. Se on sitten eri tarina.

Nekku on nyt 5,5 vuotias kissa neiti ja se on paljon rohkaistunut omiensa seurassa. Meidän kanssa se kulkee pihalla "puuhailemassa", mutta jos tulee vieraita, se mieluummin häipyy maisemista, kuin jää seurustelemaan. Poikkeuksena ovat naapurin tytöt, joita vastaan Nekku aina menee.
Nekku on niin kiltti, että meinasi aina jäädä altavastaajaksi Nöpölle ja sama on vähän Leevinkin kanssa. Tosi paikan tullen se kuitenkin näyttää Leeville, missä kaappi seisoo. Ja yrittäkööt vaan vieraat kissat tulla meidän pihalle...

Tunnustus

Sain Tanskulta tämän kauniin tunnustuksen. KIITOS! Tämä ilahdutti päivääni todella paljon, sillä tämäpä on vielä vallan ensimmäinen saamani tunnustus.
Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:
Jotain Sinistä
Elämän helminauhaa
Tuulella
Ottakaa omanne mukaan!

LEEVI

Kun tuossa vietin kaunista talvipäivää ulkona Leevin kanssa, ajattellin, että se ansaitsee oman postauksensa.
Leevi tuli meille viime elokuussa. Se oli syntynyt toukokuussa ja sen oma emo ei halunnut hoitaa pentujaan. Onneksi tuttava perheen kissa oli juuri saanut pennut ja nämä ehdottivat, että voisi kokeilla jos niiden pentujen emo ottaisi myös Leevin ja sen kaksi sisarusta hoiviinsa. Sitä kokeilivat ja se onnistui, emo hoiti kaikki pennut kuin omansa, joita oli neljä.
Meillä oli jo kaksi kissaa, Nekku ja Nöpö. Lapset alkoivat inttää uutta kissaa ja ilmeisesti helteiden sulatettua järkeni, suostuin soittamaan ilmoituksessa kerrottuun numeroon. Ehdoksi asetin, että pentueessa on oltava poika pentu, tai saa jäädä koko homma. No, poikia oli kaksikin ja niin menimme pentuja katsomaan.
Kun menimme huoneeseen, jossa pennut olivat Leevi tuli heti luoksemme, veli vain nukkui, eikä korvaansa lopsauttanut. Niin oli päivän selvää, että juuri Leevi otti meidät.

Leevi elokuussa 2010.

Leevi osottautui sydämenvaltaajaksi. Isäntä sanoutui heti irti kissasta, hänestä kaksi olisi ollut täysin riittävä määrä kissoja yhteen talouteen. Missäpä muualla Leevi viettikään ensimmäiset yönsä kuin juuri Isännän tyynyllä! Kyllä kissa tietää ja osaa asiansa hoitaa. Kun Isäntä katseli telkkaria, meni Leevi tämän jalkoihin nukkumaan ja piti päätään Isännän jalkaterällä kehräten kauniisti.

Leevi "omalla tuolillaan" syyskuussa 2010.

Muiden kissojen kesyttäminen ei sujunut aivan samalla tavalla. Nöpön kanssa Leevi alkoi tulla melko pian juttuun, mutta sitten Nöpön elämä päättyi surullisesti. Nekku ei vieläkään täysin hyväksy Leeviä, vaikka välillä erehtyykin nukkumaan vieressä. Sähinä tulee kuitenkin hyvin helposti. Leevi on kuitenkin homman kingi, siitä ei ole epäillystäkään, kumpi hommissa määrää. Ulkona ne leikkivät kivasti jahtaus ja vaanimisleikkejä.

Nyt Leevi on jo iso poika ja pitäisi kohta leikkauttaa. Se on oikea syöppö. Ruokaa antaessa saa olla tarkkana, ettei kuppi lähde käsistä ennen aikojaan ja Nekun täytyy syödä eri huoneessa, koska muuten se ei ennätä saada tarpeeksi ruokaa. Leevi osaa myös avata jääkaapin ja kaikki muutkin ovet. Sen takia kodinhoitohuoneen oven kahva on käännetty nurin, jotta on joku paikka, missä kissa pysyy, jos ei ketään ole kotona. Meillä olisi jääkaappi tyhjä kotiin tultaessa, jos heppu jäisi vahtimatta. Leevi avaa myös ulko-oven, jos se on päivälukossa. Yhtenä päivänä eteinen oli kuin jääkaappi - herra Leevi oli tullut itse ulkoa sisälle, eikä valitettavasti osannut sulkea ovea perässään.

