Amarylliksiä ruukkuun, maljakkoon ja vähän muuallekin

Kuva istutusohjeesta, omani ovat vielä ilman kukkia.

Tänään istuttelin amarylliksiä joulukukiksi mummeleille. Omani laitoin hyasinttimaljakkoon, kasvavat kuulemma hyvin niinkin. Näistä kavereista piti sitten irrotella kuoret ja huonot juuret pois. Ja siitä se ajatus lähti...

...kerran värjäri, aina värjäri. Luin istutusoppaasta, että maljakoissa vettä joutuu alussa vaihtamaan, koska se värjääntyy. Muutahan ei tarvittu. Irrotetut kuoret lasipurkkiin langan ja veden kanssa. Heitin vielä irronneet juuretkin mukaan ja nyt vaan odotellaan, mitä tuleman pitää. Ehkä värjättyä lankaa. Pahimmassa tapauksessa vain lankaa. Parin viikon päästä se tiedetään.

Niin, kesällähän vielä  värjäsin lankaa kielojen kuihtuneilla lehdillä. En vain ole muistanut lankoja kuvata, mutta tässä ne ovat. Langat saivat nimekseen valssin mukaan "Kielon jäähyväiset", olivathan nämä jo kuihtuneet lehdet.

Ihan kiva, persikkainen väri. Ensi kerralla laitan enemmän lehtiä kattilaan, jos saisin vielä vahvemman värin. Tässä langat olivat valkoista ja luonnonvalkoista lankaa.

Ja olihan minulla se punajuuripurkkikin muhimassa, jos muistatte? Täältä voi lukea siitä lisää, mutta tässä on lopputulos.

Keskellä harmaata sukkalankaa, kaksi reunoilla luonnonvalkoista 7-veikkaa. Ihan kivoja värejä näistä tuli.

Meillä on tuulisia päiviä vietetty lähekkäin. Välillä on ollut sähköt poikki, mutta ei onneksi mitää dramaattista. Ja onhan meillä uunit ja puuhella, että nälkä ei pääse yllättämään pidemmänkään katkon aikana. Ja kynttilöitä, ja varpaitten lämmittäjiä...

Välillä vaan vaihdetaan lämmittäjää...

Huomenna se on ensimmäinen adventti. Koska tämä postailuni on aika harvaa, toivotan teille tämän illan kynttilöiden myötä OIKEIN IHANAA ADVENTTIA!

Ollaan myä täällä viel!

(Tämä kuva viikon takaa, kun ei vielä ollut lunta)

Heippa hei. Tultiin vaan kertomaan, että kyllä täällä ollaan. On ollut niin paljon muuta puuhaa; pihahommia, kouluhommia, käsityöhommia.... ja niskajumi. Se on näköjään ihan joka vuotinen seuralainen tähän aikaan, en tykkää! Mutta minkäs teet. Huonot hartiat ja paljon kuormitusta, niin sitten se tapahtuu. Juu, tiedän, pitäis pitää huolta. No, yritän kyllä, mutta kun tulee liikaa rasitusta, niin ei siinä venytykset auta. Nyt on tulehdus. Pitää rajottaa ruutuaikaa - helpommin sanottu kun tehty. Töissä pukkaa hommaa enemmän kuin laki sallii( tai ei kai se paljoa sitä rajota...) ja määräajat tulee vastaan kouluhommeleissa. Eikä jouluakaan ole kukaan siirtänyt, vaan sekin lähestyy uhkaavasti... No, voi olla, että joudun tänäkin vuonna antamaan muutaman sukkalahjakortin tarvitseville ja saavat sitten sukkansa kesän kynnyksellä :) Ei ne liiemmin kyttyrää tykänneet viimevuonnakaan. Suurin harmi on, jos en saa pikkuiselle haalaria valmiiksi. Se kun jää sitten pieneksi ennen valmistumistaan:( Mutta kerros kerrallaan.

