perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenterin luukut 1. ja 2. sekä pienoinen hiiri-episodi..

Eilen sai avata Näppituntuman joulukalenterivaihdon ensimmäisen luukun. Aamu oli vain sellainen, että paketti ennen avaamista jäi kuvaamatta, enkä ottanut kuvia siitä eilen muutenkaan. Tänään kuitenkin korjasin tilannetta.


Kissat saivat oman kalenterin! Kiitos Minna! Kuten kuvasta näkyy, ensimmäinen luukku on jo avattu.

Nekku: "Ai mä saan avata tänään? Täss on joku tuttu haju...kissanminttua! Jes!"
Nekku on tunnetusti hidas, joten Leevikin ehti paikalle. Nami kuitenkin on niin suuri, että se menee kivasti kolmeen osaan ja jokainen saa päivittäin omansa.

Leevi:"Ei kun mä mietin vaan, että minne se hiiri meni? Voisko olla joka päivä tällanen hiirikalenteri?"
Tänään sitten päästiin luukkuun kaksi. Paketti oli paketoitu tosi kauniiseen pakettiin.


Ja sieltä paljastui...

...askartelukartonkeja. Kiitos. Minulla onkin vielä osa joulukorteista tekemättä, jä alkoi jo päässä muodostua kuvaa.

Niin, ja sitten arkisempiin asioihin, eli se aamuinen hiiri-episodi. Varoitan; herkimpiä lukijoita tämä tarina saattaa järkyttää!                   
Muistan, kun silloin melkein 24 vuotta sitten muutin tänne maalle, en saanut välillä ollenkaan nukuttua, kun vain ajattelinkin hiiriä. Jos sellaisen jossain näin sisällä, kuurasin koko huushollin katosta lattiaan. Lossasta en niitä voinut irrottaa ja hiiret ovat ovelia, ne tulivat yleensä aina silloin kun mies oli yöllä töissä...

Vuodet opettavat, eikä noita nyt enää ihan niin paljoa hätkähdä, mutta...
Tänään aamulla mies nousi viiden jälkeen töihin lähteäkseen. Nousin itsekin käymään vessassa ja aikeissa ryömiä takaisin lämpimään sänkyyn, kun pojallakin on koulusta vapaapäivä. Vaan eihän siinä niin käynyt.

Mies sanoi keittiöstä tyynesti, että roskiksesta häntä tuijottaa hiiri. Nekku pyöri keittiössä hänen jaloissaan, eikä hoksannut otusta ollenkaan. Mies yritti Nekulle sanoa, että ota nyt tuo kiinni, ole kissa talossa. Sen verran siinä tuli härdelliä, että meidän erä-Jarna Nekku paineli sohvan alle piiloon.
Tässä vaiheessa pojat tulivat keittiöön, siis kissapojat. Siinä alkoi sitten sellainen meno; hiiri edellä ja kaksi kissaa perässä ja viimein Taavi nappasi sen. No, sillä tuloksella, että lähti hiirineen karkuun - makkariin ja sängyn alle. Näin jo sieluni silmin menetetyt uneni, kun hiiri ryömii jossain peittojen seassa (juu, ei nämä vuodet nyt ihan immuuniksi ole tehneet). Sain kissan saaliineen häipymään makkarista ja monien pitkien vaiheiden jälkeen katti ja hiiri menivät molemmat pihalle.

Miehelle tuli kiire töihin ja puf - meikäläisen makoisat unet olivat hyvästellyt. Yritin kyllä ryömiä takaisin sänkyyn ja Nekkukin tuli jalkoja lämmittämään ja kehräämään, mutta puolen tunnin pyörimisen jälkeen luovutin. Siltikään en juuri mitään ole tänään saanut aikaan, mutta tulihan joulukalenteri sukkaa Niina Laitisen facesta neulottua kerrankin ihan ensimmäisten joukossa.

Taavi ei ole vieläkään toipunut aamuisesta täysin.

Taavi:" Täältä mä sen nappasin. Onkohan niitä muita?"
Tuolla se on istunut aamun jälkeen moneen kertaan. Voi pikku höppänää. Meidän luomupyydys.

Taavi:" Ihan vieläkin tulee vesi kielelle. Itekin oot sanonu, että lähiruokaa pitää suosia..."
Mukavaa päivää kaikille!

12 kommenttia:

  1. Vähänkö Taavi olet sankaritalossa! Hurraa hurraa hurraa! - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taavi: Kiitti. Toivottavasti saan samanlaista aamupalaa myös huomenna, lurps...

      Poista
  2. Kissojen unelma,kun saa lämpimissä sisätiloissa pyytää hiirtä :) Meillä on samanlainen kissojen joulukalenteri, tosin nyt vaan koristeena, kun ostin sen muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen unelma, mutta en voi sitä kyllä jakaa.
      Ajattelin, että säästän kalenterin ja pistän sinne ensi vuonna namit itse.

      Poista
  3. Onnellinen loppu hurjalle tarinalle! Urhoollinen Taavi, monta hellää silitystä Taaville! On jännä seurata, mitä kalenterista tulee ja mitä pääset tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen muille paitsi hiirelle:(
      Mutta voisihan ne käydä lintulaudan alla syömässä eikä tulla sisälle. Taavi on saanut kehuja.
      Kalenteri on kiva ja jännittävä:)

      Poista
  4. Meillä hiiret raahataan ulkoa sisälle, enkä ymmärrä miksi ne pitää syödä aina ruokapöydän tai minun sänkyni alla. Mutta kaikkeen tottuu =) Yhtenä aamuna laitettuani aamutossun jalkaan huomasin siellä olevan kuolleen hiiren, siitä en riemastunut kovinkaan paljon =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan siinä aamuherätys kerrakseen:)
      Kyllä meilläkin välillä pyritään "kaverien" kanssa sisälle, mutta tähän mennessä on vaan päässyt yksi eläväinen tikanpoika, joka sitten kyllä palautui mun toimesta takaisin luontoon ihan lentäen...

      Poista
  5. aikamoinen aamu teillä, onneksi Taavi pelasti päiväsi!
    nyt meillä on ekaa päivää kissaton talo. eilen isäntä kaivoi Jöntelle leposijan omppupuun alle Miisun ja Pikku-Mustan viereen. haiku olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, voimia surutyöhön. Varmasti on tyhjä olo. :(

      Poista
  6. Hurraa....hyvä Taavi! Terveisin; Kassu ja Viiru

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit jättämällä mukavan kommentin!