Tonttu muutti purkkilamppuun

Kuva lisätty 13,12.16. Ollut blogissa jouluna 2013.

Aikaisempina vuosina minulla on ollut tonttu lumisessa maisemassa ikkunan välissä, mutta nyt kun sain miehen tekemään minulle "Strömsö"-hyllyt ikkunoille keittiöön, tonttu muutti lamppupurkkiin tai purkkilamppuun, miten vain. Kauris ja kaikki sienet eivät mahtuneet mukaan, joten ne ovat nyt sitten ikkunalaudalla.

Hyviä kuvia ei tahdo saada nyt kyllä millään otettua, valoa on vain kerta kaikkiaan liian vähän.

Mutta ehkä näistä nyt jonkun käsityksen saa.

Tässä vielä kuva toiselta ikkunalta keittiöstä.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, muistakaa vältellä joulustressiä. Alla vähän mallia:)

Ollaan myä täällä viel!

(Tämä kuva viikon takaa, kun ei vielä ollut lunta)

Heippa hei. Tultiin vaan kertomaan, että kyllä täällä ollaan. On ollut niin paljon muuta puuhaa; pihahommia, kouluhommia, käsityöhommia.... ja niskajumi. Se on näköjään ihan joka vuotinen seuralainen tähän aikaan, en tykkää! Mutta minkäs teet. Huonot hartiat ja paljon kuormitusta, niin sitten se tapahtuu. Juu, tiedän, pitäis pitää huolta. No, yritän kyllä, mutta kun tulee liikaa rasitusta, niin ei siinä venytykset auta. Nyt on tulehdus. Pitää rajottaa ruutuaikaa - helpommin sanottu kun tehty. Töissä pukkaa hommaa enemmän kuin laki sallii( tai ei kai se paljoa sitä rajota...) ja määräajat tulee vastaan kouluhommeleissa. Eikä jouluakaan ole kukaan siirtänyt, vaan sekin lähestyy uhkaavasti... No, voi olla, että joudun tänäkin vuonna antamaan muutaman sukkalahjakortin tarvitseville ja saavat sitten sukkansa kesän kynnyksellä :) Ei ne liiemmin kyttyrää tykänneet viimevuonnakaan. Suurin harmi on, jos en saa pikkuiselle haalaria valmiiksi. Se kun jää sitten pieneksi ennen valmistumistaan:( Mutta kerros kerrallaan.

Niin ja kissat voivat kaikki oikein hyvin. Pitävät itsensä notkeina ja liikkuvina, ei niskavaivoja. Ihan kateeksi käy mokomat letkeät epelit<3 Ja tirppatv on avattu, joten kun ulkona lunta ja pakkasta, voi ihan harjoitella viiksien värisyttelyä ikkunan takaa.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille. Meistä kuuluu nyt harvakseltaan, mutta kuten näkyy, täällä sitä ollaan!

Mieluisaa postia

 Posti toi tämän jo tiistaina, mutta silloin oli niin kova päänsärky, etten jaksanut postausta tehdä. Tänään  ja huomenna on vapaata ja olokin on pitkästä aikaa terve.

Kiitos ihana Sny! Aivan ihana, itse tehty kortti. Tämä jos mikä on kevään airut! Kaunis ja keväinen. Tämä oli todella mukava yllätys postilaatikossa pitkän ja tuskaisen työpäivän jälkeen:)



Koirankarva lankaa sain viime Sny kierroksella ja viimein sain sen puikoille. Joulunaikaanhan minulla meni niska jumiin ja siksi jäi joululahjasukkia kutomatta. Annoin sen sijaan lahjakortin, jossa luki, että sukat tulevat kyllä. Ja koska olen yrittänyt olla lankalaihiksella, eli ostamatta uutta lankaa ennen vanhojen käyttöä, tein nämä yhdet lahjasukat sitten koirankarvalangasta. Ensin koitin tehdä jussi-sukkia, mutta niistä tuli kuin peltiä. Yhden sukan tein ja purkasin. Sitten päädyin ihan perinteiseen saapassukkamalliin. Rakas villasukka-kirjasta otin tuon lumihiutalekuvion tuohon jalkaterään, koska ihan harmaata on tylsä neuloa. Toivottavasti saaja tykkää.

