Sadonkorjuun aikaan

Kesäkurpitsaa pukkaa oikein olan takaa. Ja usein pääsevät pahalaiset vielä ryöpsähtämään suuriksi, vaikka kuinka kävisi kyttäämässä. Tänä vuonna minulla on tavallisen vihreän lisäksi squashia ja ufoja, mutta ekat ufot otan vasta viikonloppuna täytettyjä kesäkurpitsoja varten talteen, näitä muita on jo raastettu, keitetty, leivottu ja lahjoitettu.

Koska uskon, että muillakin näitä kullanmuruja kasvaa, ja koska mielestäni reseptejä ei voi koskaan olla liikaa, laitan jakoon tässä pari.

                                           SUUSSA SULAVA KESÄKURPITSA KEITTO

1 iso kesäkurpitsa
1 porkkana
muutama uusi peruna tai keitettyjä edelliseltä päivältä jääneitä
1 sipuli varsineen
2-3 lipstikan oksaa tai kasvisliemi kuutio
2-3 dl vettä
1-2 valkosipulin kynttä
Turkkilaista jogurttia
basilikaa
timjamia
suolaa
rouhittua mustapippuria

Kuullota kattilassa sipulit pienessä öljytilkassa.  Lisää porkkanat, perunat ja kurpitsa lohkoina ja 2-3 dl vettä sekä lipstikka. Keitä kypsäksi. Lisää vielä valkosipulin kynnet pilkottuina. Soseuta, lisää yrtit ja mausteet sekä jogurtti.

Helppoa ja hyvää.

                                               MAKEA KESÄKURPITSAPIIRAKKA

200g kesäkurpitsaa
150g leivontamargariinia
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
3 1/2dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 dl maitoa

Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä hieman. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kurpitsaraaste ja rasva taikinaan. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Vältä turhaa sekoittamista.
Levitä taikina voideltuun (halkaisija 30cm) piirakkavuokaan. Paista 200 asteessa 20-25 min. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.'

Piirakan voi koristaa tomusokeri sitruunamehu seoksella, kuten itse tein tai halutessaan laittaa päälle tuorejuusto/rahkaseoksella. Tässä vielä ohje siihen kuorrutukseen.

1 tlk maitorahkaa
180g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl tomusokeria
1-2 rkl sitruunamehua
2 tl raastettua sitruunan kuorta

Piirakka paranee, jos sen malttaa antaa odottaa seuraavaan päivään. Keitä kuppi hyvää kahvia ja nauti!

PS. Muistakaahan käydä osallistumassa lanka-arvontaan. Siihen pääsee sivupalkista tai TÄSTÄ.

Taistoon käyn!

Ihan ekana kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille tsempistä!
Alkoi jo tänään makaaminen kyllästyttää ja päätin ryhtyä toimeen, kas leipoa voi istuenkin ja sehän on helppoa kuin heinänteko! Näillä ajatuksilla siis liikkeelle.

Jos olisin oivaltanut, ettei se ole järin viisasta, olisin luopunut leikistä heti kättelyssä, mutta kun on pää kiveä, niin minkäs teet...

Siispä päätin toteuttaa jo pitkään muhineen ajatuksen kokeilla tehdä itse näkkileipää.
Siinä mielessä se kyllä kannatti, että todellista herkkua se on, mutta voimat se vei.

Jaan tässä ohjeen teillekin ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Mulla ei tosin ollut aniksensiemeniä ja jauhona käytin puolikarkeita spelttijauhoja, koska niitä oli vain kaapissa. Muuten tein ohjeen mukaan.

Ohje on Leivotaan lehden leipäkirjasta. Samassa kirjassa on muitakin näkkärireseptejä ja tästä innostuneena, varmasti tulee testattua myös ne.

Mutta nyt meikä lähtee etsimään hyvän kolon sohvannurkasta ja antaa periksi tältä päivältä.
Mukavaa lauantaita teille ystäväiset!

Taavi se tässä vihjailee, että pitäisi kylvää uusi satsi vehnää kissoille, ettei tarttis syödä parhaita päiviään nähnyttä persiljaa....

Kuvahaasteessa päärynäpiiras

Sain kuvahaasteen Prusiluskan väkerrykset- blogista. Ideana on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Tänään kauniina lauantaina olen ullut ulkoilemassa, mutta myös ennätin aamulla leipoa päiväkahville päärynäpiiraan. Tein sen päärynämuffinien ohjeella ja ohje löytyy täältä. Sen verran sooloilin, että ripottelin päälle hasselpähkinärouhetta. Koska ohje oli mainio, kuten myös blogi josta sen noukin, haastan nyt mukaan Tanjan samaisesta Ihan kaikki kotona- blogista. Tanjan blogi on todellakin tutustumisen arvoinen.
Tanjan muffinit näyttävät paljon paremmilta kyllä kuin piiraani, mutta maku oli tässäkin hyvä, sen verran maistoin, vaikka kahvit ovatkin vielä juomatta. Oikein ihanaa lauantaita teille kaikille!

