perjantai 22. elokuuta 2014

Ensimmäiset

On sitten ensimmäiset lapaset tälle syksylle puikoilla. Virkattu peittoni valmistui, mutta on vielä vähän prässättävä sitä ennen kuin esittelen sen teille. Kädet olivat siis iltasella toimettomina, joten oli pakko aloittaa jotakin tekemään. Kiva lapasohje on joskus lehdestä repäisemäni, Novitan lapaskilpailun voittanut. Valkoinen ja punainen Nalle on lankana näissä.

Ensimmäistä kertaa pääsin myös mukaan Salaisen neuleystävän syksyyn ja sainkin jo ensimmäisen kortin SNYltäni.
Aivan ihana kortti, kiitos SNY! Ja sitten vastauksia Snytäni askarruttaneisiin kysymyksiin:
Lempivärejäni ovat kaikki murretut värit, olen väreiltäni sellainen perinteinen syksyn värinen.
Tykkään kyllä myös kirkkaan punaisesta, oranssista ja vihreästä ja onhan noita kauniita värejä muitakin.
Väreistä saa voimaa.
Omistan ompelukoneen, ja ompelenkin joskus. Se vaatii aina vähän enemmän ponnistusta, koska minulta puuttuu vielä se oma paikka ompelukoneelta ja olen sen kanssa aina jonkun tiellä. Mutta homma on hoitumassa kaiketi syksyn aikana.
Käsityökirjojani kävin vähän läpi ja tässä taitaa olla saalis kahdessa seuraavassa kuvassa. Aurinko tuli juuri kuvatessani esiin pilven takaa, mutta kai näistä jotain selvää saa:

Ja vastauksena viimeiseen kysymykseesi: Valmiina ollaan!! Kyllä on jännittävää ja kivaa. Jännityksellä odotan mitä syksy tuo tullessaan ja myös sitä, osaanko lukea oman yllätettäväni mieltymyksiä oikein....


Prinssin patjojen alla ei taida hernettä olla, niin hyvin tuossa nukuttaa. Sama ovatko tyynyt keinussa vai pakastimen päällä, kun ne on omakseen ottanut....

 Tästä toisesta, Nekku on enemmän ehkä kuningatar kuin prinsessa, olen tosi huolissani. Nekku lähti retkelleen kaksi viikkoa sitten, eikä ole sen jälkeen näkynyt. Ja niitä puluja taas lahdataan pelloilla... kun ei olisi kohdannut äitinsä kohtaloa. Miisun tarinan voi lukea TÄÄLTÄ. Pitäkää peukkuja, että muruseni Nekku vielä tulee takaisin ja ehjänä. Me ollaan etsitty ja huudeltu, kyselty ja soiteltu, kuuluteltu facessa ja käyty löytöeläintalossa, ei näy ei kuulu. Leevikin on levoton ja maukuu kaiken aikaa, mitä se ei yleensä tee. Minä odotan, en voi uskoa, ettei me enää tavattaisi...
Niin se on elämä, vuoroin iloa ja vuoroin surua ja huolta. Kaikesta huolimatta toivotan teille mukavaa viikonloppua.

17 kommenttia:

  1. Toivon kovasti Nekun saapuvan kotiin ja kunnossa! Hienoa, että sinäkin ehdit sny-kierrokselle, kierros on jännitystä sekä ihanan kutkuttavaa odotusta, jännitys oman onnistumisen puolesta ja kutkutus odottaessa itselle tulevia paketteja. :) minä en edes malta jättää välistä, kun on kerran mukaan lähtenyt. : D
    On todella suloinen kortti sinulle tullut. Neule aiheiset kortit tuntuvat olevan harvassa, mitä niitä itse yrittänyt löytää.
    Täällä puikoilla huivi... Tiedä sitten mitä tulee. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin toivotaan kovasti ja käyn huutelemassa ja kurkkimassa pihalla jatkuvasti, jos kuuluisi tuttu vastaus...

      Huomasin itsekin, että neuleaiheisia kortteja on vaikea löytää.
      Hyvä huiviohje pitäisi löytää, sillä voitin siihen aika kivaa lankaa jokin aika sitten...

      Poista
  2. Sama on huoli, Armas on ollut nyt 4 viikkoa kateissa. Joka kerta oven avatessani ensimmäiseksi katselen näkyiskö Armasta pihalla. Ei menetetä uskoa, kyllä ne vielä palaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko uskoa! Ja Nekun käytös oli vähän kummaa, ennen kuin se katosi; se kävi ikäänkuin jättelemässä heippoja moneen kertaan eikä olisi halunnut millään tulla sisälle. Ehkä se päätti jo etukäteen olla pitkään poissa....

      Poista
  3. Kädet on joskus nopeammat,kuin ajatus,piti vielä lisätä,että toivottavasti Nekku palaa kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle käy usein juuri noin...
      Kiitos, tuntuu taas mukavalta neuloa lapasia, vaikka se tietääkin syksyn ja talven tuloa.
      Me niin odotamme häntä kotiin saapuvaksi. Ostin vähän Nekun herkkuruokaakin odottelemaan...

      Poista
  4. Upeat lapaset on tuloillaan, ja niin siistiä jälkeä! Itsekin taisin juuri tuon ohjeen napata talteen klassikkona. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minustakin tuo malli on sellainen klassikko ja vähän ihmettelin, että sillä on voitettu nyt vasta kilpailu...

      Poista
  5. Kiitos nopeista vastauksista, näistä on apua jatkossa. Suunnitelmia on syksyn varalle, ja tehtäviä! Varaudu siis suorittamaan ... Minäkin toivon Nekun pian löytävän kotiin! t. SNY

    VastaaPoista
  6. Itsekin pidän syksyn värisävyistä, vaikka en välttämättä syksystä, koska se johtaa talveen : )
    Ihailen lapasten kutojia. Se peukalo ei tahdo minulta onnistua, mutta sukka saa olla vähän rennompi.
    Nekku toivottavasti tulee!! Ymmärrän huolen täysin. Telkkarissa oli ohjelma, jossa tutkittiin, että kissan reviiri on aika pieni kuitenkin, joten ei pitäisi olla kaukana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpoin peukku, on jättää reikä ensin ja poimia silmukat sitten, ei se niin vaikeaa ole. En ole mikään taitokutoja, mutta kirjoneuletta on mukavampi tehdä kuin yksivärisiä.
      Katsoin sen ohjelman ja haettu on kaikki lähitienoot. Jos sille on jotakin sattunut, on liikaa pitkää heinää ja pensaissa lehtiä. Voi olla, että siinä tapauksessa löytyy,kun syksy etenee;(

      Poista
  7. Kauniit on lapaset!

    Hieno kortti.

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti Nekku palaa kohta kotiin! Ollaan huolessasi mukana.
    - Pipsu, Miiru ja emäntä -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsken käytiin taas isännän kanssa huhuilemassa pellon reunoja, mutta ei vaan näy ei kuulu. Kiitos tsemppaamisesta.

      Poista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!