Lanka: Koirankarvalanka
Malli: Omasta päästä, kuvio Rakas villasukka kirjasta
Koko: 43, puikot 4
Langan menekki 170g

Tytär leipoi pullaa ja itse ajattelin tehdä eilisistä kastikkeen jämistä illaksi broileripiirakan.

Vapaapäivät ovat kyllä tosi mukavia. Ulkona linnut laulavat kevättä ja muutenkin olo on kuin kukkasella:)

Mukavaa torstaita!

Flunssa tuli ...

Se sitten iski minuunkin -- flunssa. Meillä on töissä kaatunut yksi toisensa perään ja koko viikon onkin ollut kurja olo. Aamulla sitten päätin, että nyt riittää ja jään kotiin, jospa tästä sitten pääsisi viikonlopun aikana eroon.

Näistä se sairaan päivä koostuu: kaakaota(joka kuvaa ottaessa oli jo juotu), hyvästä kirjasta ja langoista, eikä omenakaan pahaa tee:)

Mutta todellinen päivän pelastus oli postilaatikossa. Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa aivan ihaniin kettulapasiin. Siellä oli myös linkki kauppaan, josta saa sekä langat että ohjeet >>klikkaa tästä<<

ja tarttuihan sieltä mukaan tietysti myös ohjeet ja langat kissalapasiin.

Minulla on nyt paljon kaikkea kesken, tuntuu että mitään ei valmistu ja nyt huutavat sitten nuo lapaset, että tartu puikkoihin ja tee meidät... saa nähdä huutavatko niin kovaa, että sukankutimet pitää laittaa välillä sivuun,,,,

Koittakaahan pysyä terveenä!

Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Joskus tapahtuu kummallisia valoilmiöitä. Alla oleva kuva on ottettu jouluna, liekö lintumaailmaan syntynyt jokin merkkihenkilö? Luonto on ihmeellinen, toivotaan että uusi vuosi tuo tullessaan paljon ihania hetkiä luonnossa. Luonto antaa voimaa ja myös linnut ovat minulle sellaisia voimaannuttavia olentoja. Suunnitteilla kuvausretkikin lintuihin liittyen.

Tässä vielä vähän viime vuotta, joululahjoiksi askartelemiani kynttilöitä

sekä miehelleni jouluksi valmistuneet Jussi-sukat. Ohje Rakas villasukka kirjasta hieman mukaillen. Ihan ei riittänyt 150g 7 veljestä kokoon 44 vaan piti käyttää jämiä kärkeen.

Tänään on sitten aloitettu uusi vuosi uusin kujein. Tai no ei niin uusin, puikkoja on heiluteltu tänäänkin, mutta ei vielä mitään ihan valmista. Lenkillä käytiin aamulla isännän kanssa, kun nuoriso oli vielä unten mailla. Liukasta oli, mutta liukuesteet kengissä auttoivat asiaa. Ehkä tänä vuonna tulee lenkkeiltyä useamminkin, en ole luvannut mitään, mutta yrittäähän aina voi.

Tänään oli aika harmaa päivä, mutta yritti se sentään kirkastua.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja tehkää alkaneesta vuodesta paras kaikista!

Taavi otti nokkikset korissa, jossa pidän valmistuneet neuleet. Lämmittävät varmasti mukavasti:)

Keskikesän juhla

Tiistaina meillä näytti tältä. Ei ihan heti mieleen tullut, että samaisella viikolla on juhannus, keskikesän juhla. Herää kysymys; mikä keskikesä? Ehkä kesä oli ja meni jo toukokuussa, niin ja olihan aikas lämmintä myös jo huhtikuussa, silloin täällä, kun lämmittelin varpaitani pääsiäisenä Kreikkalaisessa hiekassa. Onko vähän reilua? Eka kesälomavikko ja ulkona sataa lunta! No, ei saa valittaa, koska sanoin ennen lomaa, että mulle on ihan sama vaikka sataisi ukkoja ja akkoja, kun vaan saan olla kotona. Sitä saa mitä tilaa, mutta tämä tuli tilaamatta. Sade ei kyllä haittaisikaan, mutta mielestäni täällä Suomessa saa palella vuoden mittaan ihan tarpeeksi, joten olisi ihan kohtuullista, että kesällä tarkenisi ilman villahousuja!

