Tuoli löytö ja kunnostus

Tällainen tuoli tuli vastaan vanhan tavaran kaupassa muutama viikko sitten. Siitä näki heti, että se on desing tuoli ja epäiltiin myös kotimaiseksi. Hintaa oli 60€ ja niinpä se lähti mukaan.

Kotona tarkempi tutkimus osoitti epäilykset oikeaksi, tuolin alaosasta löytyi pieni Askon laatta ja pienellä googlettamisella selvisi seuraavaa:

Columna-nojatuoli on syntynyt lääkäriryhmän yhteistyön tuloksena ja sitä on markkinoitu anatomisesti oikein muotoiltuna terveystuolina. Sen on suunnitellut Ilmari Lappalainen 1956 ja Asko on  valmistanut tuolia vuosina 1956-1963.

Tuoli oli helppo verhoilla uudelleen, koska istuinosa on kiinnitetty siipimuttereilla runkoon ja oli helppo irrottaa. Täytteenä istuinosaan oli liimattuna kumivaahtomuovia, joka oli ajan saatossa murkkeentunut ja osaksi muuttunut ihan jauhoksi. Poistimme sen ja teimme vaahtomuovista uuden pehmikkeen. Luultavasti tuoli ei enää ole ergonomisesti muotoiltu, mutta on siinä ihan hyvä istua. Käsinojat ovat taivutettua viilulaminaattia, johon on kiinnitetty kumiuralliset kädensijat.

Kuvassa kangas ei ole ihan oikean värinen. Oikeasti se on materiaaliltaan hyvin alkuperäisen tapainen ja väriltään vaalean sininen. Yläkerran valaistus oli jotenkin sellainen, että väri vääristyi ja huomasin sen vasta nyt, kun laitoin kuvat koneelle. Kuva on otettu kännykällä. Käsinojia emme alkaneet maalaamaan uudelleen, vaikka niissä on kulumaa. Minusta iän pitää vähän näkyä...

Tähän loppuun vielä appeni kädentaitojen näyte. Törmäsin tähän kuvaan nyt arkistoissani ja vaikka se onkin viime kesältä, ei sitä hävetä esitellä. Ukki teki tyttären pojalleen "kehdon" ja koska perheessä on veneilijöitä on pikku prinssin ensimmäinen menopeli sen mukainen. Huomatkaa veneessä perää pitävä matruusi apina, Suden koukuilta kotoisin.

Näissä tunnelmissa oikein hyvää viikonloppua!

Kesäkassi saapui!

 Tänään tuli postissa aivan hurmaava kassi kesäksi olalleni heilumaan! Ihanan aurinkoisen kassin oli taidokkaasti virkannut Olga, Olgan puuhat blogista. Kiitos Olga, nyt minulle paistaa aurinko koko kesän, oli sää taivaalla millainen tahansa<3

Mukaan Olga oli sujauttanut kivan kissakortin(joka ei kuvassa oikein hyvin näy), siinä kolme kissaa villisti huvittelemassa ja heti tunnistettiin meidän kissat kuvasta. Eivät nyt ehkä olleet väritykseltä ihan oikein, mutta ilmeistä näki luonteenpiirteet ja ne osuivat.. Kortin lisäksi kisuille oli namuja ja mulle kanssa, salmiakkia ja suklaata, siis herkkupäiviä tulossa:)

Oman kassini lähetin Kirsille Elämä ei ole pelkkää leipomista blogista. Koska Kirsin pitäisi olla saanut oma kassinsa jo, laitan tähän kuvan lähettämästäni kassista.

Tässä oli monta mutkaa matkassa ja sain sen ihan viime tingassa valmiiksi. Ompelin kassiin vuoren ja taskun, laitoin vielä nauhan, jolla voi vähän kiristää. Kirsi toivoi reppua, mutta siihen taitoni eivät riittäneet, joten tein hihnasta sen verran pitkän, että sen saa heitettyä ristiin olan yli. Voi sitten esim. pyöräillessä heittää selkäpuolelle. Toivottavasti Kirsi tykkää edes vähänkään niin paljon kuin minä saamastani keltaisesta ilopilkusta.