Niin ja kissat voivat kaikki oikein hyvin. Pitävät itsensä notkeina ja liikkuvina, ei niskavaivoja. Ihan kateeksi käy mokomat letkeät epelit<3 Ja tirppatv on avattu, joten kun ulkona lunta ja pakkasta, voi ihan harjoitella viiksien värisyttelyä ikkunan takaa.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille. Meistä kuuluu nyt harvakseltaan, mutta kuten näkyy, täällä sitä ollaan!

Mainos

Vielä ehdit mukaan 9.11.15 mennessä Salaiseen Joulukissaan! Käy lukemassa lisää TASSULINNASSA.


Meillä koettiin tässä kauhun hetkiä mennä viikolla. Kissat käyvät yleensä aamusella ulkoilemassa ja palaavat sitten taas kiltisti takaisin. Torstai aamuna Taavi päätti ottaa vähän pitemmän aamulenkin, eikä ehtinyt takaisin, ennen kuin lähdimme töihin. Se ei tullut takaisin illallakaan, eikä sitä näkynyt seuraavana aamunakaan. Apua! Hirveä hätä! Kissa, joka ei yleensä ole yksin ulkona hetkiä kauempaa. No, viime aikoina se on viihtynyt ulkona tosi pitkään, mutta aina lähellä ja tullut kun kutsutaan. Pimeässä kuljimme kaikki lähimaaston tien laidat taskulamppujen kanssa, huhuilimme ja huutelimme, facebookit ja watsupit huutelivat apua lähistön asukkaille, naapureita haastateltiin - ei mitään. Positiivista oli, ettei kissaa löytynyt auton alle jääneenä, se antoi toivoa. Mutta vaihtoehtoja; kettu, ilves, supi, kenties jäänyt johonkin varastoon, talliin, viljasiiloon, olisiko joku vienyt mennessään????  Ei pää enää keksinyt mistä etsiä. Tänään kävin kaikki lähimaaston kivenkolot ja riihien aluset läpi, ei mitään. Kuopuksen kanssa haravoitiin pihaa ja välillä huhuiltiin. Oltiin korjaamassa vehkeitä pois, kun sanoin pojalle, että kuuletkos maukumista? Kyllä hänkin kuuli. Ensin ajattelin että se oli Nekku, kun se oli meidän kanssa pihalla ja kävi välillä ilmoittamassa löytäneensä hiiren. Mutta kyllä aivan ihanaa! Se oli Taavi! Ihana, paskalta haiseva ja aivan hirveässä sonnassa oleva kissa, jonka kaappasin syliini ja pussasin puhki. Vasta sitten tajusin että hyi hitto että joku voi haista pahalle!! Suihkuun me sitten lähdettiin ja täytyy sanoa, että aikas hienosti meni. Vähän herra alkuun vastusteli, mutta sitten lämmin suihku taisi tuntua hyvälle. Ihan hyvän hajuiseksi ei kyllä sitä saatu, mutta menettelee ja itse peseskelee loppuja.
Paskakerroksen lisäksi oli saanut raasu haavoja toisen takajalan anturoihin ja huomasin kissaa läpikäydessäni, että häntää aristaa. Täytyy vähän tarkkailla tilannetta. Pääasia on, että on melko ehjä, nälkäinen ja janoinen kyllä, joten jossakin se jumissa on ollut. Eipä tuo kerro missä. Uni maittaa. Leevi käy säännöllisesti haistelemassa ja pudistelee päätään. Mutta selvästi on iloinen kun kamu tuli takaisin.

Aivan ihanaa viikonloppua teille kaikille ja mukavaa isänpäivää. Meidän iskä sai parhaan mahdollisen lahjan....

Ti-Daa!

Täällä arpastiin! Nekkua ei tietenkään ollut mailla eikä halmeilla, tai siis hän juurikin on siellä - mailla ja halmeilla myyräjahdissa ja saapunee vasta kun mittarissa alkaa olla nolla, siis ennen yön tuloa. Mutta hätä ei meillä ole sen näköinen, sillä kyllä Leevi tuuraa...