Maanantaina pystytettiin uusi pergola ja tiistaina se olikin sitten jo osissa naapurin pellolla. Onneksi isäntä on kätevä käsistään ja sanoisin, että nyt tarvitaan jotakin hirmumyrsky Katarinan tapaista saattamaan se uudelleen matkaan, mutta siitä laitan kuvia, kun se on edustuskunnossa.

Tänäänhän oli jo ihan siedettävää ulkonakin. Paljon kukkii kauniisti, pionit vielä odottelevat viimeisillään lämpimämpää päivää avatakseen nuppunsa täyteen kukkaan. Ruusuorapihlajasta olen nauttinut jo viikon päivät, enkä väsy sitä ihailemaan.

Laitetaan sitten ne villahousut jalkaan ja pipo päähän ja nautitaan juhannuksesta. Ei lannistuta vähästä. Oikein ihanaa juhannusta!

Hyvää naistenpäivää!

Ajattelin, että mikäpä parempi päivä kertoa teille tarina hermostuneesta naarasleijonasta, kuin naistenpäivä. Tähän tarinaanhan viittasin edellisessä postauksessa, jossa tiikerityyny syntyi.

Näin se menee, pysykää mukana:

2010 teimme autoreissun Ruotsiin ja Tanskaan. Kävimme synnyinseudullani viettämässä nelikymppiseni ja sitten ajeltiin Legolandiin. Takaisin tultiin sitten Ruotsin itärantaa ja tietysti pakko käydä myös Kolmårdenissa. Olimme ihan täpinöissämme, koska olimme kuulleet, että siellä pääsee oikeasti ajamaan eläinten seassa autolla. Kirjoitin edellisenä iltana matkapäiväkirjaan:" Odotamme innolla tapaavamme leijonat ja tiikerit. Mahtaa olla vaikuttavaa nähdä ne aivan läheltä."

No, tähän voin sanoa, että osimoilleen niin, vaikuttavaa oli. Päätimme, että minä ajan ja mies kuvaa videokameralla, koska osaa sitä paremmin käyttää. Lapsilla oli kännykät ja ottivat niillä valokuvia takapenkiltä. Kolmårdenissahan homma toimii niin, että autot ajavat letkassa, eikä pysähtyä saisi, eikä ikkunoita saa avata(eikä kyllä olisi ihan heti tullut mieleenkään niin tehdä).

Alkuhan oli lasten leikkiä; hirviä, peuroja, seeproja ja kirahveja väistellen ajeltiin seuraavaan aitaukseen. Siinä sitten jo vähän meinasi hiki tulla, kun karhu juosta lönkötteli auton rinnalla, aika otus sekin niin lähellä.

Sitten saavuttiin itse asiaan - leijonat. Ajoin aitaukseen ja jouduin heti pysähtymään, koska valtavat urosleijonat päättivät alkaa tappelun heti automme edessä!

Kuvat on otettu kännykällä ja minä kuvasin ne tähän kuvakirjasta,
koska en löytänyt tikkua, jossa kuvat on tallessa. Siitä johtuu kyseenalainen laatu.

Toisella puolella autoa pesi leijonan pentu itseään ja isukit pistivät toisiltaan naamat verille. Väistyivät viimein ja lähdin etenemään hiljalleen. Naarasleijona tuli meitä kohti. Takapenkillä kuopus sanoi, että leijona katsoo häntä niin pahasti, että jos hän ei olisi autossa, leijona söisi hänet. Leijona käveli automme ohi ja sitten alkoi tapahtua. Olin lähdössä liikkeelle, diesel murahti ja sitten kävi hirmuinen kolina ja menin ihan paniikkiin. "Aja,aja", kiljui mies vieressä ja minähän ajoin. Henkilökunnan auto ajoi vauhdilla paikalle ja ajoi näin leijonan pois ja me vapisten ja täristen ajettiin ulos aitauksesta ja suoraan parkkipaikalle.