Kassin lisäksi sain tänään muutakin postia. Postissa tuli myös ihana apina.

No ei sentään tämä, vaikka olisi tämäkin ollut varsin suloinen.

Vaan tämä. Onhan heissä samaa näköä?

Matruusi, taattua Sude laatua. Suden 500. apina itse asiassa. Tilasin tämän ihanuuden kälyn tulevalle vauvalle, enää reilu viikko, kun pienen pitäisi putkahtaa maailmaan. Se on niin mukavaa, kun saadaan pitkästä aikaa vauva lähisukuun. Edellinen täyttääkin syyskuussa jo 16, oma pikku kuopukseni.

Loppuun vielä kuva lomailevalta ystävältäni. Kuvassa hänelle itse värjäämistäni langoista tekemäni villasukat. Viestissä oli teksti " hyvät ovat ja tarpeen Suomen suvessa". Tämän kesäisen, joskin villaisen, kuvan myötä toivotan teille mukavaa loppu viikkoa. Mulla se tulee olemaan varmasti pitkä, sillä sen jälkeen alkaa neljän viikon loma! Jee...

Valoa ikkunassa

Tilasin Sirpalta Vanhasta saunasta aivan hurmaavan talolyhdyn. Minullahan on pihalla ollut saman oloinen mökki, mutta nyt halusin sille kaveriksi kynttilätalon. Tämä on aivan ihana! Kiitos Sirpalle tästä kauniista, taidokkaasta tuotteesta:)

Myös arpaonni suosi minua jälleen. Voitin Neule-kirpun arvonnassa ihania lankoja! Jotain mielessä jo kytee, mutta täytyy vielä täydentää suunnitelmia. Näin kauniista langoista kyllä jotain syntyy ja jouluunhan on enää hetki, joten puikoille päätyvät. Kiitos vielä kerran Neule-Kirpulle!

Pättelylankoja olen kerännyt talteen ja Romu Lyyliltä nappaamani idean laitoin sitten tänään täytäntöön. Pikkulinnut hakekoon omansa pesiensä lämmitykseen.

Ja näin me toivotamme kaikille oikein mukavaa launtaita! Illalla korkataan tyrni-glögi ja sytytetään kynttilät.

Nyt vielä tarkkaillaan hetki lintuja, kun tirppatvstä näkyy kuvaa....

...ja pimeän tullen sitten meitä tarkkaillee kurpitsalyhty eilisen halloweenin kunniaksi. Muuten teemme kunniaa vain pyhäinpäivälle..

Eilen oli kaunis päivä

Kuka tunnistaa, mitä on kuvassa?

 Eikö olekin kaunista sinistä? Aika uusi purkki, tarttui mukaan kirpparilta.

Tässä vastaus:

No, nyt tietysti ihmettelette, miksi ihmeessä se on mennyt lupiineja purkkiin riipimään... On mulla siihen syy. Aion värjätä niillä lankaa. Kävi vain niin, ettei mulla ollutkaan alunaa ja saan vasta maanantaina sitä apteekista. Siellä ei enää ole sitä automaattisesti vaan pitää erikseen tilata. Värjäys siis siirtyi ja siksi jo riivityt kukat laitoin lasipurkkiin ja sinne vettä. Saavat siinä odotella keittämistä. Laitan teille sitten postauksen siitä vätjäämisestä, kun niin pitkälle pääsen.

Pihalla seurasi touhujani kirjosiepon poikanen joka sitten jo illalla olikin pesästä lähtenyt suureen maailmaan.

Tässä tämä surullisen kuuluisa pergolamme. Oli pakko hakea siihen juhannukseksi seinäkin ympärille, jotta tarettiin siellä olla. Jos suunnitelmani toteutuvat, köynökset tulevat tulevaisuudessa korvaamaan seinät...

Vasemmalla kuvassa nuotiopaikka, joka vielä on vähän kesken ja oikealla kääpiöomenapuu punakaneli.

Ja sitten vielä tämä ihanuus. Tilasin tämän ihanan savimökin Vanhasta saunasta. Käykää ihmeessä tutustumassa Sirpan luomiin satumaisiin savijuttuihin.

