Vastaan sana-haasteeseen

Kirsiltä nappasin tämän sana haasteen. Tässä pitää vastata, mitä tulee toisen antamista sanoista mieleen.
Tästä lähtee:
                                                                      1.Rentouttava

Ehdottomasti metsä. Sen rentouttavampaa paikkaa ei olekaan. Rakastan kulkemista metsässä. Yllä oleva kuva on otettu juuri rankan sateen jälkeen, kun aurinko alkoi voittaa alaa pilviltä. Tuolloin metsässä oli todella kaunista. Kuva ei tee sille oikeutta. Rentoudun myös meren äärellä, mutta metsä on silti se number one.

                                                                             2.Lintu

Googlen kuvahaku

Pidän linnuista ja seuraan niitä paljon. Ehdoton suosikkini on Punarinta, joita tässä pihapiirissämmekin on paljon. Ne ovat uteliaita lintuja, jotka tulevat läheltä katselemaan, mitä puutarhuri puuhailee. Niiden laulu on myös kaunista kuunneltavaa.

                                                                               3.Talvi

Talvi on kaunis silloin, kun on lunta ja pakkasta. Pari talvea lunta on ollut liikaakin ja pakkasta riittämiin. Eipä niissä kummassakaan ole mitään vikaa, jos ei tarvitse liikkua liikenteessä eikä lämmittää. Kiva kuitenkin, että talvi on talvi ja kesä on kesä. Silloin kaikki on niin kuin pitää ollakkin.

4.Muisto

Tätä kuvaa äskettäin katselin ja muistelin sitä aikaa, kun meillä oli vielä Nöpö ja Leevi oli vasta tullu meille. Tässä ne yhteistuumin "tappavat" kuopuksen kenkää. Niistä oli tullut juuri hyvät kaverit, kun Nöpölle kävi ikävästi ja menetimme sen. Leevi muistuttaa monella tavalla Nöpöä, ehkä osa sen sielusta meni Leeviin, kun tämä oli silloin vielä niin pieni, kuka tietää. Nöpöstä on paljon hyviä muistoja, mutta se osasi myös olla tavan riiviö. Nyt nekin jutut saavat hymyn huulille, vaikka silloin ei aina sen metkut naurattaneet.

5. Hymy

(Jos ei nyt ihan hymy, niin nauru sitten ainakin.) Hymy on ikkuna sydämeen. Hymyilyyn tarvitaan 26 lihasta. Hymy jonka annat, palaa aina luoksesi. Hymy ei maksa mitään. Hymy voi kuivata kyyneleitä. Hymy mukavalta ihmiseltä(tai eläimeltä)päivässä, pitää lääkärin loitolla:)
Hymy on ainut laatuinen ja se tuntuu poikkeuksetta hyvältä, eikös vaan.

Tämä oli oikeastaan tosi mukava haaste. Vinkkaa vain ja laitan sinulle omat sanasi.
 Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

Postin tuomaa ja omia luomuksia

Viikolla postipoika toi ihanan paketin. Se sisälsi arpajaisvoiton, jonka sain Lilan luomukset- blogin arvonnassa.
Ja mitä ihanuuksia se sisälsikään; Lilan tekemä käsityöpussi, joka on juuri omiaan pitämään kissantassut loitolla kudottavasta langasta, Lilan itse värjäämää lankaa, bambuiset sukkapuikot, aivan ihanat korvakorut(niistä tuli heti suosikkini!) sekä kaunis kortti. Kiitos Lila ihan hirmuisesti! Nyt polttelee tuo lanka, kun vain osaisin päättää, mitä siitä teen. Siitä varmaan sitten tuonnempana. Laitoin vielä lähikuvan noista korviksista, koska ne ovat juuri sellaiset kässäimmeisen-korut, aivan mahtavat!

Sitten tein elämäni ensimmäiset kynttiläkortit. Että olen rakastunut näiden tekemiseen! Aivan mahtava pikkujoululahjaidea tai tällaisen voi viedä joulukukan sijasta. Mainio myös "aikuisten" synttärilahjaksi, elikkäs sellaiselle, jolla on jo kaikkea:D Ohjeita kortteihin mm. täällä.

Sitten teki vielä mieli leipoa jotakin, vaan ei ollut pisaraakaan margariinia, joka olisi soveltunut leivontaan. Ei kun netti apuun. Kinuskikissalta se apu taas löytyi - kakku, jossa on margariinin sijasta rypsiöljyä. Alkuperäisohje on appelsiinikakku, mutta jouduin muuntelemaan periaatteella, mitä meiltä löytyy ja niin tästä tuli omenakakku. Sitruunarahkan korvasin kermaviilillä ja parilla raastetulla omenalla, appelsiinimehun omenamehulla. Paistoaika oli kakussani lähes tunti. Ja koristelukin on vaatimattomampi kuin Kinuskilla,omenamehu-tomusokerikuorrute, mutta maku oli ihan jees.

Sellaisia tällä erää. Suloista sunnuntaita kaikille!

Mainos!!