Auton puskuri roikkui ja hampaan tai kynnenjäljet olivat komeat puskurissa ja maalipinnassakin oli komeat naarmut. Oltiin tosi harmistuneita. Perässämme ajanut ruotsalaismies oli saanut samankaltaisen kohtelun autonsa kylkeen ja siinä sitten ihmeteltiin. Hän neuvoi meitä menemään toimistoon tekemään ilmoituksen, jotta saamme vakuutusta varten todistuksen. Todistuksen kirjoittanut mies vähän hymyillen sanoi, että voi olla, ettei vakuutusyhtiä ihan heti usko, että leijona on hyökännyt auton kimppuun...

Pikkuisen aikaa polvet kyllä tutisivat tämän jälkeen ja mietin, että kannattaisi miettiä mitä sitä toivoo...

Tämä kaveri olikin sitten turvallisesti häkissä, eikä kohdattu kasvokkain - onneksi!
Olemme kuulleet, että enää Kolmårdeniin ei pääse kierrokselle omalla autolla, ilmeisesti leijonanaaras oli saanut tarpeekseen mölvivistä autoista ja turvallisuus joutui vaakalaudalle.

Parempi tyytyä vain läheltä katsottuna näihin kotitiikereihin

Se oli sellainen seikkailu, ettei se hevin unohdu, mutta pitäähän niitä elämään mahtuakin, että on mitä muistella. Meillä on muistona myös aika ainutlaatuinen video leijonien tappelusta sekä siitä pahakatseisesta naaraasta, joka olisi halunut syödä minulta pojan, mutta tyytyi onneksi autoon.

Naisten päivän kunniaksi leivoimme tytön kanssa leivoksia joulusta jääneistä torttulevyistä.

Ohje on kirjasta Suolasita ja makeaa kotipuutarhasta. Suositteln lämpimästi. Lainasin ensin kirjastosta ja ihastuin niin, että kävin ostamassa omaksi.
Tässä teille kirjan ohje:

Ihanaa naistenpäivän iltaa teille kaikille ihanaisille!!

Se tuli taas....

Flussan karkoitukseen; villasukat, teetä kauniista mukista(jollaisia muuten voitin vasta kaksin kappalein Pepin blogista), runoja ja romaani...

...siis flunssa! Nenä on ollut tukkoinen jo viikon verran, mutta jotenkin ajattelin sen liittyvän ulkonapuuhailuun, koska heinien pöllyttäminen monesti tukkoisuutta aiheuttaa. Olen kyllä miettinyt, miksi olen ollut niin kauhean väsynyt, mutta laittanut senkin pimenevien aamujen syyksi. No, eilen sitten pönttö lähdin töihin, vaikka oli vähän outo olo. Koska kuljen kimppakyydillä ja kulkuyhteydet muuten ovat aivan olemattomat ja matkaa sellaiset 60 kilsaa suuntaansa, kaduin tuota lähtöä koko päivän. Pää oli täynnänsä räkää ja kyllä sitä riitti uloskin tulemaan, ajatus oli sumea ja hävetti pärskiä asiakkaiden edessä, mutta ei voinut muuta. Jotenkin se päivä kului ja jäljestäpäin sitten selviää, miten paljon sutta sain aikaan, mutta tänään olin viisaampi ja jäin kotiin niistämään. Illalla nousi lämpöäkin.
Kotona on muuten kamala olla, kun ei jaksa tehdä mitään. Kaikki tekemättömät hommat silmissä, eikä voi kun katsoa. Onneksi kävin alkuviikolla kirjastossa ja lukemista riittää. Osallistuin joku aika sitten kirjastossa haasteeseen, jossa luetaan kirjoja aakkoset läpi kirjailijoilta, joita ei aikaisemmin ole lukenut. On muuten tosi vaikeaa valita kirjaa pelkän kirjailijan sukunimen alkukirjaimen perusteella! Joitain roskia olen käteeni saanut, mutta myös sellaisia, että voisi lukea enemmänkin. Se on tässä haastessa hyvää, että tulee juurikin löydettyä niitä kirjailijoita, joilta ei muuten olisi koskaan lukenut mitään. Yritän saada tästä haasteesta jonkinlaisen koosteen blogin sivupalkkiin. Ans kattoo, kuis se sitte onnistuu.