 Paikka ei ole ihan se, mihin sen ensin ajattelin. Olisin halunnut sen terassin viereen ruusuorapihlajaan, mutta puu oli vielä liian hentoinen. Nyt se on sitten puutarhaan vievässä portissa ja siinä näen sen myös keittiön ikkunasta, joten paikka on ihan hyvä. Joskus se sitten saattaa muuttaa siihen puuhun, kunhan se vähän kasvaa ja vahvistuu. En lakkaa ihailemasta tätä kyllä ikinä!

Me otetaan nyt sadetta pidellessä päivätorkut. Leevi näköjään kirjastokassissa, minä tyydyn ihan laittamaan pään tyynyyn... Mukavaa sunnuntaita!

Vapaapäivä

Sain kuvahaasteen Prusiluskan väkerrykset- blogista. Ideana on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Tänään minulla on ollut vapaapäivä. Koska on myös paastopäivä, satsasin vähän ruoanlaittoon.
Tänään listalla kasviksilla ja sienillä täytettyjä paprikoita, salaattia ja raejuustoa. Köykäistä, hyvää ja täyttävää.

Ja jälkkäriksi kuppi hyvää teetä kauniissa auringonpaisteessa lämpimällä seinustalla.

Tällä postauksella haastan mukaan Sinin Jotakin Sinistä- blogista. Sinin blogista huokuu hyvä olo ja rauha. Kannattaa käydä tutustumassa.

Aivan huiman ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille.

Uutta kokeillen

(kuva resepti.info)

         Nyt alkoi bikinikauden tavoittelu tai pikemminkin viime vuotisiin vaatteisiin mahdutus.
Päätin aloittaa uuden kokeilun ja siitä lisää eri sivulla, jonne pääsee sivupalkista "5:2 diettipäiväkirja".
Katsotaan kuinka tässä käy....                        

Iloa ja kyyneleitä

Uusi työ odottaa ja se tuottaa suurta iloa. Paikka on vakituinen, ennestään tuttu ja olen siellä pitänyt työskentelystä. Lisäksi tiedän olevani tervetullut ja odotettu. Siis tuttua ja turvallista...
Kyyneleitä olen tänään vuodattanut erotessani työtovereistani ja asiakkaistani. Sain heiltä ihanan läksiäislahjan - peltirasian täynnä heidän kirjoittamiaan kirjeitä siitä, millaista on ollut työskennellä kanssani. Kirjeet olivat täynnä sitä aitoutta, jota kehitysvammaiset ihmiset ympärilleen kylvävät. Kyynel vierähti vielä kotonakin niitä lukiessani,,, kuitenkin tiedän, että ratkaisuni oli oikea. Vaikka en kohtaakkaan tulevassa työssäni vain aitoja ja hymyileviä ihmisiä, vaan myös niitä, joille ei mikään riitä ja joiden mielestä he saavat aina väärää kohtelua. Onneksi myös kuitenkin on niitä, joiden takia työpaikkaa hain; oikeasti apua tarvitsevia ja sitä vastaanottavia ihmisiä ainutlaatuisine elämäntarinoineen.

Pientä käsityöntynkääkin olen valmistanut, työtoverini jäivät, mutta ainakin heillä ranteet pysyvät lämpiminä

jokainen omissa lempiväreissään.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä alkoi nyt hiihtoloma, uusiin töihin menen torstaina:)

Luukut 12 ja 13

En eilen taas ehtinyt päivittää, koska töitten jälkeen riensin Kotkan kirkkoon Laura Närhin ja Umon konserttiin. Laura lauloi kuin enkeli ja siltä hän myös näytti. Pidin erityisesti Konsta Jylhän Joululaulusta, Mä annan sut pois- ja Suuri sydän kappaleista. Umo oli mielestäni ehkä liian voimakas säestäjä kaunisääniselle Lauralle, jokin akustinen soitin yksinään olisi riittänyt. Mutta hieno konsertti joka tapauksessa :)

Mutta sitten ne luukut. Paketti nro. 12 näytti tältä

ja kun sen avasin, sieltä paljastui tämä

ja se piti sisällään nämä

Elikkäs ihanaisia nauhoja ompeluun ja askarteluun! Kiitos Minz, nämä tulevat käyttöön!

