Kukuljärven kierros

Kukuljärvi on pieni erämaajärvi Loviisassa. Järvi on pisimmältä kohdaltaan 840 metriä pitkä.

Kukuljärven ympäristössä kulkee noin 8 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka on paikoin todella jyrkkää ja vaikeakulkuistakin. Reitti ei todellakaan sovi liikuntarajoitteisille, mutta jos vain kynnelle kykenee, kannattaa ehdottomasti kokea kaikki kipuamisen vaiva. Maisemat palkitsevat kyllä vaeltajan.

Kävimme mieheni kanssa kiertämässä reitin viime viikonloppuna ja toivottavasti nämä kuvat saavat houkuteltua jonkun muunkin sinne kierrokselle😉

Reitti lähtee Ruotsinpyhtään kirkonkylän urheilukentän maastosta. Parkkipaikalle saa hyvin jätettyä auton ja sitten vaan reppu selkään ja matkaan.

Ensimmäinen pätkä kulkee kauniissa lehdossa, jossa on paljon luonnon kasveja ja ainakin nyt oli todella paljon perhosia. Linnuista tunnistin ainakin satakielen, mustarastaan ja käen, palokärkikin takoi onttoa puuta lähistöllä.

Reitti kulkee ensin Kymijoen Ahvenkosken haaraa ja rannasta löytyi upea grillipaikka.

Me tosin jatkoimme matkaa, koska meidän tavoitteemme eväspaikaksi oli reitin puolivälissä laavulla.

Näiden yläkuvassa näkyvien pitkospuiden jälkeen ylitimme tien ja sitten se alkoi, kapuaminen.

Alkumatka meni aika kivuttomasti, vaikka välillä olikin hyvin kivikkoista tai kallioista polkua, ja ylhäältä näki todella pitkälle.

Välillä poikettiin metsään pitkospuille...

..ja mentiin suota pitkin pitkospuilla sielläkin. Näkyisi olevan hyvä mesimarjasato tulossa. Vaikka metsä oli rutikuivaa, suolla oli kosteaa.

Tästä kuvasta näkee, että nousut olivat paikoin jyrkkiä. Tämän alla olevan nousun lisäksi oli toinen mäki, jossa oli köysi apuna ja voin sanoa, että tarpeeseen tuli molemmissa kohdissa.

Ja noin neljän kilometrin kipuamisen ja kapuamisen ja vaeltamisen jälkeen saavuimme Kukuljärvelle.

Yllä olevasta kuvasta näkee, miten vaikeakulkuisia polut paikka paikoin ovat.

Sammakonpoikia

Ja vihdoin laavulla! Odotettu eväshetki siis. Tosin termari oli sanonut sopimuksen irti ja kahvi oli kylmää, eikä sitä uskaltanut juoda, koska pullo helisi siihen malliin, mutta olihan meillä muuta evästä ja juomista mukana. Ja huili tuli tarpeeseen.

Laavulta oli hienot näkymät järvelle. Laavulle pääsee kyllä myös autolla ihan lähelle, jos joskus haluaa mennä vaikka vain paistamaan makkaraa tai ihastelemaan maisemia.

Ja lepohetkisen jälkeen jälleen matkaan, jota siis oli vielä noin puolet jäljellä.

Jalat olivat jo ihan hapoilla, vaikka laavun jälkeen olikin helpompaa maastoa. Huuhkajavuorelle kapuamiseen oli tehty myös portaita. Huuhkajavuorella on ollut vielä hiihtokeskus 1900- luvun lopulla, mutta ei sitä uskoisi ollenkaan todeksi tänä päivänä, mitään jälkiä siitä ei näy.

Tässä ollaan Huuhkajavuorella 76 metriä merenpinnan yläpuolella. Meri näkyykin taivaanrannassa.

Loppu matka olikin sitten helpompikulkuista.

Yllä olevasta putkesta putkahdettiin takaisin tien toiselle puolelle ja siitä oli enää pikkuinen askellus autolle.

Oli kyllä rankka retki mokoma 8 kilsaa tällaisille tavallisille tallaajille, joilla ihan vain peruskunto. Olen kyllä silti sitä mieltä, että kannatti lähteä ja varmasti tulee joskus mentyä uudelleen.

Laavulta olisi ollut 900 metriä ns. Brannin luolalle, jossa lehmipaimen on pitänyt asuntonaan kesäisin 1900-luvun alussa. Päätimme kuitenkin katsastaa luolan toisella kertaa, ehkä laavulta käsin.

Suosittelen lämpimästi Kukuljärven reittiä, mutta en sellaisille, joilla on liikuntarajoitteita tai vaikkapa sydänvika, sen verran rankkaa kapuilua reitillä on.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Paskareissu

Ennen kuin tulin kipeäksi, päätin lähteä käymään läheisellä eläintenruokintapaikalla, sillä siellä oli nähty merikotkia. No, nyt moni odottaa jo kuvia uljaista kotkista --- noup, ei tule.
Tuli märät jalat, yhtään elukkaa en nähnyt, kaikki linnut joita näin, olivat niin, ettei niitä saanut kuviin, mutta          paskaa oli

Hirvi?

 Ainakin nämä jälet ovat hirven...

Peura?

Olisiko tämäkin hirvi? Toivottavasti ei ainakaan karhu...