"Hmm, miksi äiskä on laittanut muumihattu-maljakon lattialle?"

"Mitäs täällä on? Ai, mun pitäis ottaa täältä yksi?"

"Ei nää hei meinaa tassuun tarttua..."

"Entäs jos lipasen vähän?"

"Kyllä tää tassu on parempi, katsos vaan nyt jäit kiinni!"

Ja voittajaksi Nekun arvonnassa Leevin toimiessa onnettarena tai mitä-lie-nimeä-miespuolisesta-käytetäänkään,  nousi kissa nimeltään Väiski! Väiskin mami on Mersiii. Onnea teille, toivottavasti herkuista piisaa kolmelle katille! Laita Mersiii yhteystietosi sähköpostiini mustankissantytar@luukku.com, niin me postitamme palkinnon.

Aikaisemmin olemme saaneet lukea Naukulan omituisista tapahtumista. Siellä oli liikkeellä SE, joka kävi sitten meilläkin ja samassa osoitteessa on myöskin tavattu NAKERTAJA.

On se meillä käynyt ennenkin, nakertanut ruisleipiä, perunoita kattilasta ja raksupussiin reikiä, mutta nyt oli kyllä tosi kiva ottaa keittiön pöydältä käteen riisipussi...ja sen jälkeen lakaista lattiaa....

"Täh?! En se miä ollu...."


Eipä kai sitten, vaan se oli se Nakertaja....

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Löytynyttä, valmistunutta ja Nekun arvonta

Lupailin uutta arvontaa ja sehän on tässä nyt tulossa, mutta ensin joudutte vähän katsomaan rästiin jääneitä juttuja.

Kirpparilta löysin keittiön pöydälle aivan ihanan liinan ja ihan just meidän huusholliin sopivan. Aito Finlayson, eli taattua laatua.

Kuvassa kurttuinen, koska en malttanut silittää ennen kokeilua pöydälle. Tykkään niin että! Ja maksoi kokonaiset 3€!

Sitten niitä valmistuneita. Innostuin tekemään räsymattosukkia, tässä toiset niistä, toiset olivat junasukat kummipojalle, mutta ne jäi kuvaamatta. Tein myös kämmekkäät samalla tavalla. Eli räsymattosukkia tehdään niin, että raidoitetaan kahdella raitalangalla. Mulla näissä on 7-veikan raitoja, en muista nimiä, mutta neuloin aina kuusi kerrosta kummastakin kerästä.

Kantapäässä päätin selättää tiimalasin, jonka kanssa olen temppuillut. Hyvän ohjeen löysin Ullaneuleen sivulta ja selätin kuin selätinkin tuon ja nyt osaan tehdä tiimalasikantapään ilman että se on yksi reikärauta! Sukat ovat kuvassa prässäämättä ja päättelemättäkin, siksi kantapäät töröttävät hassusti.

Nämä taas näköjään näyttävät kuvassa ihan eriparisilta, mutta ovat kyllä livenä ihan pari:)

Nämä tein sitten ihan Turkin tuliaisten langasta Alizea merkiltään. Valmiiksi raidoitettua lankaa ja aivan ihanaa neuloa. Tiimalasit tuli näihinkin kantapäihin samoilla lämpösillä.

Tässä vielä paketti, joka lähtee Minnalle ja Myrskylle Mustankissan synttäriarvonnan palkintona; sisältönä neulekirjan lisäksi n.100g itse värjäämääni lankaa(lupinilla ja kielolla), roosanauha sekä tietysti Myrskylle namuja:)

JA SITTEN UUTEEN ARVONTAAN:

Eli meillä on jäänyt pitämättä Nekun synttäriarvonta. Nekkuhan täytti 10 vuotta jo 23.7, mutta kun täällä nyt on menty vähän hitaalla, niin todettakoon vain että parempi myöhään kuin ei silloinkaan...