Tällä erää en jaksa tässä kauempaa olla, mutta palataan!

Eikä tietenkään pidä unohtaa varpaitten lämmittäjää nro 1!

Vapaata ja synttäreitä..

Olen tänään viettänyt vapaapäivää - siis töistä- muuten ollut kyllä varsin ahkerana. Huomenna kun on kuopuksen 14 vuotis synttärit, niin päivä on mennyt siivoillessa ja leipoessa. Ehdittiin me Nekun kanssa myös ulkohommiin. Kuvat on vähän heilahtaneita, mutta kun meillä oli vauhti päällä...

"Mistä näitä omenoita oikein tulee?"

 Sain myös valmiiksi huivin, jota olen jokusen aikaa virkkaillut. Lankana on Kelo, jota löytyi taannoin alekorista. Mukaanhan se oli pakko ottaa ja tämmöinen niistä syntyi. Virkkasin ensin ruudukon ja sitten pujottelin ketjusilmukkanauhoja väleihin ja vielä hapsut ja eikun syksyn tuulet tuivertamaan, mun kaula ei palele- tämä on sen verran leveä, että menee myös hartiahuivina. Kuvassa värit eivät kyllä ole ihan oikein, harmaalta näyttävä lanka on vihreäsävyistä ja toinen murrettua oranssia.

Mutta sellaista tällä kertaa ja käykäähän osallistumassa edellisessä postauksessa arvontaan. Me valmistaudumme juhlintaan! Oikein leppoisaa viikonloppua!

Arvottu on!

Anteeksi vain että arvonnan voittajan julkaiseminen on kestänyt näin luvattoman kauan, mutta poden jonkinlaista nettiähkyä, enkä oikein millään saa itseäni tähän koneelle. Taitaa olla syy kesässä ja siinä, että on niin paljon kaikkea puuhaa.

Arvonnan "järjestäjäkin" on ottanut varsin rennosti, eikä ollut yhtään innostunut arvonnan onnettareksi, joten kuopukseni toimi onnettarena. Voittajaksi nousi tällä kertaa koira, mutta tällä koiralla on parhaana kaverinaan kissa nimeltä Junnu, joten kissamaisen arvonnan voittajaksi RITU on siis omiaan. Ritu on aivan ihanan lutuinen Suomen ajokoira ja sen ja Junnun seikkailuista voi käydä lukemassa täältä, Laitahan Tansku osoitetta mustankissantytar@luukku.com osoitteeseen, niin saan Ritulle pakettia postiin - ja eiköhän Junnullekin jotain mukaan lähde:)


Tein työkaverin tyttärelle pyynnöstä ylioppilaskortin ja tällainen siitä tuli

Kuva ei ole mitä parhain, mutta saa siitä jonkinlaisen käsityksen.


Niin ja vielä mahtuisi kaksi mukaan Hyvä kiertoon -haasteeseen. Eli lähetän kahdelle  tähän postaukseen ilmottautuneelle jotakin itse tekemääni. Aika näyttää sitten mitä se on. Osallistuneet saavat pakettinsa viimeistään joulukuussa, mutta luulisin kyllä että jo aikaisemin postipoika tuo jotakin... Ja nämä ilmottautuneet sitoutuvat sitten laittamaan itse liikkeelle jotakin itse tekemäänsä, kun ovat ensin saaneet minun pakettini.
Siis kommentti tähän postaukseen ja sitten osoitetiedot sähköpostilla, jos ei minulla niitä ole ennestään.
Sude on jo mukana, mutta olisi mukava löytää vielä ne kaksi..

Lähtekää rohkeasti mukaan, ei tämä vaadi välttämättä kutomista tai ompelemista, tuunaukset tai askartelut käyvät ihan yhtä hyvin. Kunhan haastaa itsensä jotakin tekemään.

Vielä olisi pari päivää töitä ja sitten alkaa parin viikon loma. Ihan mukava ajatus...