Hyvää naistenpäivää!

Ajattelin, että mikäpä parempi päivä kertoa teille tarina hermostuneesta naarasleijonasta, kuin naistenpäivä. Tähän tarinaanhan viittasin edellisessä postauksessa, jossa tiikerityyny syntyi.

Näin se menee, pysykää mukana:

2010 teimme autoreissun Ruotsiin ja Tanskaan. Kävimme synnyinseudullani viettämässä nelikymppiseni ja sitten ajeltiin Legolandiin. Takaisin tultiin sitten Ruotsin itärantaa ja tietysti pakko käydä myös Kolmårdenissa. Olimme ihan täpinöissämme, koska olimme kuulleet, että siellä pääsee oikeasti ajamaan eläinten seassa autolla. Kirjoitin edellisenä iltana matkapäiväkirjaan:" Odotamme innolla tapaavamme leijonat ja tiikerit. Mahtaa olla vaikuttavaa nähdä ne aivan läheltä."

No, tähän voin sanoa, että osimoilleen niin, vaikuttavaa oli. Päätimme, että minä ajan ja mies kuvaa videokameralla, koska osaa sitä paremmin käyttää. Lapsilla oli kännykät ja ottivat niillä valokuvia takapenkiltä. Kolmårdenissahan homma toimii niin, että autot ajavat letkassa, eikä pysähtyä saisi, eikä ikkunoita saa avata(eikä kyllä olisi ihan heti tullut mieleenkään niin tehdä).

Alkuhan oli lasten leikkiä; hirviä, peuroja, seeproja ja kirahveja väistellen ajeltiin seuraavaan aitaukseen. Siinä sitten jo vähän meinasi hiki tulla, kun karhu juosta lönkötteli auton rinnalla, aika otus sekin niin lähellä.

Sitten saavuttiin itse asiaan - leijonat. Ajoin aitaukseen ja jouduin heti pysähtymään, koska valtavat urosleijonat päättivät alkaa tappelun heti automme edessä!

Kuvat on otettu kännykällä ja minä kuvasin ne tähän kuvakirjasta,
koska en löytänyt tikkua, jossa kuvat on tallessa. Siitä johtuu kyseenalainen laatu.

Toisella puolella autoa pesi leijonan pentu itseään ja isukit pistivät toisiltaan naamat verille. Väistyivät viimein ja lähdin etenemään hiljalleen. Naarasleijona tuli meitä kohti. Takapenkillä kuopus sanoi, että leijona katsoo häntä niin pahasti, että jos hän ei olisi autossa, leijona söisi hänet. Leijona käveli automme ohi ja sitten alkoi tapahtua. Olin lähdössä liikkeelle, diesel murahti ja sitten kävi hirmuinen kolina ja menin ihan paniikkiin. "Aja,aja", kiljui mies vieressä ja minähän ajoin. Henkilökunnan auto ajoi vauhdilla paikalle ja ajoi näin leijonan pois ja me vapisten ja täristen ajettiin ulos aitauksesta ja suoraan parkkipaikalle.

Auton puskuri roikkui ja hampaan tai kynnenjäljet olivat komeat puskurissa ja maalipinnassakin oli komeat naarmut. Oltiin tosi harmistuneita. Perässämme ajanut ruotsalaismies oli saanut samankaltaisen kohtelun autonsa kylkeen ja siinä sitten ihmeteltiin. Hän neuvoi meitä menemään toimistoon tekemään ilmoituksen, jotta saamme vakuutusta varten todistuksen. Todistuksen kirjoittanut mies vähän hymyillen sanoi, että voi olla, ettei vakuutusyhtiä ihan heti usko, että leijona on hyökännyt auton kimppuun...

Pikkuisen aikaa polvet kyllä tutisivat tämän jälkeen ja mietin, että kannattaisi miettiä mitä sitä toivoo...

Tämä kaveri olikin sitten turvallisesti häkissä, eikä kohdattu kasvokkain - onneksi!
Olemme kuulleet, että enää Kolmårdeniin ei pääse kierrokselle omalla autolla, ilmeisesti leijonanaaras oli saanut tarpeekseen mölvivistä autoista ja turvallisuus joutui vaakalaudalle.

Parempi tyytyä vain läheltä katsottuna näihin kotitiikereihin

Se oli sellainen seikkailu, ettei se hevin unohdu, mutta pitäähän niitä elämään mahtuakin, että on mitä muistella. Meillä on muistona myös aika ainutlaatuinen video leijonien tappelusta sekä siitä pahakatseisesta naaraasta, joka olisi halunut syödä minulta pojan, mutta tyytyi onneksi autoon.