 Säännöt ovat vanhat tutut: tähän postaukseen kommetoimalla ja ilmoittamalla perheen eläinystävien nimet, jokainen karvakorva saa yhden arvan. Tällä kertaa palkinto on kyllä hyvin kissamainen, mutta jos nyt joku koiruliini tai hamsteri voittaisikin, kyllä hommaan lisäksi jotain hyvää myös eläimen mukaan. Ja kissanamit voi sitten toimittaa vaikka jollekin ystävän kisulle.
Palkintona siis kissapenaali/silmälasikotelo, tassukorvikset(nikkelittömät) ja kissannameja.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 18.10.15. Onnea arvontaan!

Meillä Leevi tarkastaa, että kirjoneuleohjeet ovat varmasti luettu oikein....

...mukavaa viikkoa kaikille!

Rumpujen pärinää....

"Tsau! Tulin kertomaan, että arvottu on. Voittajaksi tuli sellainen talous, jossa asustaa kovasti mun veljiäni(ja vähän muakin) muistuttava komea kissa-herra  ----- voitto meni Minnalle ja Myrskylle Kissanpäiviä sijaiskodissa blogista. ONNITTELUT!"

Laittakaahan Minna ja Myrsky osoitetta mustankissantytar@luukku.com niin saadaan paketti matkaan. Kirjan lisäksi sujautan mukaan vähän itse värjäämääni lankaa ja jotain muuta pientä.

Ja olkaahan kuulolla kaikki, Nekun arvonta ponnahtaa käyntiin ihan pian, ehkä jo huomenna.

Mukavaa maanantaita kaikille!

Kävelyretkellä löytynyttä

Mehän siis tiesimme, että Nekku on jossain lähistöllä, mutta jostain syystä ei tule kotiin,

Viime viikolla kävimme taas lähistöllä iltakävelyllä ja huutelin Nekkua nimeltä. Piean mies sanoi, että näki jonkin liikkuvan läheisen peltotien laidassa. Huutelin vähän lisää ja sain pienellä äänellä vastauksen- tunnistin heti Nekuksi. Menin lähemmäs ja vähän arkaillen kissa tuli luokse. Otin syliin ja juttelin ja Nekku kertoi tarinoitaan. Läksin kävelemään miestä kohti ja kissa säikkyi tätä. Vasta kun mieskin alkoi sille jutella, kissa tunnisti. Kolme viikkoa retkeilyä ja jo käyttäytyi kuin villikissa.

Nekku oli oikein hyväkuntoinen, ei yhtään laiha eikä yhtään kurja. Tiedä sitten, onko myyrät pitäneet ruoassa vai joku syöttänyt. Katti haisi ihan märälle sammaleelle. Tytön mielestä kellarille.

Kotona pojat olivat kovasti kiinnostuneita poissa olleesta Nekusta ja Nekku joutui sähisemään ja murisemaan niille oikein tosissaan. Sehän ei poikia yleensäkään siedä, mutta nyt oli kuin olisi tavannut ekaa kertaa. Liekö kymmen vuotiaalla alkanut dementia vaivata; ei muista missä asuu ja kenen kanssa?

Kovasti oli asiaa ja hellyyden kaipuuta meille ihmisille ja viimein maittoi unikin oikein makeasti.

Yöllä oli Nekku tosin kovasti juttutuulella, ja meinasin hermostua siihen, kun olisi vain halunnut seurustella kaiken yötä. 

 Pääasia on kuitenkin, että neiti on taas kotona ja kunhan saadaan blogin synttäriarvonta pois alta, laitetaan Nekun arvonta käyntiin. Eiköhän se tämän syksyn retki ollut tässä ja neito pysyy maisemissa taas vuoden verran :)

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille! Ja sivupalkista löytyy linkki blogin arvontaan.