Mukavaa viikonloppua ja älkäähän unohtako minua, vaikka nyt kesällä täällä harvakseltaan poikkeankin...

Tällä pikkuvarpusella ei ole lomasta tietoakaan, sillä on pesä meidän talonpäädyssä täynnä nälkäisiä suita. Tämän kuvan otti tyttäreni ja ikuisti samalla omenapuiden kaunista kukintaa.

Vapaapäivä

Tänään olen ollut vapaalla, sellaisella ansaitulla, koska on tullut paiskittua töitä hiukkasen ylimääräistä.
On se jännä, miten mukavaa on nousta aikaisin, kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Työpäivinä herääminen on taas yhtä tuskaa. No, en tänään sentään herännyt viiden jälkeen, kuten yleensä, mutta ennen seitsemää kuitenkin. Kerkesin tyttären kanssa vaihtaa muutaman sanan, ennen kuin hän kiirehti bussille ja sitten herättelin Kuopuksen aamupalalle. Kun hän lähti kouluun, lähdin minä kauppaan. Sekin oli mukavaa näin aamusta, väkeä ei ollut paljon ja sai ihan rauhassa kuljeskella hypläämässä.

Kotiin palattuani laittelin tämän päivän ja huomisen ruoat ja tein Mustankissan tanko-taikinan(ohje löytyy täältä). Sen tekeytyessä kävin läpi eteisen kaapin, keräsin pois kesätamineet ja vaihtelin paksummat tilalle. Aika kasa lähti myös risoja/pieniä kenkiä pois kaapin uumenista. Tuokin homma on ollut työn alla pitkään, mutta nyt oli kiva tehdä se ihan vaan tässä omia aikojani.Nyt on tangot leivottu ja kohta saankin sitten jo ensimmäisen lapsukaisen koulusta kotiin.

Huomenna on taas työpäivä, mutta nyt tuntuu siltä, ettei se haittaa. Akut on ladattu hetkiseksi ja taas jaksaa painaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Me jatketaan vielä vähän rentoilua:)

Valmistuu sittenkin...

Jotakin valmistunuttakin sentään vaikka on ollut jotensakin saamaton olotila jo pitkään. Nämä punaiset pikku sukat lähtevät kohti Tamperetta Onnensukka tempaukseen, josta kerroin aiemmassa postauksessa.

Tein yhdelle työkaverille avainnauhan helmistä ja nyt alkoi tilauksia sitten satelemaan enemmänkin. Pari on valmistunut ja helmikaupassakin piti asioida, joten lähiaikoina tulossa lisääkin.

Myös ensimmäiset Maatuskasukat ovat valmistuneet. Kiitos Nina ihanasta ohjeesta, näitä syntyy varmasti enemmänkin!

Myös Trina Huopalintu blogista muisti minua ihanalla sydämellä jokin aika sitten. En vain ole ehtinyt tätä kaunokaista esittelemään, kun olen aika laiskasti ollut tässä koneella. Mutta tässä se nyt on, katsokaa ja ihailkaa. Ja käykää katsomassa Trinan ihania kuvia hänen blogissaan.

Ja Marikalta Hirsitalon suojissa blogista sain siilibongauksesta ihanan palkinnon, joka on tietenkin siili!
Mukana myös aivan ihana kortti, jonka heti kiinnitin tietsikkapöydän ilmarille, jotta voin ihastella sitä aina kun tässä istun. Jos pidätte siileistä, käykää kurkkaamassa Marikan blogia! Ja on siellä muutakin kaunista:)

Syy, että nyt ennätin tähän koneelle istuskelemaan, on se, että olen kipeä. Aamulla ei juuri ääntä pihissyt, sain juuri ja juuri pihistyä pomolle puhelimeen, että taidan jäädä kotiin. Hän oli hyvin samaa mieltä..
Mutta päivä leväten on ollut poikaa. Tytär on kanssa kipeänä ja olemme katselleet meidän talouden kaikki nyyhkyleffat, kun saimme kerrankin vallattua videovempaimet itsellemme ilman miesväen nurinoita....

Ottakaahan rennosti ja pitäkää itsenne lämpimänä!

Ja käykää arvuuttelemassa kuvaa Kipan Pajalla!