Naisten päivän kunniaksi leivoimme tytön kanssa leivoksia joulusta jääneistä torttulevyistä.

Ohje on kirjasta Suolasita ja makeaa kotipuutarhasta. Suositteln lämpimästi. Lainasin ensin kirjastosta ja ihastuin niin, että kävin ostamassa omaksi.
Tässä teille kirjan ohje:

Ihanaa naistenpäivän iltaa teille kaikille ihanaisille!!

Lintuja ja keittiössä puuhailua

Viime viikonloppuna tuli tehtyä paljon kaikenlaista keittiössä ja siinä sivussa seurattua myös lintuja, jotka tuntuvat olevan nyt vauhdissaan. Osa suorittaa tankkausta muuttomatkaa varten ja tuntuvat siitä pihapiirin pysyväisetkin tipuset innostuvan. Leevikin on tainut huomata innostukseni lintuihin, koska se toi tällaisen harvinaisuuden näytille(ikävä kyllä). En löytänyt sitä lintukirjastakaan, joten luotan nyt teihin ystäväni, jotta joku teistä tietää, mikä tämä kaunokainen on. Onneksi meidän kissat harvoin tuovat lintuja, pitäytyvät pääsääntöisesti hiirissä ja myyrissä, ehkäpä siksi, että niitä on tässä pellonreunassa yllin kyllin.

Lempparini punarintakin tuli kuvattavaksi.

Mustarastaita on paljon, ne tykkäävät omenoista,

Räkätit syövät orapihlajat tyhjiksi.

ja kelpaavat ne mustarastaillekin.

Tintti innostui penkaamaan lehtiä, mitä lie öttiäisiä sieltä löysi.

Lintutieteilijä tutkimusretkellä

Ja sitten keittiöön. Ensinkin tein kesäkurpitsoista pikkelssiä. Vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, sipulia ja etikkaliemi. Kolmisen viikkoa saavat liemessä lillua ja sitten ovat valmista herkkua lisäkkeeksi.

Valmistin myös vihreitä tomaatteja lopuista kypsymättömistä tomaateista, niistä minulla ei ole tässä kuvaa, mutta ohjeen voisin teille jakaa. Se on Kotikokki-lehdestä 7/1959

                                                        Vihreä tomaattihilloke

• 1 l pieniä vihreitä tomaatteja
• 1½ rkl etikkaa
• ½ l vettä

Liemi:

• 4 dl ruokaetikkaa
• ½ kg sokeria
• kanelitanko
• 10 neilikkaa

Huuhdotut tomaatit pistellään ja kiehautetaan etikalla maustetussa vedessä.
Etikasta, sokerista ja mausteista keitetään liemi, johon esikeitetyt, valutetut tomaatit pannaan hiljalleen kiehumaan pehmeiksi.
Sen jälkeen ne ladotaan tölkkiin. Liemi keitetään sakeammaksi ja kaadetaan kylmänä tomaateille. Tarjotaan kylmänä liharuokien lisäkkeenä.


Keitin myös omenoista mehua mehumaijalla, koska en enää keksinyt, mitä tehdä kaikille ihanaisille ompoille. Tähän mehuun ei juurikaan tarvitse lisätä sokeria, se tulee juotua melkein sellaisenaan. Osan pakastin ja osa jäi heti käyttöön. Mehusta tulee mm. aivan erinomaista vispipuuroa.

Uuniomenoita piti kuitenkin vielä laittaa jälkkäriksi, nam.

Ja uudesta Pirkasta nappasin puolukkabrownien ohjeen, jota ehdottomasti kannattaa kokeilla, se on aivan huippu herkkua!

Tähän vielä loppuun huonolaatuinen kuva siitä, miten kissaa voi kohdella loukkaavasti.

Kuvassa näkyvä grillin pöytätaso on usein aamusella ollut Nekun aamutorkkupaikka. Siihen kesällä paistaa aurinko heti aamusta ja siinä neiti odottelee sisälle pääsyä. No, nyt kävi niin, että ystäväni kävi kylässä ja toi minulle tuon pallokrysanteemin, jonka ensi hätiin olin nostanut tuohon pöydälle. Tuloksena oli mielenosoitus; eli Nekku päätti nukkua siinä kuitenkin, vaikkei mahtunutkaan makaamaan. Viesti meni perille ja kukka on sijoitettu uudelleen - ja kissa onnellisena saanut paikkansa kokonaan takaisin.

Voin kertoa, että oli hymy herkässä aamulla tämän näyn kohdatessa:)

Mukavaa viikonloppua! Luvattiin kivaa pihatyöilmaa =D

Meillä on leivottu...