Ihmisen paskaa

samoin tämä

En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi jotain autonromuja pitää säilöä metsään!? Pimeetä touhua! Noistahan romuttamo jopa maksaisi jotain.

Alla olevaa tietä minun oli tarkoitus mennä ruokintapaikalle, mutta tiellä oli nilkkoihin asti vettä ja viisaasti olin laittanut lenkkarit jalkaan. Aikani yritin hypellä, mutta luovutin ja käännyin takaisin, litisevin lenkkarein.. Ehkä tuo retki oli viimeinen niitti kipeäksi tulemiselle....

Mutta löysin minä jotain kaunistakin reissullani. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta katsokaa tätä vihreyttä! Kaikki nuo vihreän sävyt ja tulevan kuukauden aikana palettiin tulee vielä lisää sävyjä, kun puut ja pensaat alkavat vihertää. Tuohon ei koskaan kyllästy!

Osmankäämistä oli tullut talven aikana taideteos

Lunta vain vähän metsänreunassa. Mahtavaa!

Ja löytyihän se eläinkin kuviin 😉 Siinä se Leevi odotteli, että olisikohan jo iltapalan aika💓

Sellainen reissu, parempi onni ensi kerralla. Mutta täytyy se sanoa, että vaikka jalat kastuivatkin ja kuviin löytyi melkein pelkkää paskaa, kyllä luonnossa kuitenkin tuntee jotenkin olevansa. Se ei ole satua, että luonnossa ihmisen mieli lepää. Nuo autonromut jäivät kyllä kaivelemaan; millähän ne saisi hommattua metsästä pois. Jälkimmäisessä kyllä oli rekisterinumerokin tallella, että ehkäpä omistajan saisi selville....

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!

Kas Koskikara

 Lisää ulkoilukuvia pääsiäisen ajalta, tällä kertaa läheisellä joella suluilla katselemassa kevään edistymistä.

Melkein oltiin pois lähdössä, kun huomasin liikettä jään reunassa. Ei ole totta! Viimeinkin kohdattiin!
Olen kuullut hänen olemassa olostaan, mutta en ole onnistunut tapaamaan.

Koskikara! Jippii! Tosin huomasin myös tarvitsevani sekä uudet silmälasit, että pidemmän putken kameraan. Mutta kyllä hänet näistä kuitenkin tunnistaa, mieluummin tietysti ottaisin kuvia, joita voisi ylpeänä esitellä, vaan ei näillä silmillä ja tuolla putkella...

Olen kuitenkin iloinen, että tavattiin ja toivottavasti nyt tavataan toistekin!
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Joutsen tarina

 Tänään kävimme vähän merenrannassa kuvailemassa, koska oli niin hieno ilma.
Arvaatteko, minkä eläimen jälkiä on jäällä?

 No juu, otsikko tietysti voi vähän antaa vinkkiä. Aivan, joutsenhan se siinä on kulkenut.

Mutta voi, se mitä näimme jäällä, oli surkeaa. Joutsen oli jäätynyt yöllä jäähän kiinni!

Seurasimme sen pyristelyä ja se kuunteli kovasti perhettään, joka uiskenteli sulassa läheisen sillan alla.

Ensin ajattelin, että kyllä se siitä omin avuin pääsee, mutta eihän sitä voi olla tekemättä mitään. Rannassa ei näkynyt mitään kulkupeliä, jolla olisi voinut mennä heikolle jäälle ja mietimme, että mitäs nyt tehdään.

Päätin viimein soittaa paikalliselle lintuhoitolan pitäjälle ja kysyä neuvoa. Tiedän kyllä, että pelastuslaitos käy hoitamassa tällaisia hommia, mutta mietin, että lintuhoitolan pitäjä ei ole ekaa kertaa pappia kyydissä tässä asiassa ja soitin siis hänelle. Hän sanoikin, että pelastuslaitos ei luultavasti voi oikein toimia, jos jää on kovasti ohutta. Hän lohdutteli minua ja sanoi, että luultavasti aurinko tänään lämmittää ja jää sulaa niin, että joutsen pääsee irti.

Siinä jutellessamme nämä lokit alkoivat kiusata joutsenta ja hyökkäillä sitä päin. Sepä aiheutti toivottua tulosta ja joutsen sai irti toisen jalan, ja sitten toisenkin. Näuroimme lintuhoitolan miehen kanssa, että tämä oli hyvä puhelu, kun tuki tuli etänä ja homma hoitui. Niin lopetimme puhelun hyvillä mielin, vielä kiitos hänelle<3

Näin joutsenemme vähän aikaa verrytteli jään päällä ja lähti sitten hyvin hitaasti kohti perhettään.
Vaihdoimme paikka näytelmämme seuraamiselle lähemmäs joutsenperhettämme.

Toinen pariskunnasta ja lapset seurasivat tapahtumien kulkua.

Jäissä kiinni ollut joutsen tuli lähemmä vähän kerrallaan, välillä vedessä ja välillä jäällä, se veti itseään nokalla jäälle ja särki jäätä edellään.

Viimein se pääsi ihan sulille vesille ja lähti uimaan kohti perhettään.

Ja perhe lähti uimaan vastaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja puolisot kohtasivat toisensa ja mekin pystyimme lähtemään huojentuneina kotiin.

Mukavaa ja aurinkoista pitkää perjantaita teille kaikille!