lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hyvää naistenpäivää!

Ajattelin, että mikäpä parempi päivä kertoa teille tarina hermostuneesta naarasleijonasta, kuin naistenpäivä. Tähän tarinaanhan viittasin edellisessä postauksessa, jossa tiikerityyny syntyi.

Näin se menee, pysykää mukana:

2010 teimme autoreissun Ruotsiin ja Tanskaan. Kävimme synnyinseudullani viettämässä nelikymppiseni ja sitten ajeltiin Legolandiin. Takaisin tultiin sitten Ruotsin itärantaa ja tietysti pakko käydä myös Kolmårdenissa. Olimme ihan täpinöissämme, koska olimme kuulleet, että siellä pääsee oikeasti ajamaan eläinten seassa autolla. Kirjoitin edellisenä iltana matkapäiväkirjaan:" Odotamme innolla tapaavamme leijonat ja tiikerit. Mahtaa olla vaikuttavaa nähdä ne aivan läheltä."

No, tähän voin sanoa, että osimoilleen niin, vaikuttavaa oli. Päätimme, että minä ajan ja mies kuvaa videokameralla, koska osaa sitä paremmin käyttää. Lapsilla oli kännykät ja ottivat niillä valokuvia takapenkiltä. Kolmårdenissahan homma toimii niin, että autot ajavat letkassa, eikä pysähtyä saisi, eikä ikkunoita saa avata(eikä kyllä olisi ihan heti tullut mieleenkään niin tehdä).

Alkuhan oli lasten leikkiä; hirviä, peuroja, seeproja ja kirahveja väistellen ajeltiin seuraavaan aitaukseen. Siinä sitten jo vähän meinasi hiki tulla, kun karhu juosta lönkötteli auton rinnalla, aika otus sekin niin lähellä.

Sitten saavuttiin itse asiaan - leijonat. Ajoin aitaukseen ja jouduin heti pysähtymään, koska valtavat urosleijonat päättivät alkaa tappelun heti automme edessä!
Kuvat on otettu kännykällä ja minä kuvasin ne tähän kuvakirjasta,
koska en löytänyt tikkua, jossa kuvat on tallessa. Siitä johtuu kyseenalainen laatu.

Toisella puolella autoa pesi leijonan pentu itseään ja isukit pistivät toisiltaan naamat verille. Väistyivät viimein ja lähdin etenemään hiljalleen. Naarasleijona tuli meitä kohti. Takapenkillä kuopus sanoi, että leijona katsoo häntä niin pahasti, että jos hän ei olisi autossa, leijona söisi hänet. Leijona käveli automme ohi ja sitten alkoi tapahtua. Olin lähdössä liikkeelle, diesel murahti ja sitten kävi hirmuinen kolina ja menin ihan paniikkiin. "Aja,aja", kiljui mies vieressä ja minähän ajoin. Henkilökunnan auto ajoi vauhdilla paikalle ja ajoi näin leijonan pois ja me vapisten ja täristen ajettiin ulos aitauksesta ja suoraan parkkipaikalle.
Auton puskuri roikkui ja hampaan tai kynnenjäljet olivat komeat puskurissa ja maalipinnassakin oli komeat naarmut. Oltiin tosi harmistuneita. Perässämme ajanut ruotsalaismies oli saanut samankaltaisen kohtelun autonsa kylkeen ja siinä sitten ihmeteltiin. Hän neuvoi meitä menemään toimistoon tekemään ilmoituksen, jotta saamme vakuutusta varten todistuksen. Todistuksen kirjoittanut mies vähän hymyillen sanoi, että voi olla, ettei vakuutusyhtiä ihan heti usko, että leijona on hyökännyt auton kimppuun...

Pikkuisen aikaa polvet kyllä tutisivat tämän jälkeen ja mietin, että kannattaisi miettiä mitä sitä toivoo...
Tämä kaveri olikin sitten turvallisesti häkissä, eikä kohdattu kasvokkain - onneksi!
Olemme kuulleet, että enää Kolmårdeniin ei pääse kierrokselle omalla autolla, ilmeisesti leijonanaaras oli saanut tarpeekseen mölvivistä autoista ja turvallisuus joutui vaakalaudalle.

Parempi tyytyä vain läheltä katsottuna näihin kotitiikereihin
Se oli sellainen seikkailu, ettei se hevin unohdu, mutta pitäähän niitä elämään mahtuakin, että on mitä muistella. Meillä on muistona myös aika ainutlaatuinen video leijonien tappelusta sekä siitä pahakatseisesta naaraasta, joka olisi halunut syödä minulta pojan, mutta tyytyi onneksi autoon.

Naisten päivän kunniaksi leivoimme tytön kanssa leivoksia joulusta jääneistä torttulevyistä.
Ohje on kirjasta Suolasita ja makeaa kotipuutarhasta. Suositteln lämpimästi. Lainasin ensin kirjastosta ja ihastuin niin, että kävin ostamassa omaksi.
Tässä teille kirjan ohje:

Ihanaa naistenpäivän iltaa teille kaikille ihanaisille!!