Kalenteri paketti 13 taas näytti erilaiselta.

Se oli pieni ja kova. Se piti sisällään tämän ihanan

enkelirasian, jonka sisältä paljastui

yhtä ihanainen enkelisaippua! Kiitos Minz. Tämä riemastutti :D

Siinä kaikki tälle päivälle. Käykäähän kuuntelemassa Lauraa, jos sattuu lähelle. Kannattaa kyllä, se nainen osaa laulaa.

KIITOS

Haluan vielä kiittää kaikkia ihania blogiystäviäni, jotka kirjoittivat lauantaiseen postaukseeni ja myös sähköpostiini. Ette voi kuvitellakaan, millaisen voimalatauksen teiltä sain. Maanantaina menin pystyssä päin töihin ja niin aion myös pysyä. En ole epäystävällinen ihmiselle, jonka koen olevan petollinen, mutta huomaan myös hänen suhtautumisensa minuun muuttuneen. Hän selvästi yrittää olla ystävällinen minulle. En vain osaa sitä ainakaan aitona ottaa, mutta ajattelen, ettei hän enää toimisi niin kuin toimi, koska nyt tietää, että voin ottaa asian hänen kanssaan puheeksi. Esimieheni ei edelleenkään ole minulle asiasta puhunut, mutta toiselle työtoverille oli sanonut olevansa niin huono tällaisissa asioissa - no sehän olikin jo selvää.
Puolestani asia saa nyt olla näin ja katsotaan, mitä tuleman pitää.

Tänään olin asiakkaan kanssa luontopolulla retkeilemässä(työn iloja) ja näin nämä kuvien kivet: Siinä se pieni Mustakissa viime viikolla kantamassa koko maailman taakkaa harteillaan... Tänään kuvan olisi ehkä pitänyt olla toisin päin...
Luonnossa on paljon ihmeellisiä, ainut laatuisia asioita ja pienet voivat olla aika voimakkaita:D
Mukavaa viikkoa teille ystävät kalliit!

Ystävältä ystävälle

"Ystävyys on akku elämän arjessa!"





Sain tämän ihanaakin ihanamman tunnustuksen Janskulalta  My Way - My Life
blogista. Kiitos!! Pidämme tassuttimet kuivina!
Janskula on tehnyt tämän ihanuuden itse ja antoi luvan laittaa tämän eteenpäin.


Blogiystävät ovat yhtä tärkeitä kuin "fyysiset" ystävät. Usein blogiystävät ovat jopa paremmin saavutettavissa - eihän tarvitse kuin istua tähän ja avata kone. Muiden ystävien tavoittaminen arjen hötäköiden keskellä on paljon hankalampaa. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ystäviäni, vaan korostaa myös tämän blogimaailman ystävyyden merkitystä. Te siellä ruutujenne takana, olette TÄRKEITÄ, Kiitos, että olette siellä. Sen tietäminen tuntuu hyvältä.

Haluan jatkaa tätä tunnustusta eteenpäin seuraaville blogeille. Perusteena tällä kertaa se, että henkilöt blogien takana ovat olleet mukana Mustankissan tyttären alkutaipaleelta saakka.:

Sude    Suden silmukat-   blogista
 Kirsi Tää ois tän koti-blogista
 Katjusha  Onni on...-  blogista
Nenunen Matalalentoa sanojen voimin- blogista
 Lisäksi vielä Tanskulle  Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten- blogista 
ja Seijastiinalle Seijastiinan mietteitä- blogista, vaikka kaksi viimeistä jo Janskulaltakin tämän saivat.
Kiitos teille ja kaikille muillekin ihanille lukijoilleni! 