Lähdin tähän mukaan Vaihtobaarin kautta. Viimeinen ilmottautumispäivä on 5.10. Käykää liittymässä mukaan, on aikas simppeli juttu:)

KIITOS

Haluan vielä kiittää kaikkia ihania blogiystäviäni, jotka kirjoittivat lauantaiseen postaukseeni ja myös sähköpostiini. Ette voi kuvitellakaan, millaisen voimalatauksen teiltä sain. Maanantaina menin pystyssä päin töihin ja niin aion myös pysyä. En ole epäystävällinen ihmiselle, jonka koen olevan petollinen, mutta huomaan myös hänen suhtautumisensa minuun muuttuneen. Hän selvästi yrittää olla ystävällinen minulle. En vain osaa sitä ainakaan aitona ottaa, mutta ajattelen, ettei hän enää toimisi niin kuin toimi, koska nyt tietää, että voin ottaa asian hänen kanssaan puheeksi. Esimieheni ei edelleenkään ole minulle asiasta puhunut, mutta toiselle työtoverille oli sanonut olevansa niin huono tällaisissa asioissa - no sehän olikin jo selvää.
Puolestani asia saa nyt olla näin ja katsotaan, mitä tuleman pitää.

Tänään olin asiakkaan kanssa luontopolulla retkeilemässä(työn iloja) ja näin nämä kuvien kivet: Siinä se pieni Mustakissa viime viikolla kantamassa koko maailman taakkaa harteillaan... Tänään kuvan olisi ehkä pitänyt olla toisin päin...
Luonnossa on paljon ihmeellisiä, ainut laatuisia asioita ja pienet voivat olla aika voimakkaita:D
Mukavaa viikkoa teille ystävät kalliit!

Metsä on hyvä paikka rentoutua

Muutama kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa...Mukava päivä. Ja kiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen kirjottaneille. Teillä on sydän paikallaan<3

Ystävältä ystävälle

"Ystävyys on akku elämän arjessa!"





Sain tämän ihanaakin ihanamman tunnustuksen Janskulalta  My Way - My Life
blogista. Kiitos!! Pidämme tassuttimet kuivina!
Janskula on tehnyt tämän ihanuuden itse ja antoi luvan laittaa tämän eteenpäin.


Blogiystävät ovat yhtä tärkeitä kuin "fyysiset" ystävät. Usein blogiystävät ovat jopa paremmin saavutettavissa - eihän tarvitse kuin istua tähän ja avata kone. Muiden ystävien tavoittaminen arjen hötäköiden keskellä on paljon hankalampaa. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ystäviäni, vaan korostaa myös tämän blogimaailman ystävyyden merkitystä. Te siellä ruutujenne takana, olette TÄRKEITÄ, Kiitos, että olette siellä. Sen tietäminen tuntuu hyvältä.

Haluan jatkaa tätä tunnustusta eteenpäin seuraaville blogeille. Perusteena tällä kertaa se, että henkilöt blogien takana ovat olleet mukana Mustankissan tyttären alkutaipaleelta saakka.:

Sude    Suden silmukat-   blogista
 Kirsi Tää ois tän koti-blogista
 Katjusha  Onni on...-  blogista
Nenunen Matalalentoa sanojen voimin- blogista
 Lisäksi vielä Tanskulle  Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten- blogista 
ja Seijastiinalle Seijastiinan mietteitä- blogista, vaikka kaksi viimeistä jo Janskulaltakin tämän saivat.
Kiitos teille ja kaikille muillekin ihanille lukijoilleni! 