26 kommenttia:

  1. No, olipa se seikkailu...tosin toisaalta mä ymmärrän niitä leijoniakin. Kukapa tahtoisi, että olkkarin poikki ajelisi letkassa pahanhajusia, metelöiviä autoja aamusta iltaan! Voisi siinä mennä hermo. Koti on aina koti. :)

    Hyvää Naistenpäivää!

    VastaaPoista
  2. Juu, sama täällä, ei voi ihan tuomita eläintä sellaisesta käytöksestä vaan heitä, jotka ovat mahdollistaneet leijonan hermojen menetyksen...

    VastaaPoista
  3. No olipa kokemus!
    Nikotteliko vakuutusyhtiö yhtään :D

    Onkohan se just Kolmården, jossa on leijonien alueelle tehty tunneli josta pääsee lasien takaa katsomaan? Ja taitaa olla joku livekamerakin, en kyllä ikinä bongannut yhtään jellonaa kun vähän aikaa seurasin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa ei viety sitä lappua edes vakuutusyhtiöön, kun yksi tuttu laittoi auton suht edullisesti kuntoon.
      Voihan se olla, että nykyään katsellaan lasitunnelista, ehkä parempi niin. Ja enkä ne jellonat ei haluakaan tulla nähdyiksi...

      Poista
  4. No huhuh, olihan kokemus. Sitä kelpaa kiikkustuolissa vanhana kertoa. Ja voit arvata, että sitä ei kukaan usko. "Taas se Mustakissa horisee omiaan, raukalla dementia tosi pahana...". ;D

    Hyvää naistenpäivää myös sinulle!

    VastaaPoista
  5. Voi kamala. Onneksi nämä kotileijonat on rauhallisempaa sorttia =)

    VastaaPoista
  6. No olipa seikkailua kerrakseen. uskoiko vakuutusthyiö että leijonat asialla auton tuhoihin?
    hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitten kokeiltu vakuutukseen viedä, kun yks tuttu laittoi kuntoon edullisesti. Ihan ehta tuli autosta, vaikkakin olin vähän sitä mieltä, että jäljet puskurissa olisivat lisänneet tarinan uskottavuutta ja olisivat voineet jäädäkin. Mies ei moista sulattanut, auto kun on oltava tip ja top.

      Poista
  7. ♥no jopas on tarina, huh! Hyvää sunnuntai-päivää!

    VastaaPoista
  8. Olipa teillä jännät paikat, ai kauheeta :(
    Mä en olis hirvinnyt olla mukana.
    Ihanat kuvat ja herkutuksia, nami :P
    Iloa päivääsi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sieltä autosta olisi poistuakaan uskaltanut, joten pakko oli vaan olla mukana...=D

      Poista
  9. Hurjaa! Jännä tarina, kaikkea sitä satttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaankin oli. Onneksi kuitenkin näin ajan päästä, oli se ihan kokemus sinänsä. ja sitä suhtautuu villieläimiin ehkä hieman toisin kuin aikaisemmin - ne ovat villejä, vaikka olisivatkin aina eläneet ihmisten kanssa.

      Poista
  10. Hi, moni ei voi sanoa leijonan raadelleen autonsa...

    VastaaPoista
  11. Varmasti oli ikimuistoinen kokemus! Mukavaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin voi kyllä sanoa. Mukavaa sunnuntaita myös sinulle:)

      Poista
  12. No huh, huh, mikä kokemus!! Ei varmaan moni heti uskoisi, kun kertoo, että leijona on hyökännyt auton kimpuun;D Onneksi kaikki kääntyi hyväksi!!:))
    Olemme kans käyneet tuolla ja ajelimme autolla ja muistan hyvin nuo jännittävät tuntemukset, vaikka tuommoista emme onneksi kokeneet! Onpa tosiaan, mitä muistella!:) Elämä on jännittävä seikkailu!;)

    Ihanaa pyhäpäivää!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuota ei moni ole joutunut kokemaan vaan suurin osa on selvinnyt ilman naarmuja. ilmeisesti kuitenkin tuon leijonaparan hermot alkoivat olla aika tiukilla ja siksi on varmasti ollut ihan oikea ratkaisu muuttaa safaria toisen laiseksi...

      Poista
  13. Onneksi ei ollut ikkuna raollaan, siinä olisi voinut käydä huonosti. Taisi pojalle jäädä ikuinen kunnioitus petoeläimiä kohtaan. Netissähän oli video, kun norsu kaatoi auton. Leijonalla ei onneksi ihan niin paljon ole voimaa.
    Hyvää naistenpäivän jälkimaininkia : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Ja kyllä vain, tämä mietitytti kauan, kuopus oli tuolloin 10 vuotias ja on vielä pieni kooltaan, olisi ollut yksi suupala vaan.
      Norsut ovat hermostuessaan tosi vaarallisia, onneksi ei sellaisen eteen autoinemme osuttu...

      Poista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!