 Tässä tarinaa mietittäväksi, ja kylläpä siitä tulikin pitkä. Ei haittaa vaikka jättäisitte väliin,,
Tällä viikolla olen pohtinut ystävyyttä ja työtoveruutta paljon. Olen suhteellisen uusi tässä työyhteisössä, aloittanut vuoden alussa. Sain kiemuroiden kautta kuulla työtoverini kokeneen taholtani ilkeyttä ja väheksyntää. Hämmästyin ja ihmettelin, ettei hän ollut puhunut siitä minulle, vaan suoraan esimiehelleni (jolta en myöskään asiasta mitään kuullut, vaan vahingossa keskustelun sivusta sattuessani väärään aikaan paikalle). Te siellä ruutujenne takana ette tunne minua niin, että voisitte ottaa asian varsinaiseen ytimeen kantaa, mutta voin kertoa teille, että ilkeys ei kuulu taitoihini eikä väheksyntä liioin. Jos joskus haluaisin oikeasti sanoa jollekin suorat sanat, jäävät ne silloinkin kurkkuuni. En pysty sellaiseen, en vain pysty. Olen elämässäni kokenut koulussa sellaista ilkeyttä, etten sitä kenellekään soisi. Olen kärsinyt vuosia, pelännyt avata sen rakennuksen ovea ja astua sisään. Olen vuosia aamuisin tehnyt töitä, jotta olen saanut lähdettyä liikkeelle. En ikinä, EN IKINÄ, olisi kenellekään ilkeä, en koulussa tai töissä tai elämässä! 
Mutta olen oppinut, että joidenkin asioiden ei voi antaa olla. Niin kävelin tämän työtoverin huoneeseen ja kysyin, pitäisikö meidän kenties keskustella jostakin hänen mieltään askarruttavasta asiasta. Hän kielsi. Ei hänellä mitään puhuttavaa ollut, mistä sellaista olin saanut päähäni. Kerroin mistä, ja silloin hänen oli pakko myöntää. Kyllä, hänestä olin ollut sen näköinen, etten pidä hänen tavastaan tehdä töitä. Hän arveli, että minulla on suuria ongelmia ja puran ne katsomalla häneen ilkeästi. Hänen vuodatuksensa ei ole kokonaan edes kertomisen arvoinen, mutta hän tunsi, että olen täynnä ilkeyttä häntä kohtaan. Yritin kysyä, milloin tällaista on tapahtunut, missä tilanteessa jne. Hän vain jatkoi vuodatustaan, mutta ei osannut nimetä mitään päivää. Loppu tulos keskustelustamme oli se, että pärstäni ei kertakaikkiaan miellytä häntä. Olin hänestä kova ja ilkeä. Piste.
Olin lyöty. Jos se oli tarkoitus, se sattui, osui syvälle. Hänellä oli tunne. Jos hänestä niin tuntuu, täytyyhän siihen olla syy. Olinko todella katsonut  pahasti? Miksi olisin, koska hänen työskentelyssään ei ole minusta vikaa? Oliko se ollut iltapäivä, jolloin huomasin, etten jaksannut kuunnella kenenkään puheita, vaan olin omissa ajatuksissani? Näiden ajatusten kanssa jäin. "Hyvä kun puhuttiin. Ei anneta tämän tulla meidän työtä haittaamaan. Jatketaan tästä puhtaalta pöydältä", hän sanoi. Se siitä. Hän lähti kotiin, oli hoppu.
Minä jäin vielä. Jäin hämmentyneenä. Jäin ihmeissäni. Minäkö kiusaaja? Olenko?

Arvatkaa vaan nukuinko seuraavana yönä? Seuraavana päivänä lähdin onneksi työhommiin toisaalle ja perjantaina hänellä olisi vapaapäivä, onneksi. No, enpä ollut perjantaina minäkään töissä, iski jo torstaina migreeni, jota en olekaan potenut aikoihin. Kärvistetty on siis minua pari päivää oikein kunnolla. Olen miettinyt ja laittanut perheeni miettimään, millainen minä olen. Kysyin entiseltä työtoveriltani, jonka tapasin ja jonka kanssa tein töitä vuosia, millainen olen? Kukaan ei usko, että voisin olla ilkeä, piikikäs tai katsella toista halveksivasti. En minäkään, en vieläkään. Mutta hänellä on tunne. Jos on tunne, se pitää jostakin tulla, eikö?