 Tässä tarinaa mietittäväksi, ja kylläpä siitä tulikin pitkä. Ei haittaa vaikka jättäisitte väliin,,
Tällä viikolla olen pohtinut ystävyyttä ja työtoveruutta paljon. Olen suhteellisen uusi tässä työyhteisössä, aloittanut vuoden alussa. Sain kiemuroiden kautta kuulla työtoverini kokeneen taholtani ilkeyttä ja väheksyntää. Hämmästyin ja ihmettelin, ettei hän ollut puhunut siitä minulle, vaan suoraan esimiehelleni (jolta en myöskään asiasta mitään kuullut, vaan vahingossa keskustelun sivusta sattuessani väärään aikaan paikalle). Te siellä ruutujenne takana ette tunne minua niin, että voisitte ottaa asian varsinaiseen ytimeen kantaa, mutta voin kertoa teille, että ilkeys ei kuulu taitoihini eikä väheksyntä liioin. Jos joskus haluaisin oikeasti sanoa jollekin suorat sanat, jäävät ne silloinkin kurkkuuni. En pysty sellaiseen, en vain pysty. Olen elämässäni kokenut koulussa sellaista ilkeyttä, etten sitä kenellekään soisi. Olen kärsinyt vuosia, pelännyt avata sen rakennuksen ovea ja astua sisään. Olen vuosia aamuisin tehnyt töitä, jotta olen saanut lähdettyä liikkeelle. En ikinä, EN IKINÄ, olisi kenellekään ilkeä, en koulussa tai töissä tai elämässä! 
Mutta olen oppinut, että joidenkin asioiden ei voi antaa olla. Niin kävelin tämän työtoverin huoneeseen ja kysyin, pitäisikö meidän kenties keskustella jostakin hänen mieltään askarruttavasta asiasta. Hän kielsi. Ei hänellä mitään puhuttavaa ollut, mistä sellaista olin saanut päähäni. Kerroin mistä, ja silloin hänen oli pakko myöntää. Kyllä, hänestä olin ollut sen näköinen, etten pidä hänen tavastaan tehdä töitä. Hän arveli, että minulla on suuria ongelmia ja puran ne katsomalla häneen ilkeästi. Hänen vuodatuksensa ei ole kokonaan edes kertomisen arvoinen, mutta hän tunsi, että olen täynnä ilkeyttä häntä kohtaan. Yritin kysyä, milloin tällaista on tapahtunut, missä tilanteessa jne. Hän vain jatkoi vuodatustaan, mutta ei osannut nimetä mitään päivää. Loppu tulos keskustelustamme oli se, että pärstäni ei kertakaikkiaan miellytä häntä. Olin hänestä kova ja ilkeä. Piste.
Olin lyöty. Jos se oli tarkoitus, se sattui, osui syvälle. Hänellä oli tunne. Jos hänestä niin tuntuu, täytyyhän siihen olla syy. Olinko todella katsonut  pahasti? Miksi olisin, koska hänen työskentelyssään ei ole minusta vikaa? Oliko se ollut iltapäivä, jolloin huomasin, etten jaksannut kuunnella kenenkään puheita, vaan olin omissa ajatuksissani? Näiden ajatusten kanssa jäin. "Hyvä kun puhuttiin. Ei anneta tämän tulla meidän työtä haittaamaan. Jatketaan tästä puhtaalta pöydältä", hän sanoi. Se siitä. Hän lähti kotiin, oli hoppu.
Minä jäin vielä. Jäin hämmentyneenä. Jäin ihmeissäni. Minäkö kiusaaja? Olenko?

Arvatkaa vaan nukuinko seuraavana yönä? Seuraavana päivänä lähdin onneksi työhommiin toisaalle ja perjantaina hänellä olisi vapaapäivä, onneksi. No, enpä ollut perjantaina minäkään töissä, iski jo torstaina migreeni, jota en olekaan potenut aikoihin. Kärvistetty on siis minua pari päivää oikein kunnolla. Olen miettinyt ja laittanut perheeni miettimään, millainen minä olen. Kysyin entiseltä työtoveriltani, jonka tapasin ja jonka kanssa tein töitä vuosia, millainen olen? Kukaan ei usko, että voisin olla ilkeä, piikikäs tai katsella toista halveksivasti. En minäkään, en vieläkään. Mutta hänellä on tunne. Jos on tunne, se pitää jostakin tulla, eikö?

Tapahtui käänne. Kuulin, etten ollut ensimmäinen tämän ihmisen tiellä. Hän aikaisemmin kokenut jonkun toisen olleen töissä arvostetumpi kuin hän itse, ja oli alkanut kaivaa maata tämän jalkojen alta. Käynyt pomon pakeilla kuiskimassa työpaikkakiusaamisesta ja tökkinyt työkaverin arkoihin paikkoihin. En koe saavani enempää arvostusta tai olevani uhka, asiakkaat kyllä pitävät minusta, "hankalatkin"(itse sanoisin haastavat)mutta sehän on meidän kaikkien työntekijöiden etu, että saamme luotua toimivat suhteet asiakkaisiin. Ehkä sittenkin tämä on peli. Mutta minä olen tässä pelissä huono. Olen paljastanut kaikki korttini ja hän tietää heikot kohtani. Luotin. Siinä virhe. Ja mitä ensi viikko tuo. Sitä en tiedä. 

Voin jo paljon paremmin itseni kanssa. Olen alkanut luottaa taas, itseeni. Koska voin luottaa taas uusiin ihmisiin, sitä en tiedä. En ole ilkeä, EN OLE. Kiitos siitä ystävilleni ja perheelleni. Luotan. He tietävät. Ja kuten entinen työtoverini sanoi - Meillä on töissä norsu, kun kerran hiirtä pelkää..... 

Mukavaa viikonloppua kuitenkin teille ystäväni! 

Arpajaisvoitto ja muuta sälää

Tänään tultuani töistä, jossa tulikin sontaa niskaan oikein olantakaa (ja nurkan myös) odotti minua kirje, joka sisälsi arpajaisvoiton! Ihana ylläri muuten niin kurjalle päivälle. Tämä ihanuus on Katin tekemä. Kati pitää blogia Hipsulaisen helmeilyt . Käykää ihmeessä katsomassa hänen ihania korujaan!

Jotain valmista olen saanut aikaan myös neulerintamalla. Sukat ja lapaset ja uutta on puikoilla(vaikka päättely on kyllä vielä vaiheessa edellisissäkin, kuis muuten..)

Sukat koko 40, lanka saksalaista Mexiko country color

Lapaset jämälangoista

Meidän Nekku ei paljon asennoista piittaa, kunhan vaan pääsee sohvalle. Tähän loppuun muutama kuva viikon varrelta ja niiden myötä kaikille ihanaa tulevaa viikonloppua! Huomenna se alkaa:D