Thank you for the music

Tukholma se ei pettänyt taaskaan. Täällä ollaan värjöitelty kylmässä ja sateessa, samaa oli luvattu myös lahden tuolle puolen, mutta rantauduttuamme tiistaina, aurinko tuli esiin ja päivä oli oikein kaunis eikä paleltanut.

 Sitten otettiin isännän kanssa suunta kohti ABBA-museota, lapsoset(tai nuoret oikeammin)suuntasivat kaupungille.

 En voi kuin lämpimästi suositella museota kaikille, jotka vähänkin ABBAn musiikista pitävät. Museon näyttely on myös kiva aika matka 70-luvulle.

Ei sattunut puhelin soimaan, harmi. Vaikka mitähän sitä olisi osannut puhuakaan...

Museossa oli mitä upeampia esiintymisasuja, tässä kait ne kuuluisimmat...

Jos minulla olisi työhuoneen ikkunasta näin upeat maisemat, ei taitaisi töistä tulla mitään...

=D

Paljon on myyty kultaa ja platinaa eri maissa...

Tässä vielä yhtye komeudessaan. Miten tuo Angetha on nuin kalpia?

Museon jälkeen treffattiin nuoriso kaupungilta jossa vielä vähän pörräiltiin kaupoissa ja sitten käytiin leivoskaffeilla. Mukavalla säällä oli kiva käpsytellä takaisin laivalle ja siellä nautiskella auringosta kannella. Kiitos taas Tukholmalle, kaupungille, josta todella pidän paljon. Onnistunut reissu.

Ja kotona sitten odotti vähän närkästynyt katti. " Missä sitä oikein on oltu? Ei mitään järkeä jättää mua toisten hoidettavaksi. Nekku jo häipy kokonaan, kun teitä ei näkyny!" Ei hätää, Nekku tekee sen aina. Tuli kuitenkin jo eilen illalla takaisin, kuuli kai, että oma väki on palannut kotiin...ja Leevi nukkuu purkamattomassa matkakassissa...tapansa mukaan.



Siis ABBAlle thank yuo for the music!  (Tästä linkistä kappaleeseen)

Keskikesän juhla

Tiistaina meillä näytti tältä. Ei ihan heti mieleen tullut, että samaisella viikolla on juhannus, keskikesän juhla. Herää kysymys; mikä keskikesä? Ehkä kesä oli ja meni jo toukokuussa, niin ja olihan aikas lämmintä myös jo huhtikuussa, silloin täällä, kun lämmittelin varpaitani pääsiäisenä Kreikkalaisessa hiekassa. Onko vähän reilua? Eka kesälomavikko ja ulkona sataa lunta! No, ei saa valittaa, koska sanoin ennen lomaa, että mulle on ihan sama vaikka sataisi ukkoja ja akkoja, kun vaan saan olla kotona. Sitä saa mitä tilaa, mutta tämä tuli tilaamatta. Sade ei kyllä haittaisikaan, mutta mielestäni täällä Suomessa saa palella vuoden mittaan ihan tarpeeksi, joten olisi ihan kohtuullista, että kesällä tarkenisi ilman villahousuja!

Maanantaina pystytettiin uusi pergola ja tiistaina se olikin sitten jo osissa naapurin pellolla. Onneksi isäntä on kätevä käsistään ja sanoisin, että nyt tarvitaan jotakin hirmumyrsky Katarinan tapaista saattamaan se uudelleen matkaan, mutta siitä laitan kuvia, kun se on edustuskunnossa.

Tänäänhän oli jo ihan siedettävää ulkonakin. Paljon kukkii kauniisti, pionit vielä odottelevat viimeisillään lämpimämpää päivää avatakseen nuppunsa täyteen kukkaan. Ruusuorapihlajasta olen nauttinut jo viikon päivät, enkä väsy sitä ihailemaan.

Laitetaan sitten ne villahousut jalkaan ja pipo päähän ja nautitaan juhannuksesta. Ei lannistuta vähästä. Oikein ihanaa juhannusta!

Pääministerin pihapäivä

Suomi sai tänään uuden pääministerin. Enempää siihen kantaa ottamatta, meillä on täällä pihapiirissä ihan oma pääministeri. Hän kävi tarkistamassa valtakuntansa vointia pihan laitamilla:

 "No niin, kuinkas täällä kasvetaan? Hyvin näkyy voikukkaa puskevan kaikki pientareet, onko tämä huomioitu?"

"Ja-ha mitäs tuolla tapahtuu?"

"Täytyypä ottaa asiasta selvää. Mitään ei pidä tapahtua ilman, että pihan päämies on siitä selvillä."