Tapahtui käänne. Kuulin, etten ollut ensimmäinen tämän ihmisen tiellä. Hän aikaisemmin kokenut jonkun toisen olleen töissä arvostetumpi kuin hän itse, ja oli alkanut kaivaa maata tämän jalkojen alta. Käynyt pomon pakeilla kuiskimassa työpaikkakiusaamisesta ja tökkinyt työkaverin arkoihin paikkoihin. En koe saavani enempää arvostusta tai olevani uhka, asiakkaat kyllä pitävät minusta, "hankalatkin"(itse sanoisin haastavat)mutta sehän on meidän kaikkien työntekijöiden etu, että saamme luotua toimivat suhteet asiakkaisiin. Ehkä sittenkin tämä on peli. Mutta minä olen tässä pelissä huono. Olen paljastanut kaikki korttini ja hän tietää heikot kohtani. Luotin. Siinä virhe. Ja mitä ensi viikko tuo. Sitä en tiedä. 

Voin jo paljon paremmin itseni kanssa. Olen alkanut luottaa taas, itseeni. Koska voin luottaa taas uusiin ihmisiin, sitä en tiedä. En ole ilkeä, EN OLE. Kiitos siitä ystävilleni ja perheelleni. Luotan. He tietävät. Ja kuten entinen työtoverini sanoi - Meillä on töissä norsu, kun kerran hiirtä pelkää..... 

Mukavaa viikonloppua kuitenkin teille ystäväni! 

Runoa pukkaa

Nappasin tämän hauskan auringon Onni on...   blogista ja sinä voit napata sen tästä mukaasi. Tähän tunnustukseen kuuluu se, että pitää kirjoittaa tähän jokin runo, tarina tai jokin muu vastaava. Sen ei tarvitse olla omaa tuotantoa. Ota siis aurinko rohkeasti mukaasi ja anna runosuonen puhjeta kukkaan. Tässä runo, joka ei ole omani, mutta sisältö sopii minuun mainiosti:

Arkipäivän juhlaan sinut kutsuisin, 

keittiööni vanhaan, viereen kakluunin.

Ruudullinen liina, leivän viipale.

Kuppi kuumaa teetä. Siinä juhla se.
Sanoja on vähän, tuskin ollenkaan. 

Ystävyyden kieltä vaiti kuunnellaan.

- Anna-Mari Kaskinen - 

Ja älkäähän unohtako osallistua Nekun arvontaan aiemmassa postauksessa!

Ihanaa postia!!

Tänään tuli postissa kauan odotettu paketti! Sude lähetti tilaamani apina-sisarukset ja ne ovat aivan ihania!!
Katsokaa itse:

Ihanat, kauniit, suloiset apina sisarukset.

Tämä lähetys tuli juuri sopivasti, sillä näiden kaverusten tulevat omistajat ovat tulossa pitkästä aikaa käymään lauantaina ja olin ajatellut antaa nämä heille. Sisarukset ovat kuuden ja neljän vanhat ja ihastuvat näihin takuulla! KIITOS SUDE!! Apinoita voi kysellä Sudelta Suden silmukat -blogista.

Laitoin apinaiset tarkasti talteen kuvan oton jälkeen, jotta Leevi ei veisi niitä. Se rakastaa tällaisia pehmoja, mutta sen rakkaus on niin rajua, että kohde on yleensä mennyttä kalua alta aika yksikön. Tein vast´ikään Amigurumi-tytön ja kuinkas kävikään; Leevi kävi nappaamassa sen. No, nyt hän on sitten Leevin oma, sillä ei sitä kukaan muu haluaisikaan enää.

Mukavaa Vapun odotusta kaikille!!

Aloitan kokonaan alusta

Päätin panna paremmaksi ja alkaa kokonaan uudella blogilla, koska sain entisen niiiin sotkuun.
Koska minulla ei mustaa kissaa enää ole, mutta tämän tytär kyllä, niin olkoon se uusi nimi uudella blogillani.
Toivottavasti joku eksyy lukijaksikin, jos ei, niin kirjoittelen sitten itselleni.

Joka tapauksessa - tervetuloa!