Leipominen on yksi lempipuuhistani, mutta vire täytyy olla oikean lainen eikä ulkona liian lämmin, sillä silloin meidän kyökki on aivan tuskaisen kuuma. Siihen kun lisää uunin lämmön, niin tarkenee liiankin hyvin.

Tällä kertaa sain myös apulaisen mukaan hommiin,,,

"Näin katsokaas meillä leivotaan."

"Juu, jauhoja on ihan oikea määrä"

"Eikä haise pilaantuneelle"

"Oikeesti tää on aika väsyttävää puuhaa. Taidan huilata vähän sillä aikaa kun kissaemo leipoo..."

 Tällaisia fetajuustopullia sitten oli ajatus tehdä. Tämä alla oleva kuva ja ohje on Leivotaan lehdestä.

 Lisäsin vielä aurinkokuivattuja tomaatteja, koska niitä sattui kaapissa olemaan.

Ja tällaisia niistä tuli. Olivat kyllä hyviä ja kauppansa tekivät alta aikayksikön.

Sitten Lidlistä löytyi Amerikan herkkuja helposti ja päätin kokeilla. Alla oleva kuva on pakkauksesta(kuten kai on helppo päätelläkin)

 Ja tässä alla sitten omat tuotokseni, ovat melkein yhtä kauniita kuin ylemmässä kuvassa... ja olivat kyllä ihan hyviä myös.

Myös neulerintamalla on syntynyt jotakin pientä. Molempien sukkien ohjeet ovat Novitan sukkalehdestä.
Lankana on Karnaluksista ostamani italialainen sukkalanka Forever. Tosi mukavaa neuloa ja oli aika edullistakin. Nämä karkkiväriset ovat kokoa 37 ja tuossa kuvassa kun ovat minun isoissa jaloissani, vetävät vähän varpaista. Pidin mallin neulomisesta kovin.

Ranskalainen kantapää

 Nappisukat ovat olleet suosittu malli. Näistä en saanut hyvää kuvaa jalassa, mutta tässä ovat. Tähän malliin sopisi kyllä paremmin yksivärinen lanka, mutta toisaalta näistä tuli ihan kivat. Koko näissä on 40.

Sittenpä ei muuta kuin oikein hauskaa viikonloppua! Jos liikutten täällä eteläisessä Suomessa, kannattaa poiketa Loviisan Wanhat talot tapahtumaan. Kauniita koteja ja markkinahumua, suosittelen lämpimästi, sinne suuntaan itsekin huomenissa.

Omenoita pomenoita

Omenoita tuntuu riittävän. On tehty piirakkaa ja hilloa, omenapaistosta, vispipuuroa. Ja kun uudet reseptit on koluttu, siirryin hieman vanhempiin.

Tällainen ohje löytyi vuoden 1935 Kotiliedestä, jonka vast'ikään nappasin mukaan kirppikseltä - Marenkiomenat. Voin suositella kyllä ja siksi jaan sen reseptin teidän kanssanne:

Marenkiomenat 6 annosta
-6 omenaa
-½ l vettä
- 2 dl sokeria
- 6 keksiä
- ½ dl hilloa
- ½dl mantelirouhetta
- 2 munanvalkuaista
- 5 rkl sokeria

Ota omenista omenaporalla siemenkota pois ja kuori omenat. Omenat keitetään sokerivedessä melkein pehmeiksi. Mehu valutetaan hyvin pois omenoista ja asetetaan kukin omena pyöreän keksin päälle. Reikä täytetään hillolla, johon on sekoitettu mantelirouhe. Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, lisätään 5 rkl sokeria ja vatkataan vielä hetki. Vaahdon pitää olla tosi kovaa. Marenkiseos pursotetaan omenoiden päälle ja omenat pannaan hyvin mietoon uunin lämpöön kunnes marenki on kuivunut ja saanut kauniin värin. Tarjotaan kerman tai vaniljakastikkeen kanssa.

Muunsin ohjetta sen verran, että laitoin reikään puolukoita, mantelirouhetta ja vähän hillosokeria. Meillä omenat nautittiin ilman kermoja tai vaniljakastikkeita ja hyvältä maistui. Tätä teen toistekin!

Marenki näyttää kuvissa ihan epäonnistuneelta, mutta nyt kuva valehtelee. Se onnistui kyllä ihan hyvin.

Tähän loppuun vielä kirpparilöytö samalta reissulta kuin lehdetkin. Olisin myös esitellyt teille, kun viimeinkin sain kaapin BR-kupeilleni, mutta blogger oli nyt sitä mieltä, että enempää kuvia ei sovi latailla.
Esittelen sen sitten toisella kertaa.
Nyt kaikille oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja voimia tulevan viikon koitoksiin =D