 "Hmmm..."

"Kukas siellä kehtaa rapistella? Alas tulla esiin sieltä, tämä on käsky!"

"No, ei se tainut olla mitään, ei ainakaan mitään tärkeää.."

"Paras ottaa pieni huili..."

"Ei sitä julkkis saa edes rauhassa levätä."

"Tää ottaa nyt hatkat. Nyt täytyy saada vähän omaa rauhaa! Heippa!"

Sellainen oli eräs päivä meidän perheen päämiehen elämässä. Kuvat ovat Kultakutrin ottamia.

Meillä alkoi nyt kesäloma ja se on kyllä varsin mukava asia. Ihmeitä lomasuunnitelmia ei ole ja hyvä niin, voidaan aamulla katsoa mitä tehdä huvittaa. Säät ovat mulle ihan yks lysti, eletään sitte sen mukaan, pääasia on, että kello ei soi 5.15 ja työstä ei tarvi stressata,
Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Valkeaa unelmaa, piilotan sen sydämeeni...

Aivan uskomattoman paljon kukkia on omenapuissa tänä vuonna! Ja sellainen pörinä käy, että luultavasti myös omenoita tulee paljon. Minun piti ensin laittaa otsikoksi "Rauhanomaiset ylilentoharjoitukset" juurikin tuon mahtavan surinakonsertin takia, mutta se rauhanomaisuus meni pieleen kuvatessa; olin hellemekossani ottamassa kuvia omenapuista, kun tunsin, että selässäni kävelee joku. Aloin tietty sitä ravistella pois ja siitä seurasi pisto selkään ja vielä toinen reiteen. Pistäjää en nähnyt. Viimeksi ampiaisen pisto aiheutti sairaalakäynnin, nyt olin juuri aamulla käynyt hakemassa uuden kyypakkauksen. Päätin kuitenkin hiukan odotella, alanko paisumaan ja ihme kyllä, alku kirvelyn ja turvotuksen jälkeen, olo alkoikin helpottua. Kyypakkaus säästyi ja illalla olin jo ihan ennallani - paitsi että omenapuista pysyn nyt kunnioittavan matkan päässä...

Olen myös istuttanut varpusen! Laitoin loput linnunsiemenet noihin ruukkuihin ja mitä niistä sitten kasvoikaan!? Taisi olla varpusen siemeniä....

Myös suklaakirsikka on kukkinut kiitettävästi.

 Ahomansikat ovat myös kukassa.

 Päivänsankari, joka tänään täytti neljä vuotta, on ottanut hyvin rennosti. Ostettiin keinuun uudet tyynyt ja Leevi päätti ottaa sitten heti paikan omakseen.

Kohta sitten aletaan jännäämään miten käy Leijonien pelissään. Pidetään peukut pystyssä!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Emme ole kadonneet

...vaikka hetken poissa olimmekin. Leevi ei ollut mukana, varmisti vaan, että jos laukku lähtee uudelleen matkaan, se ei enää unohdu... mutta tästä reissusta myöhemmin lisää...

Ihanaa pääsiäisen aikaa!

Toivottelen jo nyt kaikille piipahtaville hauskaa pääsiäistä, koska suunnitteilla vähän ohjelmaa, enkä ehdi päivityksiä tehdä. Siitä sitten tuonnempana....

Piilosilla

Tänään on tuntunut, että kaikki mitä olen kuvannut, on pyrkinyt piiloon. Vai mitä sanotte näistä?

Ei näy paljon mitään, mutta joku siellä vaanii...

...Leevihän se siellä oli kytiksellä - tai sitten vain oli saanut tarpeekseen tästä paparazista.

Lintujakin kuvasin.
Tikka oli kovasti kiinnostunut uudesta lintupöntöstä.

Mutta yritäppäs löytää se alla olevasta kuvasta. Kyllä se siinäkin on.

Tintti se piilotteli oksistossa ja meni aina jonkun oksan taakse, kun otin kameran käteen.

Ja sitten ne tämän viikon ilonaiheet! Puoli kuuta peipposesta

Tässä vähän parempi kuva, jotta uskotte peipoksi

Näin kyllä menneellä viikolla työpaikan parkkiksella myös västäräkin, joten vähän vielä - ja pääskysiä odotellessa kameran linssiin osui myös ehdoton lintusuosikkini

Kuva ei ole hyvä, koska toimin niin sukkelasti, jotta ehdin kuvan napata. Punarinta on yleensä hyvin rohkea, mutta lienee kevään arkuutta, koska tämä ei oikein suostunut yhteistyöhön.

Näiden piilokuvien myötä toivotan teille mukavaa viikonloppua!