Leevi hakee Isännän kanssa lehden postilaatikosta aamuisin. Ja jos Leevi on kodinhoitotuoneessa jemmassa, se kiipeää oven ristikkoon odottelemaan oven avaamista. Leevi on aina siellä missä tapahtuu, ottaa kaikki vieraat vastaan yhtä ystävällisesti ja saattelee ovelle pois lähtiessä.

Leevi hiirijahdissa lintulaudan alla.

Leevi on auttanut meitä paljon pääsemään eroon Nöpön jättämästä aukosta, oli onni että se tuli meille ennen Nöpön menettämistä, sillä sen jälkeen en varmasti olisi kissaa ottanut enää. Leevi on persoona suurella P:llä ja toivon että saamme pitää sen luonamme pitkään.

Halot saavat kyytiä.

Välillä epäilen, että Leevi on osaksi koira. Se kaluaa halkoja ja noutaa leikkihiirtä, kun sen heittää.
Mutta toisaalta, sillä on kyllä kissan oma tahto ja itsepäisyys on välillä huipussaan.

Taiteilua tikapuilla.

Leevi on Leevi ja onneksi niin. Kiitos siitä helteen sulattamasta aivomassasta, jonka ansiosta siitä tuli osa perhettämme.
Hyvää viikonloppu kaikille!

Maatuskoja ja muffinsseja

Eilen sain vihdoin täytettyä pari maatuskatyynyä, kolmas odottaa vielä ompelua. Tein tyynyt suurentamalla joulukuun käsityölehdessä ollutta kaavaa. Tässä he ovat. Saanko esitellä:

Hilda

 

 

...ja Hulda.

Vähän vaatii kaava tai ompelu hiomista, mutta melko sellaisia niistä tuli, kuin ajattelin. Hilda saa jäädä meidän makkariin sängyn päälle, Hulda taitaa lähteä naapuriin 40 vuotis lahjaksi.

Illemmalla vielä innostuttiin Kultakutrin kanssa tekemään muffinsseja ja Kultakutri koristeli ne kauniiksi. Oikein hyviä olivat.

Niin sitä mennään

Käynnistyi vuosi 2011. On tammikuu:

"Tammikuun tuiskussa tarvitaan auraa,

tuiskulle tuolle lumiukko vain nauraa.

Pakkanen punaa posken ja nenän,

auton akku voi tehdä tenän." 

Ohessa taas Martta Wendelinin kalenteria viime vuodelta sekä muutama tunnelmakuva meidän pihalta. Kuvassa usvaa ja iltahämyä.

Sain tänään pitkästä aikaa ompelupuuskan. Olisikohan hyvä merkki, näin vuoden ensimmäisenä päivänä?

Kultakutrin huoneessahan tehtiin vast'ikään remonttia ja hän on nyt sisustanut innolla. Lököily tyynyjä puuttuu ja päätin hänelle yhden sellaisen ommella. Tein vähän niin kuin "Nöpön muistotyynyn". Oli kuulemma ihanan kainalossa pidettävä.

Nöpö on kuvassa reilun puolenvuoden ikäinen ja minusta sen olemus häntätöpöineen näkyy hyvin.
Toivottavasti saan ompelukonetta useamminkin esille tänä vuonna, ideoita päässä ainakin jo lepattelee.

Loppuun vielä pari kirpparilöytökuvaa menneeltä vuodelta sekä yksi ennakkoperintö tädiltä.

Tämä ihanainen teekannu oli kirpparilla vain 2€. Se on aivan ehjä ja siitä on jo nautittu monet herkkuteet. Apuakin sen suhteen kaipaisin, en nimittäin ole saanut jäljitettyä pohjassa olevaa leimaa. Se on jonkinlainen orava, luulisin. Jos jollain on tietoa, olisin siitä kiitollinen. Tavaroiden historia aina kiinnostaa.

Tämän purkin ostin rompetorilta Kangasalalta ja siihen olen myös hyvin kiintynyt. Se pitelee ompelulankojani. en muista mitä siitä maksoin, mutta luultavasti liikaa. Joka tapauksessa se on minusta kaunis.

Tätini Hilkka muutti pienempään asuntoon ja poisteli ylimääräisiä tavaroitaan. Muiden mukana sain myös tämän ihanaisen tyttöpurkin. Sitä luulin ensin jouluaiheiseksi, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että näin ei ole. se on myös tosi nätti ja suhteellisen hyvässä kunnossa. Täti on siinä säilyttänyt kaikkea pikku tavaraa, joten se on kahveilta ja sen sellaisilta saanut olla rauhassa.
Tulipas paljon tavaraa yhteen postaukseen. Harvinaista minulta, mutta se on kai tämä uusi vuosi, kun tällaista tekee..)